Meille on eksynyt jostain syystä käsittämätön määrä nappeja. Tai no, onhan siihen syy: olen keräillyt nappeja (kuten myös pullonkorkkeja, lusikoita, vanhoja kahvikuppeja, erilaisia kakkuvuokia, kirjoja,...).
Napit nyt vain ovat selittämättömällä tavalla kivoja, paitsi silloin, kun hyppäävät äkkiarvaamatta jostain vaatteesta ja piiloutuvat. Napin puuttumisen huomaa (tai muistaa) vasta, kun vaatetta pukee päälleen. Silloin tulee mieleen, että onpa hyvä, että on tullut haalituksi nappeja. Kuulostaa helpolta? Napit osaavat kuitenkin jollain ihmeen konstilla kätkeytyä, satojen nappien joukosta et varmasti löydä oikeanlaista juuri silloin, kun sitä etsit. Mikä paradoksi!
Kaunis, patinoitunut ja aikaa nähnyt nappi voi päätyä koristamaan korua. Se yhdistää kivasti arjen ja juhlan, nappi itsessäänhän on melko arkinen ja jokapäiväinen pieni tarvike, kun taas koru usein puetaan ylle juhlaan. Nappikoru sopii riiputettavaksi kaulassa toki niin arkena kuin juhlanakin, toista aivan samanlaista ei varmasti tule vastaan :)
Nyt, kun piparkakut ja muut leivonnaiset on taas pitkäksi aikaa leivottu, syöty ja kaikki vaan laihduttavat, voi koruun ripustaa myös joutilaan piparkakkumuotin tai pienen leivosvuokan. Siinähän se sitten on valmiina käden ulottuvilla, jos sattuisi kuitenkin leipomisvimma iskemään :)
Mukavaa perjantai-iltaa!
Ellis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti