Pennejä taivaasta

Tässä tapauksessa ehkä kuitenkin pennejä kellarin kätköistä ;)

Lähdin perjantaina etämiehelle ja koppasin mukaan farkkujen sijaan vanhan, turkoosin peltipurkin, joka kätkee sisäänsä koruilutarvikkeita.

Sain osan vanhoista kolikoista lajiteltua ja tulin samalla etsineeksi niiden joukosta sellaisia vuosilukuja, joilla oli mulle itselle jotain merkitystä. Vuoden 1985 kymmenpenniset koristavat nyt korviani. Olkoon vaikka muistona siitä, että tasan 30 vuotta sitten keväällä painoin valkolakin päähäni. Tässä on ehkä kuitenkin pakko olla jokin huijaus... eihän siitä voi olla niin kauan! :D

Sormuksiin löytyi viisipenninen vuodelta 1989, kun valmistuin ammattiin ja uudempi kymmenpenninen kieloilla vuodelta 1996, kun nuorimmainen syntyi. Nappikorvikset edellisessä postauksessa kantavat vuosilukuja 1991 ja 1994, esikoisen ja keskimmäisen syntymävuosien mukaan. Hauskaa tää kolikkopeli!

Ei muuta kuin liimailemaan lisää, muutama kevään lahjavinkki odottaa toteuttamista...
Koko kevään on joka paikassa mukana kulkenut kuvissakin vilahtava ihana, höyhenen kevyt, lämmin alpakkavillainen pontso, jonka rakas Viipi-ystäväni mulle antoi joululahjaksi. <3 En lähde enää mihinkään ilman sitä, kassissa vie vain pienen tilan, ei paina mitään, mutta on korvaamaton kumppani, kun ilta vähän viilenee...

Ellis

Nopsa DIY: kielot korviin

Heissulavei!
Tulin vaan pikaisesti vinkkaamaan, että kannattaa siivota. Nimittäin, voi löytää aarteita!!
Minä, joka marinoin kaikkea mahdollista katosta ullakkoon, olen onnistunut säilömään pari isoa hillopurkillista vanhoja kolikoita.
Markka-aikakauden helmiä... vanhoja, vielä vanhempia ja vähän uudempia.

Silmiin osui viimeisen pennisarjan kauniit kymmenpenniset, joiden takapuolta koristaa kielot.

Äkkiä koluamaan liimaa laatikosta, etsimään nappikorvisten takusia (joita onneksi just vähän aikaa sitten ostin pari pussillista) - ja sitten vaan osat yhteen. Bonusta korviksiin toi se, että löysin kaikkien kolmen lapseni syntymävuoden kolikoita. Teinkin niitä heti kolme paria :)

Aika kiva pieni lahjavinkki... ;)

Noissa vanhoissa 50-pennisissä on muuten ihanat karhut "nurjalla" puolella. Mitäs jos...


Ellis

Varttitunnin virkatut nappikorvikset

Tänään mietiskelin asioita, en mitään ydinfysiikkaa, mutta vähän päänvaivaa aiheuttavia kuitenkin.
Sivutuotteena syntyi korvikset, virkatut napit. Hopeoidusta kuparilangasta jälleen.

Liimaa ei meinannut löytyä mistään, kunnes käteen osui kaapista kuumaliimapistooli - liimatippa pyörylään ja korviksen osa kiinni - valmis!

Kokeilin omaankin korvaan, mutta malliksi sain houkuteltua kotona piipahtavan keskimmäisen.
Nämä lähtevätkin huomenna neitokaisen matkaan... minä jatkan mietiskelyä ja tartun koukkuun uudelleen.

Mutta ensin nukun vähän...

Ellis

Tänään

"Minä uskon manikyyreihin. Minä uskon ylipukeutumiseen. Minä uskon pynttäytymiseen vapaa-aikana ja huulipunaan.
Minä uskon pinkkiin. Minä uskon, että rakastuminen polttaa parhaiten kaloreita. Minä uskon suutelemiseen.
Minä uskon, että onnelliset tytöt ovat sievimpiä tyttöjä.
Minä uskon, että huomenna on uusi päivä ja minä uskon ihmeisiin."

-Audrey Hepburn (1929-1993) - 

IHANAA NAISTENPÄIVÄÄ!!


