15. luukku: saaressa

Saavumme saareen.
Lumista ja jäistä tietä pitkin on jo ajanut auto jos toinenkin, saarelaisia, jotka tuntevat nämä tienoot kuin omat taskunsa.
Meillä auto jää kuitenkin rantaan ja päätämme - tottumattomat (=minä, joka en suostunut menemään autoon jäällä, en vielä!)  - patikoida muutaman sadan metrin matkan. Mopsi hyppelehtii iloisesti muutaman metrin edellä.

Päivä alkaa pikkuhiljaa hämärtyä ja kääntyä sinertäväksi talvi-iltapäiväksi.
Rannassa isompi auto on nostanut vettä jäälle, mutta onneksi saappaat pitävät huolen siitä, että jalat eivät kastu.
Jo kaukaa näkyy punaisen tuvan savukiemura ja ikkunasta pilkottava valo.
Kuistilla nenään tulee jo ihana karjalanpaistin tuoksu...

Täällä, siskon perheen saariparatiisissa, on vietetty monet kesäpäivät ja syöty monet jouluateriat. Äitienpäiväkahveista puhumattakaan.
Tänään kiireetöntä lauantai-iltapäivää viettämässä, talvista saarta ihmettelemässä.

Jokin kauneus ja rauha tässä talvisessa luonnossa on.
Kun pimeässä kävelee valkoista jäätietä, voi pysähtyä... ja jos onnistaa, voi nähdä kerralla koko tähtitaivaan ja kuulla hiljaisuuden...

Joulukuun puolenvälin terkuin,


Ellis <3