Kaappi valossa (ja muita sohvamaisemia)

Täällä taas - sohvalla. Asteita tällä hetkellä 37,6, ei pakkasta vaan kuumetta. Kun on tottunut olemaan aina menossa jonnekin tai tulossa jostakin, on tää sohvailu äkkiseltään outoa. Mieli tekisi puuhastella vaikka mitä, mutta ei vaan jaksa - eikä ehkä kannatakaan. Sitä kyllä ihan kiltisti pistää peiton päälle ja antaa (=pakottaa) toisten passata. Paitsi nyt kaikki on tietenkin koulussa. Hiljainen talo, mitä nyt mopsi kuorsaa ja telkkari pitää mulle seuraa.

Olen tänään jo katsellut jonkun brittiohjelman, jossa kamala kaatopaikkakunnossa oleva kämppä laitettiin myyntikuntoon. Sen jälkeen näin loppuosan ihkuihanasta Pieni talo preerialla -sarjasta. Ihanaihana Charles Ingalls (lapsuuteni sankari) oli taas niin Mies. Ratkaisi ongelmat ja sänki väpättäen tirautti kunnon kyyneleet loppuun Carolinansa kainalossa. Aah.
Sitten olikin jo ykköseltä alkanut joku brittisarja, missä sairaanhoitajat, jalkkisjoukkueen miehet ja jokunen muu kylän asukas olivat saaneet kunnon draaman ainekset kasaan. En muista sarjan nimeä, mutta ihan mukavaa ja harmitonta viihdettä aamupäivän kunniaksi.

Kun untakaan ei riitä ja lukea ei oikein jaksa, olen tässä kiitellyt tätä nykyteknologiaa, että voin surffata netissä ja vaikkapa kirjoittaa tätä kuumehoureista blogikirjoitusta täältä sohvan pohjalta käsin. Kirjoitusasento ei varmaankaan ole kaikkein ergonomisin, mutta who cares. Nyt on sallittu kaikki, kun olo ei muuten ole kovin häävi.
Sitäpaitsi, kun satun olemaan kovin puhelias ja seurallinen ihminen, tuntuu tää melkein siltä, kuin juttelisi jonkun kanssa. Huh, alkaakohan tää kuulostaa jo liian huolestuttavalta...




Anyway, kun tuossa edessä pöydällä on liki kaikki mitä juuri nyt tarvitsen (lukuunottamatta teemuki, koska vesi on juuri kiehumassa), ajattelin pysytellä tiiviisti täällä villatakin, ponchon ja villashaalin alla ja ottaa tästä perspektiivistä muutaman maisemaotoksen.

Edelleen parempia päiviä odotellessa,
mukavaa maanantaita toivotellen,

Ellis