Voihan Marraskuu! Hyvää Uutta Vuotta!!

Heissun keissun!

Joulu on mennyt menojaan...
Näitä vuoden viimeisiä päiviä olen viettänyt niin kotona kuin maailmalla. Parin-kolmen päivän pikavisiitti Berliinin kauniissa ja jo vähän keväisessä auringossa oli tervetullut irtiotto kotinurkista. Kuvat sieltä - niitä muuten tulikin otettua luvattoman vähän!

Pari päivää sitten, istuessani berliiniläisen hotellin sängyn reunalla ja heilutellessani jalkojani ajattelin, että elämä on sentään ihanaa. Jotta en nyt ihan olisi lentoon lähtenyt, sain ystävältäni viestin, joka kyllä palautti maan pinnalle varsin tehokkaasti. Hänen tyttärensä oli alkanut värittää ellis-kalenteria ja oli sitten (onneksi) pannut kummissaan merkille marraskuun päivät. No, nehän olivat ihan vinksallaan!
Ei, ei ei ei eieieieieieiei!!!

En voi ymmärtää, miten monien tarkistusten jälkeen painoon on päätynyt sellainen kappale, jossa marraskuun päivät alkavat torstaista, kun marraskuu tosiasiassa alkaa tiistaina. Kyseessä on tuo runsaammin kuvitettu "The more, the better" -versio. Pelkistetymmässä "Keep it simple" -versiossa päivät ovat kaikki oikein. Kuten muissakin tilauksesta tehdyissä kalentereissa. Muut kuukaudet ovat kyllä kunnossa ja oikein, kyseessä on siis vain marraskuu. Eihän näin saisi käydä. Ei pitäisi.
Olen tosi tosi TOSI pahoillani!!!

Uusi marraskuun kalenterilehti on jo viittä vaille valmiina, oikeine päivineen. For sure!
Vien sen heti Loppiaisen jälkeen painoon ja alan toimittaa kaikille omansa tilanneille. Onni onnettomuudessa, mulla on tallella kaikkien blogin/netin kautta tilanneiden yhteystiedot (osoitteet) sähköpostissani ja tilausmäärät, joten tammikuun aikana on teille kaikille odotettavissa postia Ellikseltä.

Tampereen kädentaitomessujen kautta ko. kalenterin ostaneita uskon ainakin jokusen tätä kautta tavoittavani, joten kaikki sieltä tuon runsaammin kuvitetun kalenterin (jonka marraskuun kuvassa on vanhan muumimaisen talon piirros) ostaneet... laittaisitteko minulle sähköpostia osoitteeseen tingelstiina@hotmail.com.
Ehkä näin saan teidän yhteystietonne ja pääsen postittamaan uuden marraskuun. Kiitos ja anteeksi! <3 <3

Mukaan sujautan jokaiselle jotain pientä, lievittämään vaivaa ja harmia teiltä. Jos nyt olette edes vähän vihaisia tai harmistuneita, niin kyllä olen minäkin. Minä se vasta olenkin.
Ensimmäinen ajatus oli polttaa kaikki piirustuslehtiöt ja haudata piirustuskynät syvälle kukkapenkkiin. En nyt vielä kuitenkaan lähtenyt rautakangen kanssa kaivamaan kynille kuiluja, vaan tulin toisiin ajatuksiin. Elämässä vaan sattuu joskus vahinkoja. Tämä ei taida sittenkään monessa mittapuussa olla se kaikkein vakavin asia, vaikka itseäni harmittaakin ihan vietävästi.
Koska uusi vuosi koittaa, on uskottava uusiin unelmiin ja katsottava eteenpäin.

Ei kai Ellis olisi Ellis, jos kaikki menisi aina kuten Strömsössä?
Taisin joskus varoittaa, että ellis-kalentereissa ei ole yhtään suoraa viivaa ja muutenkin ovat vähän vinksallaan sinne ja tänne. Ihan tätä en nyt kuitenkaan tarkoittanut...

Mutta, kalentereiden osalta.. ollaan  yhteyksissä. Jos joku on jäänyt kaikesta tästä sählingistä paitsi ja haluaa kaiken uhalla vielä tilata kalenterin omakseen, sekin on mahdollista. Ihan oikeilla päivillä. Teetän itselleni muutaman kappaleen vielä, joten siihen mukaan mahtuu kyllä muillekin.

Tämän vuodatuksen jälkeen tulee pieni kiitoksen sana.

KIITOS kaikille tänäkin vuonna mukana seikkailleille. <3 Olette ihania, kun olette jaksaneet lukea ja muistaa lämminhenkisillä sähköposteilla ja blogikommenteilla tai facebookin kautta tulleilla viesteillä. On ollut ilo taas tutustua uusiin ihmisiin tätä kautta. Samanhenkisiin tai erilaisiin, rikkaus yhtä kaikki <3

Minulle tämä kulunut vuosi on ollut suuri seikkailu. Siihen on mahtunut kaikenlaista seikkailua ja kohellusta. Huolta ja murhettakin. Olen läheisteni kanssa saatellut isäni hoitokotiin, ollut äitini tukena monenmoisessa paikassa. Koittanut jaksaa arjen pyörteessä ja luotsata siinä sivussa omaa pientä laumaani taas vuoden verran eteenpäin, vaikka aikuisia ovatkin. <3
Olen vaihtanut siviilisäätyä, saanut uuden nimen ja seilannut elämäni ensimmäistä kertaa majakalle.
Olen löytänyt Ketun kioskin ja saanut sieltä kanta-asiakaspassin. :D

Matka jatkuu... tänä iltana en ammu raketteja, mutta lupaan sytyttää kynttilän ja lähettää kiitoksen ja muutaman hyvän ajatuksen ja toiveen taivaanrannan taakse.

