Torstai- tuumailua

Tämän talon torstai tällä viikolla:

- aikainen aamuherätys
- kiireinen mutta kiva työpäivä
- ruuanlaitto
- rivitanssi
- lämmin leivinuuni
- idols
- käsitöitä
- kuumaa kaakaota
- Gunvald <3


Ulkona on hyytävän kylmä, -28. Hrrr..
Näin kylmänä talvena voisi muumina olla mukavaa. Talvihorroksessa (ei ihan unessa kuitenkaan) kotoilua suurten ruokavarastojen kanssa. Paljon hyviä kirjoja, kynttilöitä, elokuvia, käsitöitä. Ei aamuherätyksiä eikä pakollisia menoja. Töistä nyt puhumattakaan.
Mutta... tosiasia on se, että aamulla tästä taas lähdetään kylmään aamuhämärään, kohti perjantaita.
Auto on kuin jääkaappi pyörillä, moottori lämpenee, mutta sisätilat ei. Se on kuulemma diesel-auton ominaisuus - ei vika. Näin kylmällä pakkasella auto käyttää kaiken tuottamansa lämmön moottorin lämpimänä pitämiseen, kuski huolehtikoon itse omasta lämmityksestään...Kun on liki tunnin työmatka, siinä ehtii mukavasti saada raikasta ilmaa ja reipastua ennen töiden alkamista :)

Kiitos sille, joka keksi viikonloput, perjantait erityisesti!



Tällä hetkellä tekeillä on pieni nalle, hyvän ystävän tyttösen pyynnöstä. Prototyyppi odottelee myös viikonloppua ja valmistumistaan, vaikka suunnittelu on vielä vähän vaiheessa :)
Materiaaleina -yllätys yllätys - vanhaa farkkua ja kutistettua villapaitaa.
Luulen, että viikonloppuna täällä laulaa ainakin ompelukone!

Pakkasillan terkuin,

Ellis

Rakkaat Ystävät

Hyvää Ystävänpäivää <3

Ihanaa, kun olette olemassa!
Teitä on monta, kuka missäkin elämänvaiheessa ja -tilanteessa. Minä täällä oman elämäni kanssa.
Joitakin näen päivittäin, joidenkin kanssa tavataan silloin kun tavataan, soitellaan, viestitellään, nauretaan ja itketään, jaetaan elämää ja ymmärretään toisiamme.
Aina ei tarvita sanoja tai kirjaimia, ajatus riittää.

Joidenkin kanssa on takana jo liki elämän mittainen yhteinen taival, jotkut ovat tulleet mukaan matkan varrelta ja jääneet kulkemaan vierelle. Tärkeitä kaikki.

Yksi parhaista makaa parhaillaan tuolini alla ja kuorsaa :)

Tällaisen ihanan kirjan sain tänään hyvältä ystävältäni (kiitos Minna)! Hulvattoman hauska ja mainio opus ystävyydestä oivallisten neuvojen kera. Naiselta naiselle- juttuja runsaalla ja hyvällä huumorilla höystettynä. Tässäpä maistiainen:

ASIOITA, JOITA VAIN NAISET YMMÄRTÄVÄT:
- miksi pitää omistaa samanlaiset kengät kaiken värisinä
- miksi shoppailu silloin, kun ei ole rahaa, on täysin järkevää
- ettei salaatti ole mitään pupunruokaa
- miksi "näyttää ihan hyvältä" ei vain riitä
- että KAIKKI henkilövaa`at ovat väärässä
- että itkeminen voi olla hauskaa
- ripsentaivuttimet
- toiset naiset

Jee... voisin referoida opusta loputtomasti, ihan käsittämättömiä totuuksia, esim. miksi ei kannata mennä miehen kanssa shoppailemaan.. Pakko kertoa tästä vielä, ihan vähän.

