Hyvää lehtiselleriä, ystävät!

Mä (monen muun tavoin) koen, että ystävyyttä voi ja pitääkin vaalia ihan jokaisena päivänä, mutta tokihan on kiva, että vähän ekstra-hörhöilyä voi harrastaa keskellä talven pakkasia, tässä joulun ja pääsiäisen välillä, kun on pitkät härkäviikot ilman mitään ihmeempää katkosta arkeen.
Miten kiva, että siis on ystävänpäivä!

Kävin torstaina ruokakaupassa. Silmiini osui hevi-osastolla lehtiselleri ja siitä se ajatus sitten lähti...
Muistan nähneeni jossain lehdessä tai netissä kuvia lehtisellerillä painetuista kukista, joten saman tien saattelin ostoskoriin yhden tämän lajin edustajan.
Perjantain korttiaskartelu lasten kanssa oli samalla kätevästi taputeltu! ;)

Aamupiirillä tutkittiin tarkasti selleriä, haisteltiin sen voimakasta tuoksua ja mietittiin, miten siitä saadaan ruusun kuva. Saatiinhan siitä! Varsi vain tasaisesti poikki melko läheltä tyveä ja... hokkuspokkus... varret olivat jo valmiiksi ruusun näköisessä muodostelmassa. Sitten vaan sekoittamaan väri valmiiksi ja painamaan kuvia arkeille. Ruusun olisi voinut toki vielä koristella jollain hileellä tai bling blingillä, mutta me päädyttiin ihan pelkkään herkkään ruusuun. <3
(Loppuosa selleristä päätyi koulun keittiön tädeille, pieneksi lisäksi kasvisruokaan tai salaattiin.)

Sain taannoin blogiystävältäni, Annilta (Kotona Annin kanssa -blogi) Ilahduta blogiystävääsi -haasteen. Kiitos Anni haasteesta!
Tämä haaste on lähtöisin Tipulassa -blogista.

Jutun juoni on seuraavanlainen:

Kerro blogitekstissä haasteen säännöistä ja haasta mukaan valitsemasi blogiystävät (voit itse päättää määrän).
Kun haastamasi blogisisko tai -veli lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille.

Voit ilahduttaa blogiystävääsi juuri sinulle sopivimmalla tavalla... kortilla, kirjeellä, herkulla, itsetehdyllä jutulla, kauniilla kommentilla tai sähköpostilla - mitä vain keksit!

Voit toki ilahduttaa myös jo haasteessa mukana olevaa blogiystävää, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää haastaa uusia kirjoittajia.

Ajattelin kokeilla, lähtisivätkö sympaattiset blogiystäväiseni Kotonasi -blogin Annukka, Vuonon kimallus -blogin Marianna ja Lady of the mess -blogin Lady  mukaan tähän kivaan haasteeseen.
Jos tämä haaste ei ole vielä teitä tavoittanut, olisi kiva, jos lähtisitte mukaan!


Hyvää Ystävänpäivää tänään, huomenna ja ihan joka päivä!

toivoo Ellis <3

Joku ajattelee minua jossakin

Viikko vierähti loppuunsa, ennenkuin kunnolla huomasikaan.. vauhtia siis on riittänyt = pitkiä päivä, menoja, aikaisia ylösnousuja, kilpajuoksua kellon kanssa jne..
Mukavia asioita on viikkoon myös mahtunut, kiireen keskelläkin. Tässä yksi niistä:

Tiistaina tulin kotiin ja kipaisin postilaatikolle. Muutaman mainoksen lisäksi laatikosta pilkisteli iso postin pakettikuori. Paketti oli kevyt ja kivan rapiseva.
Kun näin lähettäjän nimen kuoren ylänurkassa, tiesin, että mitä tahansa kuori sisältäisi, sieltä tulisi mukana välittämistä, ystävyyttä ja pyyteettömyyttä sellainen kilomäärä, että ihan tavallinen vaakakuppi ei siihen riittäisi.
Ystävyydessä maantieteellisesti pitkäkin välimatka on vain kilometrejä. Ajatus - lämmin sellainen - ei välimatkoja tunne. Läsnäolo ja vierellä kulkeminen konkretisoituu joskus tällaisiin yllätyksiin, jotka saapuvat odottamatta postilaatikkoon ihan tavallisena harmaana ja hektisenä arkipäivänä.
Ihana ihana ajatus ja lämmin KIITOS tästä sinulle, rakas ystäväni <3