Uusi vuosi - uudet kujeet <3
Hyvää Uutta Vuotta ihan kaikille sinne ruutujen taakse!

Lämpimin halauksin,

Ellis

Berlin

Suurkaupunkia ei kolmessa päivässä valloiteta, mutta vähän siellä ja vähän täällä ehdittiin pyörimään ja jotakin näkemään ja kokemaankin.

Sunnuntaiaamuna olimme jo hyvissä ajoin perillä ja hotellihuoneen saatuamme suuntasimme päiväksi Prentzlauer Bergissä sijaitsevan Mauer-parkin isolle ulkoilmakirppikselle.
Siis wau! Puisto oli täynnä kojuja ja telttoja, ihmisiä, puheensorinaa, vilinää, myyjiä...
Eikä siinä kaikki, puiston laitamilla saattoi lepuuttaa väsyneitä jalkojaan ja kuunnella puistomusisointia parhaasta päästä :)


Erilaisia huimia, taitavia, upeita, nuoria (ja ei-ehkä-enää-niin-nuoria) ja etenkin äärimmäisen lahjakkaita muusikoita erilaisine kokoonpanoineen ja koosteineen... Aah ja huoh :))))

Aleksanderplatzin ja Kurfurstendammin ostosparatiiseista sai mainiosti hankittua mm. uudet ihanat kengät - ja sen jälkeen mahtavat rakot jalkoihinsa!
Koskahan muistan, että kaupungissa ei kannata kävellä tuntitolkulla ilman sukkia - tai ei ainakaan uusilla nahkakengillä??  :((

Tänä aamuna en sitten meinannutkaan saada yksiäkään kenkiä jalkaan. Linkutin jo illalla niin kärsivän näköisenä hotellin aulaan, että respan ystävällinen nainen tuppasi mulle melkein paketillisen laastaria :) Muutaman seuraavan päivän kävelen ehkä reinoilla, flip flapeilla, kumisaappailla tai ilman kenkiä...

Ostosparatiisissa kannattaa myös ehdottomasti väsyttää itsensä niin, että päätyy ottamaan hieronnan ostoskeskuksen ihanassa hierontatuoliparkissa. Näin mekin etämiehen kanssa tehtiin.
Hieronnan (2€ -> 10 min.) jälkeen nousin tuolista niin nirvanassa, että unohdin tuliaiskassin tuolin käsinojalle... ja kun noin 15 minuutin (ja yhden kenkäkaupan) jälkeen muistin kassin, se oli jo poissa. All gone!
Muutaman ruman sanan ja ajatuksen jälkeen tyydyin kohtalooni - kun en muuta voinut. Mutta se harmi on kuulkaa siinä kohtaa mittava. On se. Ja vielä, kun se on oma syy...

Etämies lohdutteli onnistuneesti meksikolaisen oluen kanssa ja pian kadonnut kauppakassi oli jo unohtunut. Onni onnettomuudessa kassin mukana ei kadonnut mitään mittaamattoman arvokasta, rahallinen menetys ei siten ollut kovinkaan suuri - enemmän se mielipaha kirveli.

Uudet tuliaiset saatiin hankittua ja Elliskin näytti jo vähän iloisemmalta.. :)

Historian havinaa ei voi olla Berliinissä kuulematta.

Mm. Potsdamer Platzilla muurin (tai palasia, osia siitä) voi käydä todentamassa, samoin siellä sijaitsee kuuluisa Checkpoint Charlie - entinen rajanylityspaikka Itä- ja Länsi-Berliinin (Mitte - Kreuzberg- kaupunginosien) välillä. Paikalla on edelleen vanha rajanylityskoppi, jonka kautta ennen mm. diplomaatit pääsivät kulkemaan.

Wilhelmstrasselta löytyy infotaulu ja piirustukset natsivallan maanalaisesta bunkkerista ja komentokeskuksesta joka paikalla aikoinaan sijaitsi. Satuimme sopivasti paikalle juuri, kun brittiopas valotti paikan taustoista turistiryhmälle.
Vain pienen matkan päässä, holokaustin muistomerkillä, lukemattomat kivipaasit muistuttavat hiljaisina ja vakavina vanhoista, surullisista tapahtumista.



Lyhyessäkin ajassa näkee ja kuulee paljon, varsinkin jos hyppää sight-seeing-bussin kyytiin. Näitä busseja körötteli non-stoppina jatkuvasti ohi, joten mekin päätettiin hetken mielijohteesta hypätä sellaiseen. Museoissa ei tällä kertaa vierailtu, vaan katseltiin kaupunkia ja nähtävyyksiä bussin avokattoisesta yläkerrasta käsin.

Tuli ihan vaan mieleen, että voiko naisella olla koskaan liikaa kenkiä?
- Ei kai!

v Tämä kenkäkauppa myi vain ja ainoastaan vintage-kenkiä!

Kerrottakoon, että en ostanut kuin kaksi paria, joista toiset kirppikseltä ja toiset pienestä kenkäkaupasta. Miksiköhän muuten kenkäkaupat on jotenkin muualla aina niin houkuttelevia?

Kivan loman, mukavien hetkien ja tapaamisten, metroajeluiden, kaatosateen, kuuman auringon, ihanan jäätelön ja hyvän ruuan jälkeen on taas monta kokemusta rikkaampi.

Elmakin taisi nauttia täysihoidosta (tyttären luona)........vai mitä mieltä olette? :)))

Elmalla on siis eka juoksuaika menossa, siksi nuo housut jalassa, heh.

Kotona taas. Huusholli ojennukseen huomenna (vapiskaa villakoirat) ja sen jälkeen ehkä ompelukoneelle...

Heinäkuun myöhäisen yön terveisin,

Ellis