Olen saanut postipaketin, IHANAN postipaketin! Kotiuduin töistä, lapioin varttitunnin painavaa lunta, taapersin sisälle kauppakassit käsien jatkona ja päätin,etten laita nenääni ulos enää tänään. Paitsi mopsivaarin kanssa. Toisin kävi!
Keittiön pöydällä muun postin joukossa odotti pakettiyllätys: pipo, rannekkeet ja sellainen määrä lämpöä ja ystävyyttä, että se sulattaisi tiukkapipoisimmankin marjanpoimijan. Paitsi että tämä pipo ei ole tiukka, se on juuri sopiva, pehmeä, lämmin, kaunis, persoonallinen ja uniikki, vartavasten mulle tehty. KIITOS Viipi!
Antaminen ja mukavan yllätyksen järjestäminen on mukavaa ja kutkuttavaa, mutta voi veljet, kyllä se paketin saaminenkin on aikas ihanaa!
Selvähän se, että samantien pipo päähän, rannekkeet käteen ja ulos ulkoiluttamaan koiraa (joka oli vastikään ulkoa tullut). Oli myös ihan pakko piipahtaa kaupassa vielä hakemassa töihin huomiseksi kahvimaitoa ja pari muuta unohtunutta asiaa, pipo päässä tietenkin :)
Itseasiassa ajattelin, että minusta voisi tulla naispuolinen vastine Mauri Kunnaksen Herra Hakkaraiselle, joka haahuaa joka kirjassa joka sivulla kaapu päällä ja hattu päässä. Sillä erotuksella, että minä en nukkuisi -ainakaan ihan koko aikaa. Mutta tämä pipo taitaa jäädä päähän, sitä ei raaski riisua. Paitsi ehkä ihan vähäksi aikaa helmikuun lopulla, silloin on kampaaja!
Maanantaiterkuin,
Rouva Hakkarainen
PS. Huomaatteko, kuinka Audrey katsoo yhdessä kuvassa ´sillä silmällä´ mun uutta pipoa. Haluais samanlaisen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti