Tunnustan. Täälläkin alkaa olla kevättä ja levottomuutta ilmassa. Se on jännä juttu, jonakin päivänä vain ykskaks huomaa, että aurinko jo vahingossa lämmittää, pimeä ei tule enää niin aikaisin, linnut laulaa! Vaikka on vasta helmikuu.
Mutta kohta se tulee...kesä, kuumat aurinkoiset päivät, pitkät valoisat illat, vihreys, hiljainen sade (tai perutaan se sade, jookos?), jäätelökioski, rantasauna... Ihanaa! Ja yhtäkkiä kaikki lehdet ovat täynnä juttuja siitä, miten pääset rantakuntoon kesäksi, mitä ensi kesänä puetaan päälle ja minne matkustetaan.
Matkakuume mokoma nostaa päätään aina näihin aikoihin. Mitään suurempia reissuja ei kesäksi ole suunnitteilla, mutta jos nyt saisin valita ensi kesän matkakohteen, se voisi olla ihana talo jostain päin Toscanaa, Gardajärvikin kävisi. Toisaalta joku ihana rento rantapaikka Välimerellä tai Adrianmerellä kelpaisi yhtä hyvin. Tai sitten... okei, ihan mikä vaan lämmin ja ihana matkakohde!
Muttamutta, nyt on vaan tyydyttävä haaveilemaan - ainakin toistaiseksi. Ja voihan sitä aina muistella niitä onnistuneita jo tehtyjä reissuja.
Pieni välähdys matkapäiväkirjasta Kroatian matkalta kesältä 07.
"Jonkin aikaa paistateltuani päätän lähteä sukeltamaan. Uudet lasit (ilman snorkkelia) otsalle ja menoksi. Ranta on kivikkoinen, mutta uimasandaaleilla on helppo kulkea. Mies seuraa rannalta menoani ja päätän skarpata. Asettelen lasit silmille, vedän henkeä ja sukellan.
Voi hitsi. Helpommin sanottu kuin tehty. Nousen pintaan kuin korkki sandaalit edellä. Noloa. Yritän uudelleen. Sama juttu taas. Lasitkin huurustuvat, vaikka kastelin ne. Mies pidättää nauruaan varjon alla, näen sen selvästi, vaikka olen vähän kauempana. Sitäpaitsi lasit puristavat ja tuntuvat muutenkin epämiellyttäviltä.
Yritän jatkaa sukeltamista kirkkaassa vedessä, mutta en näe laseilla mitään. Lopulta kömmin kiviä pitkin rantaan ja heitän lasit repun päälle. Saan toki muutaman mukavan kommentin sukelluksistani, mutta päätän sitten palata uimaan - ilman laseja. Puoli tuntia kuluu helposti akvaariofiiliksessä. Vesi on todella kirkasta ja pikkukaloja kisailee alapuolellani..."
Vesi ei vaan oikein koskaan ole ollut omin elementtini, vaikka uiminen kivaa onkin. Snorklaaminenkin jo onnistuu, pienten harjoittelujen jälkeen :)
Kesässä ja reissuissa yksi parhaita asioita on se odottaminen. Se on osa koko juttua. Aika kun vierähtää niin sukkelaan, että mukavilla asioilla kyllä kannattaa fiilistellä sekä etu- että jälkikäteen. Koko rahalla :)
Että on se hyvä, ettei kesä ihan vielä ole täällä.
Jatkoin kuitenkin tänään rantakuntoon kesäksi- projektia. Töiden jälkeen virittelin taas sukset jalkaan ja suuntasin ladulle, vähän kevyemmissä varusteissa kuin eilen :) Päivällä oli satanut nenäliinan kokoisia lumihiutaleita, joten sää ei kuitenkaan ollut hiihdolle paras mahdollinen. Jonkin matkaa hiihdettyäni (=vedettyäni jalkoja perässä suksien kanssa) päätin kääntyä. Suksien pohjat täynnä lunta. Kuusi kilometriä kertyi kuitenkin mittariin. Allit ainakin saivat kyytiä, kun alamäessäkin piti lykkiä vauhtia. Reipas tyttö, eikö?
Nyt pitää lopettaa, tästä uhkaa tulla romaani...
Keskiviikkoterkuin,
Ellis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti