Isolla kirkolla

Viime lauantaina hyppäsin junaan ja hurauttelin Helsinkiin. Harvakseen kun siellä käy, on olo vähän kuin menisi kauemmaksikin. Toki viime vuosina pääkaupunkiseudulla on tullut käytyä sentään vähän ahkerammin, onhan siellä nykyisin 2/3 lapsukaisista (jo aikuisista) asumassa ja opiskelemassa.  Mutta se junamatka. Sanonpa, että junamatka se vasta eksoottista olikin...

Täällä "maalla" sitä on tottunut liikkumaan joka paikkaan autolla, ihan siitä syystä, että bussit eivät kulje. Tai sitten kulkevat kerran päivässä, mutta väärään aikaan. Ilman autoa täällä on käytännössä jumissa, kun töihinkin tulee matkaa reilut 60 km yhteen suuntaan.
Ja kun sillä omalla autolla on niin helppoa lähteä liikenteeseen, tulee pidempiäkin reissuja tehtyä useimmiten omalla autolla.
Tällä kertaa valitsin kuitenkin junan - niinpä etämies ajoi minut lauantaiaamuna asemalle ja löysin sieltä oikeaan suuntaan menevän kulkupelin.

Omaa paikkaani en sitten junassa löytänytkään. En, vaikka kuljin käytävän pariin kertaan, kurkkasin yhteen sivuosastoon ja kiipesin yläkertaan. Varaamaani paikkaa ei vain etsinnöistä huolimatta löytynyt. No, ei mikään ihmekään - penkkiä ei ollut olemassakaan. Oikea paikkanumero löytyi lopulta vähän vahingossa ikkunalautaan kiinnitettynä. Sen vieressä oli tyhjä iso tila ja lattiassa pyörätuolin kuva - olin vahingossa varannut pyörätuolipaikan. Viereinen paikka oli onneksi vapaana, joten hyvällä tuurilla sain istua koko matkan siinä. Keneltäkään oikeasti pyörätuolipaikkaa tarvitsevalta en onneksi paikkaa vienyt, koska käytävän toisella puolella oli toinen samanlainen paikka, ilman matkustajaa sekin.

Matka sujui siis lopulta ihan hyvin ja leppoisasti ;)

Oi Helsinki, Helsinki! Miten olen oppinut tykkäämään tästä merellisestä maamme pääkallopaikasta. Jopa oppinut hiukan suunnistamaan sen kaduilla, päätyen oikeisiin paikkoihin. Alkuun kiertoteitä, sitten myöhemmin vahingossa, nykyään jo kokemuksen ohjaamana. (Jätän suosiolla kertomatta muuan taannoisen eksymiseni maanalaiseen huoltokäytävään, kun ajattelin vähän "oikaista" ...  kaikki päättyi onneksi hyvin,  kun jostain pressun alta tupsahdin lopulta Forumiin :D)

Tällä kertaa tapasin sekä esikoista kahvilatärskyjen merkeissä, että ihanaa ja hullunhauskaa ystäväpoppoota, vähän pidemmällä kaavalla. Ja muutamalla viinipullolla, pizzaa unohtamatta.

Sunnuntaiaamuna kävelin läpi hiljaisen Helsingin Katajanokalta rautatieasemalle. Varasin matkaan aikaa, joten ehdin nappailla kuvia.

Paluumatkalla löytyi oma istumapaikkakin penkkeineen heti ensi yrittämällä.
Junat ja naiset, vai miten se menikään? ;)

Arkiviikko porskuttaa jo puolessa välissä. Mulla on tässä juuri käsillä mielenkiintoinen ja ihana piirrosprojekti, joten taidan hipsiä hakemaan kynät ja paperit tähän sohvan mutkaan. Elma täällä jo odottaakin <3


Talviterkuin,

Ellis