Retikka, Armi, Maija, Salla, Esteri...

Vanhat arabiat istuvat korvat höröllään vitriinissään ja nauttivat etuoikeudestaan olla esillä. Aika usein ne pääsevät tositoimiin kahvipöytään, milloin minkäkinlaisissa kokoonpanoissa. Pääsiäisen tienoilla kahvi usein kaadetaan keltaisiin kuppeihin, joulun aikaan ruskeat pääsevät esille muita useammin, joskus taas on mukavaa kaivaa kaapista erilaisia sinisiä kuppeja pöytään.
Rippi- ja ylioppilaskahveille juhlapöytään on valjastettu lähes koko vanhojen arabioiden armeija. Silloin ne ovat sulassa sovussa toistensa kanssa, yhteisenä tekijänä samanlainen servetti ja selkeä yksivärinen liina taustanaan.
Juhlavieraat usein löytävät kuppien joukosta lapsuusmuistoja, joku saa tuulahduksen mummolan kahvipöydästä tai tädin kesämökiltä, kuka mistäkin. Sitten kaivetaankin taas kirjahyllystä kahvikuppikirjaa, mistä löytyy tietoa kupin mallista, valmistusajasta ja suunnittelijasta, usein kupille löytyy myös nimi.

Kahvikuppien keräämisen aloitin vahingossa joskus kymmenisen vuotta sitten, kun kirppikseltä tarttui mukaan kiva pieni lokerikko. Se sattui sopimaan vanhan talon ikkunan väliin ja kokeiltuani sinne paria kolmea vanhaa arabian kahvikuppia, se näytti hauskalta. Kuppeja tarvittiin lisää lokerikkoon. Kohta niitä alkoi kertyä jo yli lokerikon tarpeen ja pian huomasin, että niistä oli tosi mukava juoda kahvia - ja tarjota sitä!

Nyt kuppipareja - ehjiä sellaisia - on yli 50 kpl. Sillä määrällä voi siis vallan hyvin tarjota kahveet isommallekin joukolle. Väreinä olen keskittynyt siniseen, keltaiseen ja ruskeaan, niissä väreissä puhalluskuviot näyttävät kivalta valkoisella pohjalla. Sinisissä kupeissa löytyy muutama turkoosi, muut ovat tummemman sinisiä kuvioiden osalta.
Lisäksi yksi väriltään poikkeuksellinen kuppipari kaapin kätköistä löytyy: vaaleanpunaisella kuviolla varustettu Armi-kuppi (samaa kuppia on mulla myös kelta- ja sinikuviollisena). Tämä harvinaisuus löytyi Krookilasta, jonne niitä oli jostain tupsahtanut kaksin kappalein. Toinen oli jo myyty, mutta toinen odotteli siellä löytäjäänsä (=minua)!
Krookila on muuten oivallinen paikka, hyvät nettisivutkin löytyy osoitteesta www.krookila.fi.

Keräily on kivaa, olipa sitten kyseessä kahvikupit, pullonkorkit tai mitä vaan. Aina ei tarvitse löytää, etsiminenkin on joskus suuri seikkailu.

Taidanpa mennä laittamaan pannun kuumaksi :)

Ellis

PS. Tänään oli aivan ihana kevättalven sunnuntai. Otin ihania kuvia siskon talviparatiisista, josta olin aikonut tänään kirjoittaa. Onnistuin jotenkin deletoimaan kuvat, joten toisella kertaa, paremmalla onnella...