Ilman nuotteja

Joitakin asioita ei ole tehty minua varten... niinkuin esimerkiksi noita ihania ontelokuteita, joista ihmiset virkkavat illassa tai kahdessa ihanan pitsimaton samalla, kun katsovat elokuvaa.
Virkkausohjeet ovat kautta aikain olleet mulle ylipääsemättömiä.
Kerran koetin virkata isoäidin neliötä, mutta siitä tuli kuusikulmainen - en vieläkään ymmärrä miten, mutta niin vain kävi. Se peitto ei ikinä valmistunut... se ensimmäinen neliökään ei ikinä valmistunut.
Ihan tavallista pötkylää virkkaan vaikka viikon, mutta kaikenlaiset pitsinvirkkausprojektit jätän kyllä suosiolla osaavampien käsiin.

Tästä ihanasta lattekahvin värisestä kuteesta piti siis tulla ihan omin käsin loihtima pikku matto pianotuolin alle.
Kerä kantautui vyyhtinä kotiin Tampereen messuilta ja minä intona virkkaamaan mattoa. Ilman ohjetta, kuinkas muuten...
Virkkasin ja virkkasin. Ketjuja, pylväitä, piilosilmukoita ja mitä niitä nyt onkaan.

Ensimmäisen kerran jälkeen purkaminen vähän huvitti.... Kolmannen kerran jälkeen aloin tuskailemaan, pitäisikö kaivaa netistä jokin ohje.
Mutta siinä se taas oli - minä kun en puhu samaa kieltä virkkausohjeiden kanssa. Ne suomentuvat mulle väärin tai koukku mun kädessä tekee jonkin virheliikkeen, jolloinka jokin silmukka onkin ihan toisenlainen kuin pitäisi.
Unohdin siis ohjeen etsimisen ja sinnikkäästi aloitin taas uudestaan.
Joka kerta tuloksena oli enemmän lierihattua muistuttava lärpäke kuin maton alku.

Onneksi hyvä ystäväni ja puotikumppanini Viipi lupasikin loihtia ihanan maton meille. Hän osaa sekä lukea ohjeita, että loihtia ihanuuksia omien näkemystensä mukaan - ja aina ne ovat ihania, persoonallisia mattoja ja Wirberryjä, lierihatuiksi niitä ei voisi kukaan edes kuvitella. Kiitos siis Viipi jo etukäteen! Tämä kerä suorastaan huutaa päästä osaaviin käsiisi, lukuisten purkutuomioiden jälkeen!!

Kun itsensä tuntee, itsensä myös hyväksyy.
Minä pysyn lestissäni ja jatkan kassien ompelua ja essujen suunnittelua... ilman kaavoja ja ohjeita, maailman parhailla persiljanpilkkomissaksilla farkkuja palastellen ja silmillä mittaillen...
Ja istahdan välillä pianolle, ilman nuotteja, kuinkas muuten - silloin tällöin viittelliset soinnut muistin tukena...



Elämä on sellaista :)

Ellis

Vähän sitä, vähän tätä

Melkoinen viikko ollut... ja vasta puolivälissä ollaan. Tai jos tarkkoja ollaan, niin jo vähän yli.





Ensinnäkin KIITOS ihan hurjasti ja lämpimästi kaikista ihanista ja mieltä lämmittävistä blogi-kommenteista ja sähköposteista, joita kirjoititte edellisen postauksen johdosta!! Ette arvaakaan, miten paljon ne lohduttivat (ja edelleen lohduttavat) <3

Pieni ystävämme sai lepopaikan oman puutarhan rauhalliselta ja ehkä kauneimmalta paikalta: vanhan tammen alta, kukkivan juhannusruusun viereltä.
Täällä jatketaan totuttelemista siihen, että tuhinaa, kuorsausta, tassujen rapinaa ja muita tuttuja ääniä ei enää kuulu. Kukaan ei vahdi jääkaapille menijöitä, kenellekään ei tarvitse jättää viimeistä leipäpalaa. Ja kuka syö meidän marjapuskista alimmaiset viinimarjat ja karviaiset tänä kesänä?

Mutta eteenpäin on mentävä, sanoi mummo lumessa. Tai heinikossa... (voisi sopia ajankohtaan paremmin).

