Sinivuokot

Muhun on iskenyt joku pääsiäisnoidan kevätflunssa. Kaikki suuttimet niin tukossa, että iltapäivällä ei voinut kuin kaatua pitelemään sohvaa selässä, kunnes muistin napata äidiltäni saaman nuhapillerin. Avot, meni tunti, niin johan oli taas hengitys helpompaa ja mieli teki lähteä haravan varteen.

Kuljeskelin (=suunnittelin) pihalla ja fiilistelin tulevan kesän projekteja, kunnes huomasin rinteessä muutaman viime kesältä tutun tyypin ;)
Sinivuokot... mukavaa huomata, että ne vuosi toisensa jälkeen levittäytyvät.
Ensin, vuosia sitten, niitä oli vain pari hentoa kukkaa. Sitten seuraavana kesänä muutama lisää.
Sitten taas vähän enemmän - ja nyt jo kymmeniä. Tuskin koskaan niitä tulee ihan siniseksi matoksi asti, mutta ei haittaa, saavat kuitenkin kasvaa ja levitä ihan rauhassa. Maljakkoon ei näitä pihasta keräillä!

Mun kaulassa keikkunut nappikoru, joka on jo muutama vuosi sitten virkattu hopeoidusta kuparilangasta, on edelleen mun yksi lemppareista. Kevyt ja sopivan kokoinen. Uniikki.
Tajusin tänään, että mun nappikorun nappi on täsmälleen sinivuokon värinen.

Vuosia sitten mun kaikenlainen tuunailu sai oikeastaan alkunsa napeista ja näistä koruista, joita silloin tein kymmenittäin. Niitä tuli pyöreitä, nelikulmaisia tai kukkia - yhteistä kaikille, että käytin niihin yksityiskohtina vanhoja, kauniita nappeja.

Välillä koruihin päätyivät ihan tavallisetkin napit, jotka korussa muuttuivatkin ihan erityisiksi napeiksi. Ehkä mun lempparikoruiksi tulivat kuitenkin ne, joihin päätyivät vanhat peltinapit. 

Ne just sopivasti kulahtaneet :)

Virkkasin koruja kotona, kokouksissa, automatkoilla kyydissä istuessani, kahvilassa, kylässä... mulla oli lähes aina mukana pieni penaali, jossa oli pikkuinen koukku ja hopea-kuparilankaa, parit pihdit, lukkoja, sulkimia ja tietysti - nappeja!
Sitten aloin väkertää nappikorujen ohella tuulikelloja ja muita keittiöromu-härpäkkeitä.
Tauluja myös syntyi vanhoista lusikoista ja kupeista.
Finally, löysin elämääni vanhat farkut <3 <3

Aattelin vielä jokin aika sitten, että korujen aika on mun kohdalta ohi... kunnes muutama viikko sitten löysin vanhan pussukan lankoineen ja koukkuineen, nappeineen ja lukkoineen.

Never say never!

Ellis