Toivoo Ellis <3

Annoin pikkusormen

Niin. Näin siinä sit kävi, taas.
Tein yhden. Tein kymmenen.
Mopo karkasi, lähti lapasesta, miten vaan.
Hurahtanut mikä hurahtanut.

Jos en olisi valvonut sitä yhtä yötä, kun etsin koruvirkkaustarvikkeita, jos en olisi virkannut sitä ensimmäistä sydäntä tai jos...

Useimmat hyvät jutut syntyvät intuitiosta, hyvästä fiiliksestä ja intohimosta. Tai yöllä, niinkuin ihana Sofia edellisen jutun kommentissaan sanoi.

Näitä nyt tulee niin paljon kuin tulee. Kunnes taas tulee jotain muuta.
Elämä on. Ja helmikuu.

Ellis <3

Mitä jos...

Mitä jos alkaisi katsoa maailmaa joka päivä vähän tarkemmin? Isommilla silmillä?

Näkisikö silloin joka päivä pieniä asioita, jotka on niin hyvin, että niistä haluaa kiittää?
Niitä tavallisia, pieniä asioita.

Lady of The Mess kirjoitti kiitollisuudesta tässä taannoin ja ajatus tarttui korvan taakse. Se kutitteli siellä päiviä. Kävin lukemassa Ladyn postauksen toisen ja kolmannenkin kerran. Päätin itsekin alkaa toteuttaa tätä kiitollisuuden vaalimista, samanlaisin metodein.
Löytyi tyhjä muistikirja, joka oli salaa odotellut jotain tällaista. Siitä tuli tämän vuoden kiitoskirja, johon kirjaan pienet kiitokset aina silloin, kun muistan. Mahdollisimman usein. Jopa päivittäin? Viikottain ainakin ;)

Kirjan kiitokset luetaan vuoden päätteeksi, samalla voi muistella niitä asioita, jotka on omassa elämässä niitä, joista on halunnut kiittää. Samaan asiaan voi valjastaa yhtä hyvin purkin - siitä voi tehdä kiitospurkin, johon pudottaa kiitoslapun aina, kun aihetta on. Purkin laput niin ikään luetaan vuoden päätteeksi. Kaunis ajatus, ihan itselle.

Asioiden puntarointia ja kiitollisuutta ei liene maailmassa liikoja - aattelin, että jos kiitoskirjan myötä itselle tulee oivalluksia elämästä ja siitä, miten parhaat asiat elämässä on juuri niitä ilmaisia ja simppeleitä arjen pieniä asioita, ei se ainakaan huono juttu ole!

Ei kai onnellisuuteen niin mahdottomia vaadita... Riittää, että oppii näkemään metsän puilta - ainakin silloin tällöin. Että näkee elämän kauniina, osaa nauraa itselleen ja osaa sanoa: kiitos <3

Ellis



PS. Lupaan yhä edelleen myös kiukutella.

PSS. Lupaan, etten kirjoita niitä mihinkään muistiin.  ;)

Greyscale

Mun lempihelyt, ne ehkä useimmin mukana kulkevat kilistimet.
Yhteistä niille tuo värien niukkuus, mutta jos väriskaala onkin niukkaa, muuten voi rakastaa koukeroita ja bling-blingiä :)

Vasemmanpuoleinen hopeariipus pikkuisella sydänmedaljongilla on löytö vuosien takaa. Se on irlantilaisen kultaseppäopiskelijan opinnäytetyö. True love at first sight <3
Joskus piilotan medaljonkiin pikkuruisen paperinpalan, jossa lempihajuvettä. Useimmiten kätken sinne vain kauniin ja lämpimän ajatuksen. Koru on mulle voimakoru, jonka ripustan kaulaan paitsi ihan tavallisena arkipäivänä, myös erityisesti silloin, kun tarvitsen hyvää onnea tai tsemppiä johonkin juttuun.

Musta puuhelmiranneke matkusti pari vuotta sitten mukana Thaimaasta. Jostain rantakojusta muistaakseni löysin. Roikkuu ranteessa kellon kaverina - ovat naimisissa keskenään nykyään.
Kello ja puuhelmikoru siis <3 Se ei ollut love at first sight, niillä kahdella... mutta sitten vaan yhtenä päivänä huomasin, että roikkuvat aina toisissaan kiinni. Erottamattomat.