Näitä seuraavia lauseita saattaa - kirjan mukaan - kantautua korviisi, jos shoppaat kaksilahkeisen seurassa:
- oletko jo valmis?
- eikös me olla oltu tässä kaupassa jo kolme kertaa?
- näyttää hyvältä, ota se (tai sitten tyyppi ei uskalla sanoa, että ahterisi näyttää niissä ihonmyötäisissä pöksyissä isommalta kuin Eurooppa)

Hih! Oon naureskellut kirjalle nyt pitkin päivää. (Anteeksi rakkaat vastakkaisen sukupuolen edustajat, koitakaa ymmärtää, kaikella ystävyydellä. Sillä onhan nyt ystävänpäivä!)

Pakkaspäivän terveisin vielä pari riimiä laulua, joka jäi töistä raikaamaan mieleen...
"minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää,
minun ystäväni on kuin niityn kukka, joka saa minut hymyilemään..."

<3 Ellis villasukissaan

The Puoti (not open today)

Tänään kirkas ja kylmä pakkaspäivä. Aamulla -20, joten issikkamaastoilu jäi väliin. Issikat tarkenee kyllä, mutta on mukavampaa maastoilla vähemmillä pakkasasteilla.

Tekemisen puutteessa päätin mennä kurkkaamaan puotiin.
Puoti on takapihan terassin päässä oleva piskuinen puutarhavaja tai -varasto. Siitä tuli kaksi vuotta sitten oivallinen kesäputiikki, jossa värkkasin kaikenlaisia romutöitä ja muuta mukavaa. Tutut ja jokunen tuntematonkin poikkesivat ostoksille tai muuten vaan kurkkaamaan puodin tunnelmaa. Kahvikupponen jos toinenkin tuli hörpättyä vielä elokuun pimeinä mutta lämpiminä iltoina puodin tervantuoksuisessa tunnelmassa, kynttilän valossa. Tuulikellot, kranssit, kassit ym. roikkuivat seinillä ja hyllyt notkuivat siivilöitä, piparimuotteja, lasipurkkeja, naruja, peltipurkkeja, ja kaikenmoista muuta materiaalia ja kirppistavaraa.
Viime kesän puoti toimi lähinnä sauna- ja kylppäriremontin tavaroiden ja muun asiaan kuuluvan roinan säilytyspaikkana (=kaatopaikkana). Kaatopaikkaa se taitaa lähinnä vieläkin muistuttaa (huomaavat ainakin puodissa aiemmin vierailleet)...

Tulevana kesänä se pääsee kuitenkin taas mun omaksi leikkimökiksi (äitini sanoi osuvasti, että sehän on kuin ison tytön leikkimökki, hih!). Kunhan pakkaset hellittää ja kevätaurinko kutistaa hanget, tämä kauppaleikki alkaa taas :)

Oottaa kesää!

Ellis

Retkellä

Aamupäivällä taivas luopui pilviharsostaan ja minä päätin lähteä valohoitoon.
Etämies etääntyi Helsinkiin venemessuille (kyllä, pyysi mukaan, en lähtenyt) ja minä pakkasin reppuun voileivät, vähän suklaata ja pikku termarillisen kuumaa kahvia.
Sukset jalkaan, reppu selkään, aurinkolasit silmille ja menoksi.
Läheisen järven jäälle oli tänä aamuna ajettu latu, joten siitä vaan sukset valoa kohti.

Latu kiertää järven melkeinpä ympäri. Ennen oltaisiin jo menty naapurikunnan rajan taakse, nykyään kaukaisinkin kolkka on samaa kaupunkia. Mutta noin 15 km on reitillä pituutta.
Täytyy tunnustaa, että pikkuisen oikaisin, järven "kotipäätyä" en enää kiertänyt, vaikka ei se lenkkiä juuri helpommaksi tehnyt... oikaisin näet umpihankea pitkin järven yli toiselle puolelle. Eli se, minkä kilometreissä fuskasin, sen sain puurtaa hangessa jalkoja nostellen.
Reisilihakset kiittää :)

Aurinko. Valkoinen hanki. Ulkoilma. Rauha. Kiireettömyys. Mitä muuta voi toivoa aurinkoisena talvipäivänä?
No, juustoleipää ja kahvia tietty :)
Ihanaa hiihdellä kaikessa rauhassa ohi venevajojen, talviunillaan olevien saunamökkien ja lumisten kallioiden. Joku oli ehkä jo fiilistellyt tulevaa ystävänpäivää <3

Nyt saunan kautta jääkaapille ja sitten Putouksen ääreen.
Rentoa lauantai-iltaa!

