Tänään en olisi jaksanut millään nousta kellon soittoon. Kateeksi kävi tuota vartiointiliikken päällikköä, joka ei korvaansa lotkauttanut maanantaiaamun hämärässä. Se aktivoituu jääkaapin läheisyydessä tapahtuvaan liikkeeseen tai ääneen (kts. alempi kuva), mutta muuten se ei turhia stressaa, vaan ottaa rauhassa oman päivänsä haasteet (=ehtiikö hellan viereen ajoissa ja huomaako kaikki voileivät, jotka yritetään siltä salaa syödä).
Huolimatta aamun väsymyksestä viikko pääsi kuitenkin käyntiin. Minullakin :)
Tammikuu on lopullaan, valon määrä on jo hurjasti lisääntynyt, aurinkokin näyttäytynyt ja... mulla on ensimmäinen blogi-kuukausi takana. Ajattelin aloittaessani, että kirjoitan sellaista tahtia, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Huomaan, että jokaisena tammikuun päivänä on tullut ainakin pieni juttu.
Ei siksi, että olisi pitänyt, vaan siksi, koska se on ollut niin kivaa :)
Tilastoista katsoin, että 1255 kertaa on tammikuun aikana tätä blogia katsottu/luettu! Kiitos kaikille, jotka ovat siellä ihmetelleet tätä Elliksen elämää. Tästä on kiva jatkaa, niin kauan kuin se mukavalta ja mielekkäältä tuntuu. Ei ehkä ihan joka päivä, mutta edelleen... silloin kun siltä tuntuu :)
Leppoisaa viikon alkua!
Ellis
