Tänään en olisi jaksanut millään nousta kellon soittoon. Kateeksi kävi tuota vartiointiliikken päällikköä, joka ei korvaansa lotkauttanut maanantaiaamun hämärässä. Se aktivoituu jääkaapin läheisyydessä tapahtuvaan liikkeeseen tai ääneen (kts. alempi kuva), mutta muuten se ei turhia stressaa, vaan ottaa rauhassa oman päivänsä haasteet (=ehtiikö hellan viereen ajoissa ja huomaako kaikki voileivät, jotka yritetään siltä salaa syödä).
Huolimatta aamun väsymyksestä viikko pääsi kuitenkin käyntiin. Minullakin :)
Tammikuu on lopullaan, valon määrä on jo hurjasti lisääntynyt, aurinkokin näyttäytynyt ja... mulla on ensimmäinen blogi-kuukausi takana. Ajattelin aloittaessani, että kirjoitan sellaista tahtia, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Huomaan, että jokaisena tammikuun päivänä on tullut ainakin pieni juttu.
Ei siksi, että olisi pitänyt, vaan siksi, koska se on ollut niin kivaa :)
Tilastoista katsoin, että 1255 kertaa on tammikuun aikana tätä blogia katsottu/luettu! Kiitos kaikille, jotka ovat siellä ihmetelleet tätä Elliksen elämää. Tästä on kiva jatkaa, niin kauan kuin se mukavalta ja mielekkäältä tuntuu. Ei ehkä ihan joka päivä, mutta edelleen... silloin kun siltä tuntuu :)
Leppoisaa viikon alkua!
Ellis
Eläköön Ellis hassunkurisine juttuineen pitkään ja omaperäisesti!
VastaaPoistaToivottavasti kirjoituskipinä iskee usein jatkossakin. On lahja nähdä tässä hetkessä, tässä arjessa sen valoisat, kauniit ja metkat puolet. Ja on taitoa kirjoittaa kokemansa sanoiksi ja jakaa se hyväksi mieleksi eteenpäin, KIITOS Ellis!
Kiitos kiitos!
VastaaPoistaTällaiset kuvat aiheuttaa akuuttia eläinkatraan laajennushalua..
VastaaPoistaIhanan aktiivisesti olet jaksanut päivitellä, kiva käydä täällä kurkkimassa kun melkein aina on uutta postausta odottamassa :)
Joo, totta :) Ansoja virittelen täällä tietoisesti kaikille eläinten ystäville, hih!
VastaaPoista