Karpaasi- Ellis

Aurora Vestiböle was here

Tänään tuskailen siivoamatonta kotia, ruokaa, joka ei valmistu itsekseen, pyykkivuoria ja tekemättömien töiden listaa, johon ilmestyy koko ajan uusia asioita - niiden vanhojen roikkuessa yhä listalla. Lunta tulee koko ajan lisää ja mulle on iskenyt kola-allergia, siis lumikola-allergia.
Saan näppylöitä, jos menen liian lähelle lumikolaa, lapiokin aiheuttaa jo kutinaa.

Kotiin tultuani menin kirjahyllylle koluamaan yhtä kirjaa (en löytänyt), mutta sen sijaan löysin kaksi, jotka olin jo vallan unohtanut. Kaivoin kirjat esiin ja tajusin syyn tähän kaikkeen: meillä asuu hirviöitä!!!

Selasin kirjoja ja tunnistin heti tämänaamuisen vieraan (=tutun), Aurora Vestibölen. En meinannut löytää mitään kelvollista vaatetta päälleni... joinakin päivinä on koko ajan sellainen olo, että on jotenkin "väärät" vaatteet päällä. Ei tunnu kotoisalta. Kuulostaako tutulta? Sehän on tietenkin Auroran tekosia.

Puhelinhirviö Turino Pronto käy meillä aina silloin tällöin. No okei, aika usein...Tosin täytyy myöntää rehellisesti, että on sen käynnit vähentyneet huomattavasti. Tyypillinen Turino Pronton kepponen ajoittuu juuri siivouspäivään: hakiessani imuria kaapista, tuleekin "äkkiä" mieleen soittaa vanhalle ystävälleni. Kun puhelu sitten aikojen kuluttua loppuu, ei siivoamisesta meinaa enää tulla mitään. On jo alettava laittaa ruokaa, lähdettävä kauppaan tms. Näppärää ;)

Ei tarvitse kaukaa hakea myöskään tuota pyykkihirviö Tri Pyykkiä. Se pistäytyi jo eilen, kun meinasin unohtaa pyykit "rumpukuivatukseen" (=märkänä pesukoneeseen). Nytkin pyykkikorissa odottelee reilu satsi vaatteita pestyksi tulemista.

Ehkä kaikkein ei-toivotuimmat kotihirviövieraat ovat laiskurikolmikko Löysingtön, Vitkuiikka ja Lasse Ala-Viren. Ne saavat koko perheen pehmeän flegmaattisuuden valtaan. Niiden syytä on se, etten viitsinyt ottaa niistä edes kuvaa tähän!
Myös Hullerum Bullerum eli sekaisten huoneiden hirviö tekee visiittejä, etenkin nuorison huoneissa. Tohtori Noutolempi vie mennessään yksittäisiä sukkia, tärkeitä papereita, avaimia ja meillä etenkin lompakko ja kännykkä ovat sen tulilinjalla.

Huh mitä sakkia!

Ei kai tässä auta muu kuin yrittää häätää jollain konstilla näitä kutsumattomia vieraita täältä. Pyykit koneeseen, imuria kävelyttämään ja rätti heilumaan. Myöhemmin vaikka makkaratulet takkaan. Kuulostaa paremmalta?

Tehokasta tiistai-iltaa!


Laiskuri-Ellis


PS. Nämä oikeasti huikean hauskat Kotihirviöiden käsikirja ja Kotihirviöiden perheopas 2. -kirjat on kirjoittanut Stanislav Marijanovic. Suomennokset Tuomas Nevanlinna, Lasten Keskus (1997, 1999)

PSS. Muutama tunti myöhemmin..
Arvatkaa siivosinko? - En.