Mitä paketissa sitten oli...
Juuri ja juuri postilaatikkoon mahtuva iso pussillinen kuivattuja suppilovahveroita ja pieni reseptivihkonen, minkälaisia herkkuja voisin niistä loihtia. Mukana kirje: " .....Olen ajatellut sinua. Olen huolissani jaksamisestasi ja siksi ajattelinkin......"



Arvatkaa, mitä meillä syödään huomenna? Suppilovahvero-pekonikeittoa. Mmm...

Kiitokset tämän syksyn sieniherkuista kuuluvat myös toiselle ystävälleni, joka koirineen löytää kotikylämme parhaat sienipaikat (usein vahingossa, palaten sitten apajille uudelleen kassien ja pussien kanssa :)) ja jonka poimimat herkut päätyivät pakastimesta taannoin pannulle, mistä edelleen lautaselle höyryävänä keittona, sekä vanhemmilleni, joiden sieniretkien tuomisista on loihdittu useampikin herkku.

Ystävyydestä puheen ollen, sain toistamiseen tämän Ystävyys- tunnustuksen, kun ihana Hyvä Mieli halusi sen minulle lähettää -
KIITOS <3



On mukavaa tietää, että joku ajattelee.
Sain muuten juuri muistutuksen, että kellot pitää ensi yönä siirtää... Muistakaahan siis siirtää kellonne talvi(uni)aikaan :)

<3 Ellis

Lauantai

Onnellisen päivän resepti:

Otetaan kalenterista yksi ihan tavallinen lauantai.
Lisätään siihen kolme ystävystä.



Keitellään vähän aikaa hiljaisella tulella, sekoitellaan.
Kuunnellaan, muistellaan ja nauretaan.
Suunnitellaan.
Jaetaan saman ammatin iloja ja muita elämän onnia ja oikkuja.
Pureskellaan pitkään ja huolellisesti.

Ollaan samassa kattilassa, jokaisella omat mausteensa.


Otetaan pullaa ja suklaata, nautitaan ne rauhallisesti ruuan päälle.
Käydään vähän ajelulla ja harrastetaan naisellista turhamaisuutta (=shoppailua).
Ollaan kiitollisia lahjomattomille makutuomareille. Mahdutaan samaan sovituskoppiin.
Niin hyvät ystävät tekevät.





Tämän reseptin kaikki variaatiot toimivat kaikissa lämpötiloissa ja olosuhteissa.
Paranee vanhetessaan ja säilyy ikuisuuden.
Ei tarvitse säilyttää jääkaapissa, ei liioin vaadi pakastamista.
Tällä reseptillä on hyödyllisiä terveysvaikutuksia ja sitä suositellaankin nautittavaksi kohtuullisen usein :)

Onnellisen päivän jälkeen,

Ellis

Rakkaat Ystävät

Hyvää Ystävänpäivää <3

Ihanaa, kun olette olemassa!
Teitä on monta, kuka missäkin elämänvaiheessa ja -tilanteessa. Minä täällä oman elämäni kanssa.
Joitakin näen päivittäin, joidenkin kanssa tavataan silloin kun tavataan, soitellaan, viestitellään, nauretaan ja itketään, jaetaan elämää ja ymmärretään toisiamme.
Aina ei tarvita sanoja tai kirjaimia, ajatus riittää.

Joidenkin kanssa on takana jo liki elämän mittainen yhteinen taival, jotkut ovat tulleet mukaan matkan varrelta ja jääneet kulkemaan vierelle. Tärkeitä kaikki.

