Omenankukkia ja hukkaputkia

Taas putkahti yksi hukkaputki. Tommoinen farkunlahkeen pätkä, mihin voi pudottaa vaikka avaimet kotiin tullessa. Siksi mä siihen laitoinkin avaimet somisteeksi.

Aatteles, jos olis jättiläisen farkut! Niistä vois ommella niin ison hukkaputken, että sinne mahtuis hyppäämään itse piiloon. :D Mä ainakin hyppäisin!
Niitä odotellessa, tehdään näitä pienempiä. Mä itseasiassa ajattelin, että hakisin Ikeasta sellaisen mustan kapoisen rautatangon, jossa on koukkuja. Niitä, mihin voi keittiössä ripustaa kaikkea killumaan.
Jos sitten siihen laittaisi hukkaputket riviin - vaikka eteiseen. Avaimille, heijastimille, sen sellaisille.

Toisen voisi laittaa keittiöön - yrteille :D Siis Ikeaan... mars!

Kävin nappaamassa muutaman kuvan keittiön ikkunan takana ilostuttavasta koristeomenapuusta. Niin kukkii, etten muista ikinä noin runsaassa kukassa sen olleen.

Kesä <3 vaikka vähän kylmäkin... kesä <3


Ellis



 

Pihalla

Vedin saappaat jalkaan ja nappasin pienet oksasakset taskuun - ja vähän isommat kainaloon. Kannoin ne alapihalle ja kuljeskelin etsimässä katkottavaa.

Sitä oli paljon. Tosi paljon. Liian paljon...

Kun en osannut päättää, mistä aloittaa, vein vaivihkaa oksasakset takaisin seinustalle ja hain toisenlaisen työkalun... kameran.
Paljon helpompaa! :D

Huomenna uusi yritys, niiden saksien kanssa..

Ellis <3

Bestis ja pari muuta juttua

Ihanaa... kesä. Vihreää ja vielä vähän lisää vihreää - siellä täällä kukkia, keltaisia, punaisia, oransseja, violetteja.
Heti loman alettua täällä on alkanut työleiri, ulkosellainen.

Pihan polvenkorkuinen voikukkapelto on tänään kaadettu (lukuunottamatta pientä länttiä pihan perukoilla, siellä täytyy näyttää jotain leikkuria tai saksia, heinä ja voikukat ovat niin tiheässä ja korkeita, että siinä on tehokaskin leikkuri pulassa).
En siis valehtele yhtään, jos sanon, että bestikseni (tänään) on tässä...



Puutarhalta mukaan tarttui paitsi muutama kesäkukka, myös jotain keittiöpuutarhaan: tomaatintaimi, joka muuttaa asumaan ja kasvamaan vanhaan korvapuolikattilaan. Mulla ei tomaattia ole ennen ollut kasvamassa, joten ihan mielenkiinnolla kokeilen... Heh, tiedän... yksi vaivainen taimi on tosi vähän, mutta kokeilen nyt näin minimalisesti. Jos saan jotain punaista ja syötävää tästä tänä kesänä, ensi kesänä sitten enemmän :)






Kun iltasella kävin vielä ihailemassa alapihalla nurmikkoa, löysin raparperipusikon juurelta vanhan kolhuisen pikkuauton. Ruohonleikkuri on sen varmaan jostain pöyhäissyt esiin... sen täytyy olla vuosia vanha. No, siinä se nyt seikkailee ja odottaa jotakin heinäsirkkaa tai muuta itikkaa kuskikseen. Kesäyön hämärässä pieni keltainen auto kiitää lehdeltä toiselle...
Menen aamulla katsomaan, kuinka paljon matkamittarissa on kilometrejä :D

Kauniita kesäunia,
Multasormi-Ellis

Puutarhassa

Ihana sunnuntain aurinko pakotti puutarhaan - no okei, ei tarvinnut pakottaa :)
Haravoin, kuljeskelin, suunnittelin, fiilistelin.
Mulle käy usein niin, että keväällä puutarhasuunnitelmat ikäänkuin tempaavat mukaansa isohkolla volyymillä. Sitten tulee kesä ja kärpäset ja kaikki kasvit, pensaat, puskat ja istutukset kasvaa ryöpsähtävät ikäänkuin vähän liian nopeasti ja yhtäkkiä kaikkialla on harvennettavaa, karsittavaa, nypittävää, kitkettävää ja ennen kaikkea tuntuu, että jokapaikka pursuaa rikkaruohoja. Kun jostain päästä saa valmiiksi, toinen pää on jo taas valmiina uuteen kitkentäkierrokseen. Toisaalta, kun puutarha on puskineen ja puineen vanha ja perennapenkit pursuaa - viinimarjapuskista (joita löytyy reilusti yli 10) puhumattakaan, voi tunnelman antaa ollakin jonkin verran "villiintynyt". Ei mun pirtaan taitaisi mikään millimetripuutarha sopiakaan... :D
Olen enemmän sellainen ´come & enjoy a cup of coffee with me in my garden` -tyyppi. Tunnistatteko?

