tiistai 22. helmikuuta 2011

Sillan alla





Sairaskertomus jatkuu. Tämän aamun lukemat 28 pakkasta, 38 kuumetta, tämäkin päivä on siis oltu tiukasti sohva selässä.
Oikein jo innolla odotin tiistaiaamupäivän ohjelmia... Lääkäriasemadraamaa, samainen brittiohjelma sairaanhoitajista (Sydän paikallaan) ja tietty Walnut Growen maailmaa taas yhden jakson verran (Pieni talo preerialla). Pettymyksekseni en nähnyt tänään vilaustakaan Charles Ingallsista, koska jakso kertoi kauppiaan tyttären Nellien lapsen odotuksesta ja siinä kahdet varsin erilaiset tulevat isovanhemmat ottivat mittaa toisistaan.
Huomenna haluaa Charlesin!

Eilen illalla - ja osin vielä tänään päivällä - lohduttauduin Bridget Jonesin seurassa. Molemmat bridgetit vaan jotenkin osuu mun huumorintajuun, se tilannekomiikka ja uskomaton tahaton tahdittomuus, vai miksi sitä sanoisi... Ihanaa, juuri sopivaa tämmöiseen mielentilaan, kun mikään ei liiku päässä (paitsi silmät, jotka yrittää mennä väkisin kiinni välillä).
Ja miten se osaa aina laukaista jotain todella sopivaa ja intiimiä kesken Marc Darcyn lakimieskokouksen, esim. kaiutinpuhelimen kautta.
Marc Darcy (Colin Firth) on kyllä hermoiltansa (hmm, okei - muutenkin) aivan ihana. Toinen mun Colin-suosikkielokuva on ehdottomasti Rakkautta vain.

Tyttären kanssa katsottiin vielä 27 dresses, joka on ihana komedia morsiusneidosta, joka lopulta löytää oman rakkauden.
Jos ei muuta, niin aika menee mukavasti, kun mitään muuta ei jaksa / pysty tekemään.

Huomasin jossain vaiheessa, että olen maannut koko ajan sillan alla. Sohvan päällä on nimittäin taulu, joka kuvaa Tukholman vanhan kaupungin jotakin siltaa (lukee taulun takana heiveröisesti lyijykynällä kirjoitettuna).
Taulun ostin syksyllä huutokaupasta, se on maalattu vuonna 1949, mutta taiteilijan signeerauksesta en saa selvää. Jotenkin kiva tunnelma taulussa, kyllä tuon sillan alla kelpaa maata.

Minä jatkan täällä kanavapujottelua ja yritän saada aikani kulumaan. Kuumemittari kainaloon ja sitä rataa. Onneksi sentään palvelu pelaa, kauppatavarat tulivat kotiinkuljetuksena - kiitos Päivi!

Kuumeetonta päivää odotellessa,

Ellis

2 kommenttia:

  1. Auts, onpas sinnikäs tauti! Mut hyvät on noi sun selviytymiskeinotkin ;) Eipä sitä juuri muulloin tule telkkaritarjontaa ja leffavarastoa päivitettyä kuin sairasvuoteella. Paitsi mammaillessa. Silloin muistan istuneeni sohvalla hartaiden imetyssessioiden aikana TV-sarjoja ahkerasti sukkuloiden. Taisin tuolloin saada töllötyskiintiön niin täyteen, että nyt en juuri sitten TVtä katsokaan. Paitsi vinkistäsi Beckin.
    Otas nyt vaan iisisti, niin jaksat sit lomailla.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, kyllä mä yritän ottaa iisisti... juuri äsken katsoin sellaisen ohjelman kuin Lentävät lääkärit", jotenkin alkaa jo puutua näihin... Ja aamulla toiveikkaana ajattelin, että onneksi on torstai ja Beck. Mutta jossain vaiheessa päivää valkeni, että onkin vasta keskiviikko.
    Mullako pitkä viikko?

    VastaaPoista