Tähän pönttöön on kirjosieppo aika monena kesänä tehnyt kesäpesän ja poikaset.
Noniin, meni kokonaista kolme päivää ja olen TÄYSIN koukuttunut siihen yhteen aamupäiväsarjaan - onneksi olkoon vaan käsikirjoittajat. Sydän paikallaan, joka siis tulee jo ties kuinka monetta kertaa, mutta mulle ihka ensimmäinen tapaaminen näiden sairaanhoitajien ja tehtaan miesten kanssa. Jotenkin vaan kiva miljöö ja koukuttavia ihmissuhdedraamasotkuja... Saippuaa englantilaisessa paketissa, kyllähän se mulle käy, noin pieninä palasina :)
Tänään on ensimmäistä kertaa sellainen olo, että alkaa elämä voittaa. Aamuyöllä kolmen kieppeillä heräsin ihan kamalaan särkyyn. Jokapaikkaan koski ja kolotti, nukkumisesta ei tullut mitään ja kuumekin oli taas noussut. Ei muuta kuin buranaa ja keinutuoliin istuskelemaan. Siitä sitten jossain vaiheessa hiiviskelin takaisin sänkyyn, kun särkylääke alkoi vaikuttaa ja kuume laskea.
Nyt koko päivänä ei ole vielä kuumemittari noussut yli normaalilukeman, melkein tekee jo mieli kiljua. Ääntä vain ei paljoa tule... Taitaa taudin selkä jo taittua - on kyllä jo aikakin. Melko voimattomaksi on tää kuumeputki vienyt naisen. Ei tarvitse kauaa seisoskella hellan vieressä tai yrittää mitään muutakaan puuhaa, kun tulee ´voimattomuuspuuska´ja silmät alkaa haeskella lähintä tuolia. Hiihtoloma alkaa huomenna, joten jos edes suunnilleen tolpilleni pääsen, I´m happy!
Niin paljon mieli tekee jo ihmisten ilmoille, että innostuin kuvaamaan ikkunoiden (erittäin pölyisten) läpi muutaman takapihaotoksen.
Oikeastaan tässä kokeilin, saanko kunnon kuvaa ikkunassa roikkuvasta tuikkukyntteliköstä (sain joskus kauan sitten joululahjaksi siskoltani), mutta taustalla kyllä näkyy osa takapihan terassia. Ovi, joka taustalla häämöttää vaalean kyltin kera on ovi Puotiin.
Tämän pienen rautapöydän äärellä juon usein kesällä aamukaffeet.
Kai se kesä sieltä joskus tulee...
Kesästä tulikin mieleeni rantakuntoon kesäksi -projekti. Se on vähän vahingossa saanut vauhtia alleen tällä viikolla, vaaka kun näyttää -3 kg!! Eli varsin tehokas painonpudotusviikko - ei kylläkään mitenkään suositeltava...
Nyt täytyy vaan yrittää muistaa vahtia, mitä käsi tuonne suuhun työntää, hiihtämisestä tai muustakaan liikunnasta kun ei vähään aikaan ole mun projektille hyötyä, täytyy toipua ensin kunnolla...
Taidan silti lomaviikolla saada jonkinlaista tuntumaa hiihtämiseen, lupasin näet opastaa lajin saloja ensikertalaiselle. Kaukaa on taas saapunut läheiseksi tullut ystävämme reppunsa kanssa. Kunhan tästä kunnolla paranen, saan tänne mieluisimmat vieraat (=tutut) ikinä!
Toivorikasta torstaita,
Ellis
Kiva löytää upouusia blogeja! Sinulla on kirjoittamisen lahja, niin hauskasti olet kuvaillut elämääsi. Pikaista paranemista ja hyvää hiihtolomaa!
VastaaPoistaKiitos piristävästä kommentista! Paranemaan päin täällä jo onneksi ollaan :)
VastaaPoistaInnostuneena sun miinus kolmesta kilosta, ajattelin blondina, että hei, mä oon koko viikon tehnyt lähes nonstoppina töitä, kun muut ovat sairastaneet, eikä sijaisia ole saanut, kun nekin ovat sairaina tai jo jonkun muun sairaan sijaisina, eikä tässä ole juuri ehtinyt, saati pystynyt syömään mahataudiin ympäröimänä - niiiin aattelin siis, että käväisenpä puntarilla, tämän höyrypäisen ahkeroinnin täytyy näkyä myös siellä. Kattia kanssa, parista tarkistuspunnituksesta ja vaa`an potkaisusta huolimatta, lukema oli tismalleen sama kuin joskus syyskuussa, kun päätin keventää tilannetta ennen seuraavaa kesää. Great! Ehkäpä psyykkaan itseni taas sillä, että ikään ja synnytyksiin nähden, tilanne ei ole ihan paha. Tässä vakaumuksessa olen pukenut piksut päälle edeltävinäkin kesinä, miksei siis tulevankin. Blondiudessa on puolensa!
VastaaPoistaApua... nauran ja yskin... ei tule loppua...tästä yskästä ja naurusta. Ihana kommentti - kiitos aamupiristyksestä :)
VastaaPoistaMutta eipä lannistuta. Voin lohduttaa, että avatuin ovi täällä lienee jo taas jääkaappi. Yksi tapa saada hyvin alkanut kuuri jatkumaan, olisi tietty huolehtia, että jääkaapissa ei olisi muuta kuin valot, mutta se ei taida nuorison kotona ollessa onnistua :)
Viikon kuluttua vaaka ei varmaankaan ole enää paras ystäväni...
Mutta sinä olet ollut niin reipas ja ahkera, että olet ainakin ansainnut herkutella kunnolla! Siis viis kiloista, vaaka näyttää muutenkin aina väärin ;)