Talvipuutarha

Terveisiä lumisesta, hiljaisesta, nukkuvasta talvipuutarhasta. Puut pitsiä, marjapensaat piilossa.
Lunta on taas tullut lisää... Tuntuu uskomattomalta ajatella, että parin kuukauden päästä on jo huhtikuu hyvässä vauhdissa ja kesä tekee tuloaan. Tekeehän?

Viikonloppu meni taas kuin siivillä. Lauantai-illan ohjelmasta huolehti rakas, pieni, sympaattinen ja kaikkiruokainen mopsi. Se oli jotenkin päässyt yksin ollessaan eteiseen isojen poikien (miehen kaksi lintukoiraa) koiranruokasäkille. Säkki on noin viisi kertaa mopsia suurempi, mutta se oli jo (ONNEKSI!) tyhjenemään päin. Mopsi oli säkin selätettyään ryöminyt sen sisään ja ollut ikäänkuin eväsretkellä...
Sisälle tullessani eteisen matto oli kasassa, koiranruokasäkki kyljellään ja mopsi siinä vieressä vatsa killillään huuliaan nuoleskellen, onnellinen ja raukea ilme ruttuisella kuontalollaan. Hetken päästä se muistutti jo uhkaavasti potkupalloa, joten runsaan vesitankkauksen jälkeen oli tiedossa ulkoilua noin tunnin välein. Siinäpä mukava lauantai-iltapuhde :)
No mutta pääasia, että pienen ystävämme jalat ja suolisto kestivät rankan herkuttelun.

Koska mopsi ahtoi itseensä muutaman päivän eväät kerralla, on sillä tiedossa kevennetty alkuviikko. Kevennystä kaipaa allekirjoittaneenkin ruokavalio kaikkien Runebergin torttujen ja laskiaispullien jälkeen... Huh.

Sunnuntaiterkuin,

Ellis

Etämies on erämies

Tänä iltana pääsen valmiiseen ruokapöytään, lautaselta löytyy metsän antimia. Mies vihjasi jo eilen tulevasta ruokalistasta, mutta kun astuin sisään, tuoksu paljasti loput...

Metsämies valmistaa riistansa itse, kuten asiaan kuuluu. Tarkkanäköinen löytää aiheeseen sopivalta lautaselta heti puolukkaa hillon muodossa (toissa vuonna poimittua), mutta myös linnun voi lautaselta bongata.

Tänään syödään teertä. Teeri valmistuu pannulla oltuaan ensin edellisillasta pippurisessa punaviinimarinadissa. Sen seuraksi pääsee tällä kertaa riisi ja keitetyt porkkanat. Puolukkahillo tai -hyytelö kuuluu ehdottomasti tähän ruokaan, samoin punaviini, joka nostaa maut oikein kielelle. Punajuurikin passaa hyvin tämän herkun kanssa samalle lautaselle.

Täytyy tunnustaa, että jostain syystä olin tosi ennakkoluuloinen aikanaan ensimmäisiä linturuokia kohtaan. Turhaan. Veivät kielen mennessään ja kerrankin olin hiljaa. Mies, joka on pikkupojasta asti kolunnut metsiä ja hakenut siinä samalla sieltä pakastimen täytettä, on hellyttävä näky hellan vieressä. Villasukat jalassa hän hämmentää pataansa ja tietää täsmälleen mitä tekee, minun neuvojani ei kysellä - ja hyvä niin :)
Ja hei, kun viikot työpäivän jälkeen tulee kaupan kautta kotiin toisen työpäivän äärelle (ruuanlaitto, pyykinpesu jne..), on IHANAA päästä silloin tällöin itse valmiiseen pöytään.
Taitaa vanha sanonta olla totta toisinkin päin: tie naisen sydämeen vie vatsan kautta - ainakin toisinaan ;)

Mutta nyt tuolla jo lautaset kolisee siihen malliin, että...
...bon appetit!

Ellis

Levottomat jalat

Tunnustan. Täälläkin alkaa olla kevättä ja levottomuutta ilmassa. Se on jännä juttu, jonakin päivänä vain ykskaks huomaa, että aurinko jo vahingossa lämmittää, pimeä ei tule enää niin aikaisin, linnut laulaa! Vaikka on vasta helmikuu.

Mutta kohta se tulee...kesä, kuumat aurinkoiset päivät, pitkät valoisat illat, vihreys, hiljainen sade (tai perutaan se sade, jookos?), jäätelökioski, rantasauna... Ihanaa! Ja yhtäkkiä kaikki lehdet ovat täynnä juttuja siitä, miten pääset rantakuntoon kesäksi, mitä ensi kesänä puetaan päälle ja minne matkustetaan.

Matkakuume mokoma nostaa päätään aina näihin aikoihin. Mitään suurempia reissuja ei kesäksi ole suunnitteilla, mutta jos nyt saisin valita ensi kesän matkakohteen, se voisi olla ihana talo jostain päin Toscanaa, Gardajärvikin kävisi. Toisaalta joku ihana rento rantapaikka Välimerellä tai Adrianmerellä kelpaisi yhtä hyvin. Tai sitten... okei, ihan mikä vaan lämmin ja ihana matkakohde!
Muttamutta, nyt on vaan tyydyttävä haaveilemaan - ainakin toistaiseksi. Ja voihan sitä aina muistella niitä onnistuneita jo tehtyjä reissuja.

Pieni välähdys matkapäiväkirjasta Kroatian matkalta kesältä 07.
"Jonkin aikaa paistateltuani päätän lähteä sukeltamaan. Uudet lasit (ilman snorkkelia) otsalle ja menoksi. Ranta on kivikkoinen, mutta uimasandaaleilla on helppo kulkea. Mies seuraa rannalta menoani ja päätän skarpata. Asettelen lasit silmille, vedän henkeä ja sukellan.
Voi hitsi. Helpommin sanottu kuin tehty. Nousen pintaan kuin korkki sandaalit edellä. Noloa. Yritän uudelleen. Sama juttu taas. Lasitkin huurustuvat, vaikka kastelin ne. Mies pidättää nauruaan varjon alla, näen sen selvästi, vaikka olen vähän kauempana. Sitäpaitsi lasit puristavat ja tuntuvat muutenkin epämiellyttäviltä.
Yritän jatkaa sukeltamista kirkkaassa vedessä, mutta en näe laseilla mitään. Lopulta kömmin kiviä pitkin rantaan ja heitän lasit repun päälle. Saan toki muutaman mukavan kommentin sukelluksistani, mutta päätän sitten palata uimaan - ilman laseja. Puoli tuntia kuluu helposti akvaariofiiliksessä. Vesi on todella kirkasta ja pikkukaloja kisailee alapuolellani..."

Vesi ei vaan oikein koskaan ole ollut omin elementtini, vaikka uiminen kivaa onkin. Snorklaaminenkin jo onnistuu, pienten harjoittelujen jälkeen :)
Kesässä ja reissuissa yksi parhaita asioita on se odottaminen. Se on osa koko juttua. Aika kun vierähtää niin sukkelaan, että mukavilla asioilla kyllä kannattaa fiilistellä sekä etu- että jälkikäteen. Koko rahalla :)

Että on se hyvä, ettei kesä ihan vielä ole täällä.

Jatkoin kuitenkin tänään rantakuntoon kesäksi- projektia. Töiden jälkeen virittelin taas sukset jalkaan ja suuntasin ladulle, vähän kevyemmissä varusteissa kuin eilen :) Päivällä oli satanut nenäliinan kokoisia lumihiutaleita, joten sää ei kuitenkaan ollut hiihdolle paras mahdollinen. Jonkin matkaa hiihdettyäni (=vedettyäni jalkoja perässä suksien kanssa) päätin kääntyä. Suksien pohjat täynnä lunta. Kuusi kilometriä kertyi kuitenkin mittariin. Allit ainakin saivat kyytiä, kun alamäessäkin piti lykkiä vauhtia. Reipas tyttö, eikö?