Tinakehyksessä olevan pitkän korkokenkäriipuksen löysin itselleni viime vuoden Tampereen kädentaitomessuilta. Jotain kivaa pitää itsellekin sieltä aina löytää, joten viime vuonna tämä oli sellainen The löytö! (No, totuuden nimissä olihan niitä muutama muukin...)
Korun on valmistanut ModoMio, jonka kotisivuilta voi bongata ihanuuksia lisää. Kiva pieni jippo tässä riipuksessa on kuvan toisella puolella oleva pieni peili. Voi siis huomaamatta tsekata, onko huulimaalit kohdillaan ;)
Korun mukana tuli kolme-neljä eriväristä pitkää satiininauhaa, joten koruun saa helposti uutta ilmettä vaihtamalla nauhan väriä. Täytyy myöntää, että mulla koru toimii parhaiten ihan vain tuon ketjun kanssa, ilman satiininauhaa.

No entä sitten kello?
Sen toi joulupukki jokunen vuosi sitten. Etämies oli vähän selvitellyt mun kellotoiveita, joten pukki osasi tuoda ihan justiinsa prikuulleen toiveiden mukaisen kellon (Esprit):
* ei liian iso, ei liian pieni
* tummataustainen
* hopeanvärinen
* metallirannekkeella
* sopivasti bling-blingiä reunuksilla

Minkälaisia on sun lempikorut?

Kyselee,

Ellis

Old jeans never die...

Heinäkuisin yöterkuin,

Ellis 

Nappikoruilua

Nappikoruja pitkästä aikaa... näistä jompi kumpi lähtee huomenna matkaamaan lahjaksi Turun suuntaan. Tekeillä on myös tilauksesta rannekoru ja sormus.

Tänään löytyi jotain kivaa kirppikseltäkin: sininen kesäpaitis - söpö, ruskea neulebolero (NoaNoa) - kiva, nippu vetskareita (idea niille valmiina) - tarpeeseen, sireenin värinen (semmoinen kiva vaalea lila) puuvillaneuletakki (gt, uusi) - nätti. Kaikki yhteensä 9 euroa :)

Huomenna arki alkaa taas... tässä pitäisi kai alkaa jo rauhoittua nukkumaan, mutta arvatkaa vaan väsyttääkö???
EI YHTÄÄN! Jos kävisi kerran vielä jääkaapilla? Ihan nopeesti? Mikä dieetti? Alkaa vasta huomenna (niinkuin aina).

Hyvää maanantaita kaikille!

Ellis

Nappikaupasta päivää!

Meille on eksynyt jostain syystä käsittämätön määrä nappeja. Tai no, onhan siihen syy: olen keräillyt nappeja (kuten myös pullonkorkkeja, lusikoita, vanhoja kahvikuppeja, erilaisia kakkuvuokia, kirjoja,...).
Napit nyt vain ovat selittämättömällä tavalla kivoja, paitsi silloin, kun hyppäävät äkkiarvaamatta jostain vaatteesta ja piiloutuvat. Napin puuttumisen huomaa (tai muistaa) vasta, kun vaatetta pukee päälleen. Silloin tulee mieleen, että onpa hyvä, että on tullut haalituksi nappeja. Kuulostaa helpolta? Napit osaavat kuitenkin jollain ihmeen konstilla kätkeytyä, satojen nappien joukosta et varmasti löydä oikeanlaista juuri silloin, kun sitä etsit. Mikä paradoksi!

Kaunis, patinoitunut ja aikaa nähnyt nappi voi päätyä koristamaan korua. Se yhdistää kivasti arjen ja juhlan, nappi itsessäänhän on melko arkinen ja jokapäiväinen pieni tarvike, kun taas koru usein puetaan ylle juhlaan. Nappikoru sopii riiputettavaksi kaulassa toki niin arkena kuin juhlanakin, toista aivan samanlaista ei varmasti tule vastaan :)

Nyt, kun piparkakut ja muut leivonnaiset on taas pitkäksi aikaa leivottu, syöty ja kaikki vaan laihduttavat, voi koruun ripustaa myös joutilaan piparkakkumuotin tai pienen leivosvuokan. Siinähän se sitten on valmiina käden ulottuvilla, jos sattuisi kuitenkin leipomisvimma iskemään :)

Mukavaa perjantai-iltaa!

Ellis