Soinnut seinällä

Ostin joskus muutama vuosi sitten Kangasalta Marjamäen Pajutilalta (ihana paikka!) kasan pajusta tehtyjä kehyksiä, raameja tai mitä lienevätkään. Ne makoilivat vanhan liinavaatekaapin alahyllyllä unohdettuina, kunnes jossain siivouksen puuskassa löysin ne. Ajattelin kokeilla, miltä mahtaisivat näyttää erilaisten keittiötavaroiden taustana.
Hyvältä näyttivät.

Yhteen kehykseen löytyi kolmen haarukan kopla, vanhoja Hackmanneja. Niistä taitaa olla kuva jossain aiemmassa jutussa. Kaikkein isoimpaan kehykseen pujotin kaikki huushollin kummilusikat, mutta koska olivat kiillotuksen tarpeessa, en napannut niistä kuvaa vielä.

Viimeiseen kehykseen pääsivät kaksi vanhaa Arabian Sointu-kermanekkaa. Alempi, harmaa nekka on pelastettu lapsuudenkotini leikkimökistä, jossa siitä tarjoiltiin ties mitä sörsseleitä nukeille ja leikkikavereille noin 40 vuotta sitten (ohhoh, kylläpä aika rientää!). Kumma kyllä oli säilynyt ehjänä... sen sortin kotileikkejä suursiivouksineen ja ruuanvalmistuksineen oli, että kyllä siinä yksi pieni kannu olisi voinut helpostikin särkyä. Mutta ehjä on, täydellinen ilman särön säröä!

Ylempi, vihreä nekka löytyi jostain kirppikseltä parilla eurolla, sekin jo vuosia sitten. Kaverukset olivat kaapin täytteenä, kunnes ajattelin, että voisivat olla kivannäköinen kaksikko seinällä.

Sointu- kahvikalustoa valmistettiin vuosina 1949-1961. Se on Kaj Franckin suunnittelema ja sitä löytyy viidessä eri värissä: harmaana, luunvärisenä, roosana, sinisenä ja vihreänä. (Tiedot kirjasta "Tuhat ja yksi Arabian kahvikuppia".)
Vanhempani ovat saaneet aikanaan kahviastiaston häälahjaksi, mutta kermakannu on ainoa jäljelläoleva astia kokonaisuudesta.

Siinä nyt nököttävät, muistona menneestä, palana historiaa.


Mukavaa keskiviikkoiltaa!

Ellis