Nyt pitää lopettaa, tästä uhkaa tulla romaani...

Keskiviikkoterkuin,

Ellis

Greetings from Japan

Ennen joulua löytyi vanhemman tyttären matkalaukun kätköistä näin kauniita tuliaisia Japanista. Ihania, kauniita, käsintehtyjä kirjanmerkkejä.
Tuliaisia sieltä kaukaa on saatu nyt jo parin vuoden ajan, muutaman kerran vuodessa. Välillä meillä on pakattu matkalaukkua ja saateltu matkalaista kaukaisen maan lennolle. Välillä meille on saapunut nuorukainen reppuineen, avoimin mielin ja silmin.
Kun kaksi samankaltaista ihmistä kohtaa toisensa, tutustuu, tulee toisilleen tärkeiksi ja rakkaiksi, silloin ei paljon välimatkoja kysellä.
Lentolippujen hintoja kylläkin :)

Kotijoukkojen osa tässä laavstoorissa on myös varsin mukava ja antoisa (enkä nyt tarkoita tuliaisia).
On ollut ihanaa saada tutustua valloittavaan persoonaan.
On ollut hauskaa viedä häntä kesällä mökille saunomaan ja uimaan tai kalastamaan mato-ongella. Asioita, mitä hän ei ole koskaan ennen tehnyt.
On ollut mukavaa kuulla hänen kodistaan ja perheestään. Huomata, miten samalla tavalla siellä lapset ovat tärkeitä äidilleen.
On ollut antoisaa oppia uusia asioita omasta lapsestaan. Huomata, miten siivet kantavat (ne omatkin, ei vain finnairin).

Maailma on suuri silloin, kun lähetät lapsesi sinne, mutta toisaalta...

...lyhyt on matka sydämestä toiseen <3


Ellis

Happy Birthday

Lapseni, keskimmäiseni, päivänsankari.

Halusi aamulla herätä onnittelulauluun, mutta heräsikin itse ennen laulua, herätti minut, etten unohtaisi. Se hassu!
Halusi sytyttää kaikki 17 kynttilää, puhalsikin ne kerralla sammuksiin.
Halusi pyytää kavereita kakulle, kaverit tulivat, juhlivat, nauroivat ja lauloivat.
Halusi isonsiskon kylään, nyt sisko istuu linja-autossa, tulossa.

Pian on oma lauma taas hetken koossa.
Nämä hetket minä tahdon muistaa.
Tämänkin onnellisen päivän, kun kynttilöiden lämpö tuntuu sydämessä asti.

Ellis

Talven valo

Selkeinä päivinä talven valo on kuulasta ja kaunista. Jotenkin hiljaista ja ohimenevää, niinkuin on päivä talvella: äkkiä se vain hämärtyy ja sitten kohta onkin pimeää.

Talvipäivän valo tulee armotta pölyisten ikkunoiden läpi, pieni auringonsäde yrittää yltää edes ikkunan karmiin asti.
Hiljainen tuulikello katsoo vanhoine lusikoineen, haarukoineen ja kakkuvuokineen ulos, taitaa muistella viime kesää ja niitä tuulia, jotka sitä heiluttivat.
Nyt se on talviteloilla, lomalla, kun ei sellaista kesällä saa.

Näitä tuulikelloja syntyy silloin tällöin, kun tekee mieli vääntää rautalankaa ja olla ajattelematta mitään. Kapistuksia, härpäkkeitä, niinkuin nuoriso niitä nimittää meillä. Halusipa joku kuitenkin omaan huoneeseensakin :)


Sateen jälkeen talven valoa odotellen,
Ellis

Kolme väriä: punainen

Punainen. Vahva voimaväri minulle. Pieninä ripauksina lämmin, hauska, tehokas ja etenkin jouluna asiaankuuluva. Kokonaan punainen vaate tuntuu kuitenkin itselle vieraalta ja yksinkertaisesti väärän väriseltä. Tai no, olihan mulla kerran (vuonna 96, heh) kirkkaanpunainen (yksivärinen!) kotelomekko. Sitä mekkoa en kovin montaa kertaa ehtinyt edes käyttää, kun se jo meni pilalle: lennätin rinnuksille lasillisen viiniä, punaviiniä, kuinkas muuten. Yritin pestä ja liottaa mekkoa ties minkälaisissa tahranpoistoliemissä, mutta punaviini vain pysyi sitkeästi mekossa. Kohtalo järjesti niin, että mekon ja minun tiet erkanivat. En ollut siitä kovinkaan pahoillani :)

Omasta kodista löytyy jokunen tärkeä punainen asia.
Rakkain niistä on vanha kitara, joka on kulkenut mukana vuodesta 1986. Yhdessä vanhan pianon kanssa ne luovat olohuoneen tunnelman ja antavat vaihtoehdon television katselulle.

Olihan meillä jonkin aikaa punainen plyysisohva, pikaistuksissa hankittu. Sohva oli kova ja kulmikas, joten olin tosi helpottunut, kun sain antaa sen pois. Luulen, että se kuitenkin pääsi ihan hyvään kotiin, missä sen askeettisia ominaisuuksia ja vahvaa väriä osattiin arvostaa.

On yksi paikka, mistä varmasti jokaiselta naisihmiseltä löytyy punaista: meikkipussi!
Eräänä syksyisenä aamuna olin lähdössä töihin, taas kerran pienen kiireen saattelemana. Ensin asiaankuuluvat pienet ja nopeat meikkaukset aamukahvin kera ja siitä pikkuhiljaa tien päälle. Matkalla kurkistin jostain syystä peruutuspeiliin ja minut kohtasi veretseisauttava näky: olin hämärässä aamussa epähuomiossa, ajatuksissani, vahingossa tai jostain muusta käsittämättömästä syystä piirtänyt kulmakarvani huultenrajauskynällä. Voitte kuvitella, mikä ihana kehystys kasvoille :) Pysyin kuitenkin tiellä ja selvisin töihin asti. Siellä huomasin, että loputkin silmämeikit olivat poskilla, niin paljon olin nauranut matkalla...
Jos joskus aamuvarhaisella näette jossain punaisin kulmakarvoin kulkevan naisihmisen, se olen luultavasti minä :)

Maanantaiterveisin,
punahuuli-Ellis

Kolme väriä: sininen

Sininen. Yksi lemppareistani värimaailmassa lukemattomine sävyineen. Savunsininen. Siniharmaa. Tummansininen. Sininen uni. Sininen hetki. Siniset silmät. Denim. Taivas.

Kuvissa joitakin kotinurkista löytyneitä sävyjä, omia sinisiä ja tärkeitä asioita.

Pienen sini-ruskeasävyisen keramiikkataulun tarina ansaitsee tulla kerrotuksi. Taulu löytyi viime kesänä huutokaupasta kolmella eurolla. Se on luultavasti ruotsalaista alkuperää, pohjassa merkintä: L. Bergsten. Taulu odotti sivupöydällä vuoroaan. Olin pannut sen merkille jo heti kierrettyäni katsomassa, minkälaista tavaraa oli tarjolla. Muistan ajatelleeni, että ilman tuota en lähde tänään kotiin.
Ilta kului ja huutokauppa eteni, mutta taulun vuoroa ei kuitenkaan tullut, joten menin ja kysyin, voisiko sen ottaa huudettavaksi. Meklari nosti taulun ja kysyi olisiko jollakin kolmea euroa taulusta tarjota. Minulla oli.

Taulun tyttö on selvästi onnellinen helmistään (uusista?), kasvoilla rauhallinen, tyyni ilme, hiukset valtoimenaan. Tunsinko jotain yhteenkuuluvuutta taulun tytön kanssa?
Tein viime kesänä paljon koruja ja olin löytänyt ilon käsitöistä muutenkin pitkästä aikaa. Ehkä taulu vain tuli vastaan juuri sopivalla hetkellä ja oli hyvä muistutus siitä, että ei suureen iloon aina tarvita kalliita ja isoja asioita.
Niin tai näin, taulu asuu nyt makuuhuoneen vaaleamman sinisellä seinällä, korulipaston päällä. Se on epäilemättä rakkain huutokauppalöytöni.

Sunnuntain sinisistä tunnelmista,
Ellis

Kolme väriä: valkoinen

Tämän aiheen inspiroi tänään piipahdus ihan uskomattoman ihanassa kodissa, jossa valkoista ja vaaleaa oli paljon, mutta mukana kulki myös muita naturelleja ja maanläheisiä värejä. Visiitti oli taas kerran jotenkin niin visuaalinen kokemus (kuten myös kulinaristinen, kiitos Viipi :)) , että kotimatkalla huomasin hymyileväni itsekseni tämän tästä. Kamera tietty oli kotona, joten hehkutan nyt vain näin verbaalisesti. Vanhat, aikaa nähneet tavarat olivat päässeet tuossa kodissa uusien rinnalle tasavertaisesesti, kokonaisuus oli yksinkertaisesti kaunis. Ja koska (oikeasti vahingossa) unohdin kotiin kangaspussin, jota alunperin ajattelin poikkeuttaa kotimatkalla, saan taas hyvän syyn piipahtaa uudelleen :)

Toinen hyvä ystäväni, joka oli visiitillä mukana, sujautti autossa kassiini pienen paketin. Kotiin tultuani löysin paketista aivan ihanan käsipeilin, jonka kahvan väristä sain hyvän syyn liittää siitä kuvan tähän valkoisen värin postaukseen (syy olisi kyllä löytynyt muutenkin jonkinlaisen aasinsillan kautta). Pienet yllätykset ovat ihania arjen keskellä (kiitos Raila!)

Olen pannut merkille, että valkoista on yhä enenevässä määrin myös vaatekaapissani, huolimatta siitä, että joskus 90-luvun alussa se ei tullut kuuloonkaan värianalyysin mukaan. Löysin muuten juuri äskettäin nuo hauskat, pienet väriliuskat ja mieleen muistui, kuinka niitä vaivihkaa kurkittiin käsilaukun uumenista vaatekaupassa tankojen välissä, heh! Vaikka kai niissä jotain perääkin saattoi olla. Mutta valkoinen on jokatapauksessa hyvä, puhdas väri. Valon väri. Talven väri. Onhan tuota lunta tullutkin...

Talvi-illan valkoisin terveisin,

Ellis

Hajamielisyyttä ilmassa...

Näin meillä täällä tänä iltana, molemmilla huulet mutrulla, mopsilla ja mulla... Jäi nimittäin nettitikku kotiin, kun kiireellä piti päästä tien päälle matkaan, etämiehen luokse... :) Hajamielisyys! Kone ja kamera ja kaikki muu rekvisiitta näppärästi laukussa, mutta tikku sängyn päällä kotona. Nooh, tulipa testattua tämäkin vieras kone. Kun aikani kuvan siirron kanssa takkuilin, jonkunlaisen kuvan sain tänne siirrettyä.

Tänään ei tosiaan tarvinnut hiihtää, lunta tuli vaakasuoraan ja muutenkin päivä meni menojaan.
Meillä mopsi viettää huhtikuussa 11- vuotissynttäreitään, alkaa jo ikä painaa lonkkia. Silmälasitkin alkaisi olla tarpeen, muuten kyllä erittäin vetreä ja hyväntuulinen vanhus. Ruoka (yllättäen) maistuu - niinkuin emännällekin :)

Perjantai-illan terveisin Ellis