Iltasatu

Olipa kerran eräänä aivan tavallisena sunnuntaina harvinaisen kaunis päivä.
Kevät oli jo ehtinyt pikkuiseen saareen ja sulattanut puiden välistä pienen kaitaleen ruskeaa varvikkoa.



Se oli myös tarttunut männynoksaan ja herätellyt pikkukävyt oksiltaan.



Aurinko, sininen taivas ja valkoinen järvenpinta olivat liittoutuneet ja tehneet maailmasta kauniin.





Kaksi kulkijaa, kaksi koiraa, kaksi kameraa.
Ei tuulta. Vain mustan takin selkämykseen kuumottava aurinko ja hymy, joka väkisin nousi kasvoille.




Mittaamattoman matkan he taivalsivat, neljän saaren rantaan ajautuivat.
Löysivät kaisloja, joita tuuli oli katkonut ja railoja, joita vesi oli muovannut.



Pilkkijöiden reijistä kokeilivat, miltä sula vesi tuntuu ja kysyivät, lupaako se lämmetä kesäksi.



Tiesivät lähtiessään, etteivät ehkä enää näillä jäillä saa samanlaista sunnuntaita, samalla valolla varustettua.

Kenties jonakin kauniina kesäiltana vene vie tutuille vesireiteille.

Samat kaislat soittelevat tuulessa laulujaan ja laineet liplattavat lämmintä vettään veneen kylkiin ja saarten rantakiviin...

Sen pituinen se.

*** *** ***

Ja sitten vielä Elma´s Corner eli vähän kuulumisia Elmalta...

Elmalla on keittiössä oma peti... vanhasta petarista taiteltu, hiukan väliaikainen versio. Elma alkoi pureskella rottinkista koiranpetiään, joten peti odottaa nyt rauhallisempia aikoja ja niinpä neiti nukkuu tässä "vuoteessaan", kunnes pahin puruvimma talttuu.
Jo jonkin aikaa ollaan huomattu, että Elma tekee itselleen pienen poteron petariin aina iltaisin. Pieni ruttukuono edellä se kaivautuu poteroonsa ja nukahtaa sinne tyytyväisenä.
Liikkis <3






Mukavaa maaliskuista viikon alkua!

Ellis