8. luukku: aina ei tartte...

Ota joulun alla yksi päivä, jolloin et tee mitään järkevää. Et siivoa, luuttua, leivo, pakasta, puunaa tai tuunaa.
Otat suunnan itsellesi mieluisaan paikkaan: kivaan kaupunkiin, tapahtumaan, metsään tai vaikka elokuviin.
Lähdet hakemaan itsellesi hyvää mieltä reippailemalla luonnossa tai haahuilet kaupungin kaduilla jouluvalojen tuikkeessa niitä kiireisiä, stressaantuneita muita ihmisiä väistellen. Taskussasi ei ole kilometrin mittaista kauppalistaa eikä kädessäsi kelloa, jonka kanssa pitäisi juosta kilpaa.

Mulle tällainen päivä koitti tänään. Oma "must go"-paikka ennen joulua on Tampere. Vaikkakin sen kadut ovatkin näinä aikoina täyttyneet jouluostoksilla juoksevista tai pikkujoulufiiliksin eteenpäin kiiruhtavista ihmisistä - ihan hyväntuulisista sellaisista - oma päiväni soljui sekä mukavassa seurassa, että itsekseen kiireettä kuljeskellen ja kaupungin joulua aistien.

Yksi ehdoton lemppari Tampereella on ihana, vanha kauppahalli <3
Sen kujat ovat tähän(kin) aikaan vuodesta täynnä tuoksuja ja kauniita asetelmia, maistiaisia, pikku kahviloita...
Tänään istahdimme hallin perällä olevaan ihanaan kotiruokaravintolaan nauttimaan ihanasta lounaasta.
Kuvia napsin näköjään vain silmilläni, sillä vain yksi hedelmäkoju tuli jostain syystä ikuistettua kauppahallissa.

Kauppahallista lähdin kävelemään Näsinlinnaa kohti. Milavida-tapahtuma oli kerännyt niin hengästyttävän määrän ihmisiä paikalle, että myyjäistapahtuman huoneisiin oli paikoin vaikeaa päästä. Kuviakaan en napannut.
Fiilistelin ihanan vanhan rakennuksen tunnelmaa hetken aikaa ja ihailin kauniita asioita, minkä jälkeen suuntasin kulkuni Tallipihalle. Tästäkin tuli "läpiajo", sillä mulla ei ollut varsinaista tarvetta tai asiaa poiketa tällä kertaa peremmälle. Ihailin pientä pihlajaa, joka kantoi oksillaan sekä marjat, lumet, että pienet suloiset joulutuikut :)
Pikkuisen yläikkunankin tallipihalta bongasin. Joku oli sinnekin kiivennyt ripustamaan tunnelmalliset valot.

Tallipihalta lähdin etsiytymään eräälle pienelle kadunpätkälle. Ojakadulle nimittäin. Ojakatu sijaitsee jossakin Stockmannin tavaratalon, Pikkukakkosen puiston ja Satakunnankadun väljässä välimaastossa. Jo muinoin 80-luvulla Ojakatu tuli tutuksi, kun silloin kadulla sijainneesta Valjaspuodista käytiin ostamassa satulasaippuaa ja uudet ratsastussaappaat :))
Nyt mua vetää Ojakadulle ehkä maailman suloisin pieni kahvila <3 love it <3

Tunnetteko vastapaistetun vohvelin tuoksun?
Tänään otin kahvin seuraksi mansikkahillolla ja kermavaahdolla terästetyn vohvelin. Kahvilasta löytää sekä suolaisten, että makeiden vohveleiden listan... aah!
Toinenkin vohvelikahvila Tampereella on, tämän liikkeen sisarliike. Sijaintia en osaa neuvoa, sillä tää on mulle se one and only!

Tämä riitti mulle Tampereesta tänään. Sain haahuilla sieluni kyllyydestä, tuliaisina vain ja ainoastaan farkkuellikseen sopivaa pientä...

Kivaa joulukuun kahdeksannen iltaa :)

Ellis