Yksi parhaista makaa parhaillaan tuolini alla ja kuorsaa :)

Tällaisen ihanan kirjan sain tänään hyvältä ystävältäni (kiitos Minna)! Hulvattoman hauska ja mainio opus ystävyydestä oivallisten neuvojen kera. Naiselta naiselle- juttuja runsaalla ja hyvällä huumorilla höystettynä. Tässäpä maistiainen:

ASIOITA, JOITA VAIN NAISET YMMÄRTÄVÄT:
- miksi pitää omistaa samanlaiset kengät kaiken värisinä
- miksi shoppailu silloin, kun ei ole rahaa, on täysin järkevää
- ettei salaatti ole mitään pupunruokaa
- miksi "näyttää ihan hyvältä" ei vain riitä
- että KAIKKI henkilövaa`at ovat väärässä
- että itkeminen voi olla hauskaa
- ripsentaivuttimet
- toiset naiset

Jee... voisin referoida opusta loputtomasti, ihan käsittämättömiä totuuksia, esim. miksi ei kannata mennä miehen kanssa shoppailemaan.. Pakko kertoa tästä vielä, ihan vähän.

Näitä seuraavia lauseita saattaa - kirjan mukaan - kantautua korviisi, jos shoppaat kaksilahkeisen seurassa:
- oletko jo valmis?
- eikös me olla oltu tässä kaupassa jo kolme kertaa?
- näyttää hyvältä, ota se (tai sitten tyyppi ei uskalla sanoa, että ahterisi näyttää niissä ihonmyötäisissä pöksyissä isommalta kuin Eurooppa)

Hih! Oon naureskellut kirjalle nyt pitkin päivää. (Anteeksi rakkaat vastakkaisen sukupuolen edustajat, koitakaa ymmärtää, kaikella ystävyydellä. Sillä onhan nyt ystävänpäivä!)

Pakkaspäivän terveisin vielä pari riimiä laulua, joka jäi töistä raikaamaan mieleen...
"minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää,
minun ystäväni on kuin niityn kukka, joka saa minut hymyilemään..."

<3 Ellis villasukissaan

Rouva Hakkarainen

Olen saanut postipaketin, IHANAN postipaketin! Kotiuduin töistä, lapioin varttitunnin painavaa lunta, taapersin sisälle kauppakassit käsien jatkona ja päätin,etten laita nenääni ulos enää tänään. Paitsi mopsivaarin kanssa. Toisin kävi!

Keittiön pöydällä muun postin joukossa odotti pakettiyllätys: pipo, rannekkeet ja sellainen määrä lämpöä ja ystävyyttä, että se sulattaisi tiukkapipoisimmankin marjanpoimijan. Paitsi että tämä pipo ei ole tiukka, se on juuri sopiva, pehmeä, lämmin, kaunis, persoonallinen ja uniikki, vartavasten mulle tehty. KIITOS Viipi!
Antaminen ja mukavan yllätyksen järjestäminen on mukavaa ja kutkuttavaa, mutta voi veljet, kyllä se paketin saaminenkin on aikas ihanaa!

Selvähän se, että samantien pipo päähän, rannekkeet käteen ja ulos ulkoiluttamaan koiraa (joka oli vastikään ulkoa tullut). Oli myös ihan pakko piipahtaa kaupassa vielä hakemassa töihin huomiseksi kahvimaitoa ja pari muuta unohtunutta asiaa, pipo päässä tietenkin :)
Itseasiassa ajattelin, että minusta voisi tulla naispuolinen vastine Mauri Kunnaksen Herra Hakkaraiselle, joka haahuaa joka kirjassa joka sivulla kaapu päällä ja hattu päässä. Sillä erotuksella, että minä en nukkuisi -ainakaan ihan koko aikaa. Mutta tämä pipo taitaa jäädä päähän, sitä ei raaski riisua. Paitsi ehkä ihan vähäksi aikaa helmikuun lopulla, silloin on kampaaja!


Maanantaiterkuin,
Rouva Hakkarainen

PS. Huomaatteko, kuinka Audrey katsoo yhdessä kuvassa ´sillä silmällä´ mun uutta pipoa. Haluais samanlaisen :)