Olipa kerran vanha villapaita. Eräänä päivänä se joutui vahingossa väärään paikkaan väärään aikaan (liian lämpimään pesuohjelmaan). Se oli jo vähällä joutua ikuisiksi ajoiksi kadotetuksi kaatopaikalle, kunnes saikin sitten uuden elämän.
Tänä päivänä se palvelee lähestulkoon parhaana lapasparina, jonka tiedän. Lämmin, tiivis, mukava, originelli... Koristeena pieni virkattu kukkanen ja vanha nappi. Tuli siitä muutakin: ranteenlämmittimiä, patalappuja jne..
Myös koruksi voi vanha villapaita eläkkeellä ryhtyä. Vähän virkattua reunaa, nappeja tai muuta kivaa somistetta. Ja eikun ranteeseen. Jos löystyy ja löpsähtää, ei muuta kuin pesukoneeseen, siihen vähän lämpimämpään ohjelmaan!
Nyt on vuorossa elokuvailta, Vares ja kumppanit!
Lauantaisin terkuin Ellis
Kokemuksen lämmittämällä äänellä hurraan kutistuneiden villasten puolesta! Miten tästäkin talvesta olisin ilman rannekkeitani selvinnyt? Ja tommonen kapeampikin rannerenkula=rannekoru lämmittää ihmeesti - että kiitosta vaan Ellis!
VastaaPoistaKiitos Viipi! Täällä malttamattomana odotellaan pipojuttuja.. josko pian pääsisi kokeilemaan :)
VastaaPoista