Koko viime kesän kasvimaa ja vähän muukin pihapuoli oli aikalailla kesannolla, kun sauna- ja kylpyhuoneremontti vei kaiken energian. Itse en siis remontissa toiminut kuin päällysmiehenä, mutta silti keskittyminen pihan estetiikkaan tuntui mahdottomalta, kun joka puolella lojui työkoneita, rakennusjätettä tai -tarviketta. Annoin periksi ja ajattelin, että tulee niitä kesiä kenties remontin jälkeenkin. Tämän päiväisen auringon jälkeen tuntuu tosiaan siltä, että kesä sieltä kaiken lumen ja jään jälkeen on tulossa - IHAN MAHTAVAA!

Nyt kuitenkin päätin tehdä hyvin maltillisia suunnitelmia puutarhan suhteen. Yritän kohentaa olemassa olevaa sen sijaan, että hankkisin uutta. Siirrän ehkä joitakin kasveja paikasta toiseen, yritän levittää kivikkokasveja uusiin otollisiin paikkoihin ja hankin marjapuskiin uudet tukirenkaat (=etämiehen viikonloppupuuhastelua, I hope :))



Ihanat pienet raparperinpoikaset, lempilapseni, jotka ilmoittavat tulostaan aina varhain, usein kun vielä lumen rippeitäkin on jäljellä...
Nämä kasvavat tässä puutarhassa reilusti yli oman tarpeen - siksi niistä on kiva viedä nippuja tuliaisina milloin kenellekin :)

Huomenna voi olla vaikeaa nousta ylös. Tänään on tullut heiluttua haravan kanssa sen verran ahkerasti, että muutama lihas voi huomata olevansa olemassa.

Kauniita unia!

Ellis

Looking through my window

Tähän pönttöön on kirjosieppo aika monena kesänä tehnyt kesäpesän ja poikaset.



Noniin, meni kokonaista kolme päivää ja olen TÄYSIN koukuttunut siihen yhteen aamupäiväsarjaan - onneksi olkoon vaan käsikirjoittajat. Sydän paikallaan, joka siis tulee jo ties kuinka monetta kertaa, mutta mulle ihka ensimmäinen tapaaminen näiden sairaanhoitajien ja tehtaan miesten kanssa. Jotenkin vaan kiva miljöö ja koukuttavia ihmissuhdedraamasotkuja... Saippuaa englantilaisessa paketissa, kyllähän se mulle käy, noin pieninä palasina :)

Tänään on ensimmäistä kertaa sellainen olo, että alkaa elämä voittaa. Aamuyöllä kolmen kieppeillä heräsin ihan kamalaan särkyyn. Jokapaikkaan koski ja kolotti, nukkumisesta ei tullut mitään ja kuumekin oli taas noussut. Ei muuta kuin buranaa ja keinutuoliin istuskelemaan. Siitä sitten jossain vaiheessa hiiviskelin takaisin sänkyyn, kun särkylääke alkoi vaikuttaa ja kuume laskea.
Nyt koko päivänä ei ole vielä kuumemittari noussut yli normaalilukeman, melkein tekee jo mieli kiljua. Ääntä vain ei paljoa tule... Taitaa taudin selkä jo taittua - on kyllä jo aikakin. Melko voimattomaksi on tää kuumeputki vienyt naisen. Ei tarvitse kauaa seisoskella hellan vieressä tai yrittää mitään muutakaan puuhaa, kun tulee ´voimattomuuspuuska´ja silmät alkaa haeskella lähintä tuolia. Hiihtoloma alkaa huomenna, joten jos edes suunnilleen tolpilleni pääsen, I´m happy!

Niin paljon mieli tekee jo ihmisten ilmoille, että innostuin kuvaamaan ikkunoiden (erittäin pölyisten) läpi muutaman takapihaotoksen.


Oikeastaan tässä kokeilin, saanko kunnon kuvaa ikkunassa roikkuvasta tuikkukyntteliköstä (sain joskus kauan sitten joululahjaksi siskoltani), mutta taustalla kyllä näkyy osa takapihan terassia. Ovi, joka taustalla häämöttää vaalean kyltin kera on ovi Puotiin.


Tämän pienen rautapöydän äärellä juon usein kesällä aamukaffeet.

Kai se kesä sieltä joskus tulee...
Kesästä tulikin mieleeni rantakuntoon kesäksi -projekti. Se on vähän vahingossa saanut vauhtia alleen tällä viikolla, vaaka kun näyttää -3 kg!! Eli varsin tehokas painonpudotusviikko - ei kylläkään mitenkään suositeltava...
Nyt täytyy vaan yrittää muistaa vahtia, mitä käsi tuonne suuhun työntää, hiihtämisestä tai muustakaan liikunnasta kun ei vähään aikaan ole mun projektille hyötyä, täytyy toipua ensin kunnolla...

Taidan silti lomaviikolla saada jonkinlaista tuntumaa hiihtämiseen, lupasin näet opastaa lajin saloja ensikertalaiselle. Kaukaa on taas saapunut läheiseksi tullut ystävämme reppunsa kanssa. Kunhan tästä kunnolla paranen, saan tänne mieluisimmat vieraat (=tutut) ikinä!

Toivorikasta torstaita,

Ellis