Keskimmäisen paras ystävä viettää meillä joka kesä muutaman päivän. Jossain vaiheessa nämä vierailut muuttuivat nimeltään leikkisästi "kesäleiriksi". Tämän viikon meillä "kesäleirillä" ollut ystävä on päässyt näkemään monenlaisten tunteiden kirjoa. Nyt, kun elämä alkaa kaiketi jotenkuten nilkuttaa eteenpäin, astuu kuvioon myös arkiset askareet, joita ei voi loputtomiin välttää. Koska meillä on juhlitaan parin viikon kuluttua kuopuksen ripille pääsyä, oli siinä oiva syy laittaa nuoriso hommiin. Tänään täällä siis oli työleiri. Kebab-palkalla.

Kuopus leikkasi nurmikkoa ja minä kärräsin neidit (=oman ja kesäleiriläisen) mattorantaan. Illalla sain hakea rannasta ihanasti mäntysuovalle tuoksuvat puhtaat matot kotipihaan kuivumaan.
Kun vielä saisi ikkunat puhtaaksi... siihen hommaan taidan joutua ihan itse.



Olen tänään yrittänyt huijata itseni ompelusten pariin. Essu alkaa olla kohta valmis ja pari kassia on leikattuna...
Huomenna voisin yrittää tarttua imuriin :)

Voikaahan hyvin kaikki ystäväiset!

Ellis

Hömppälauantai

Tänä aamuna saattoi olla ihan kiva sää, mutta kun heräilin siinä vähän ennen puolta päivää, satoi vettä rankasti.
Etämiehen valtakunnassa on mulla (noin suurinpiirtein) `kotityövapaa´vyöhyke, joten täällä erehtyy joskus tulemaan ikäänkuin lomafiilis. Siksi kai nukuttaakin myöhempään. Saattaahan tuota univelkaakin ihan vähän kertyä viikon aikana... Minäkö väsynyt? Noh, taisin olla, sillä ihan noin myöhäisiä ruususen unia en ihan äkkiä muista nukkuneeni :)

Kalastuskausi on alkanut. Etämies on kunnon kalamies, tulee useammin kotiin saaliin kanssa kuin ilman ja valmistaa itse lohensa savustuspöntössä niin kesäillan simppelille, herkulliselle aterialle kuin perheen juhliinkin.

Kalareissut on luku sinänsä - ja eihän se ole mikään kalamies, joka kommelluksitta kalansa narraa, niinpä näillä kalareissuilla joskus sitten sattuu ja tapahtuukin... viimeksi mies jätti ison saaliin jonkun onnekkaan narrattavaksi, kun koskenniskalla seisoessaan sai jollain ihmeen tavalla kumisaappaansa kimpoamaan jalastaan kosken kuohuihin. Saapas lähti koskenlaskuun ja katosi ikuisiksi ajoiksi, tarttuen ehkä jonakin päivänä jonkun viettelevään koukkuun.
Nyt eteisessä komeilee uusi pari tuliteriä sieviläisiä. Varasaapas siinä vieressä :)

Tänään mies sotkeentui kuitusiimaansa aamupäivällä irroittaessaan kelaa vavasta. Hauskaksi tilanteen tekee se, kun katsoja/kuulija (=minä) näkee koomillisena sen kaiken mesoamisen ja heilumisen.
Ajattelin helpottaa miehen harrastusta hankkimalla hänelle yllätykseksi katiskan. Miten vaivatonta kalastusta: ei sotkuun menneitä siimoja, ei hukkuneita uistimia. Hermo lepää samalla kun katiska lepää pohjassa odottaen vonkaleita :D

Päivän edetessä ajelimme kaupungille hoitamaan muutaman pakollisen asian ja hankinnan. Siinä ohessa löysin itselleni varsin kivat kesävaatteet: KappAhlin vaaleat pellavahousut ja Mexxin ohut kauluspaita. Hintaa yhteensä 6 euroa - kirpparilta!
Näyttävät henkarissa kumman mummomaisilta, mutta olivat päällä tosi kivannäköiset. Nyt pyörivät jo pyykkikoneessa.





Meillä alkaa kohta saunan lämmitys, ennen sitä taidan mennä katsomaan Midsommerin murhat.
Sateen ropinasta huolimatta mukavaa lauantai-iltaa!

Ellis

Siivekkäät

Täällä on tänään tämmöisiä siivekkäitä.
Pienempi enkeli istuu kesät talvet takapihan terassin pilarin kolossa, isompi on tämmöinen arkisempi, mutta on silläkin siivet :)


Tää arkienkeli on tänään tuuletellut torkkupeittoja ynnä muita ja koittanut saada paikkoja jonkinmoiseen kuntoon. Kun viikon makaa kuumeessa, on huusholli sen näköinen, että huh huh! Pienten perhetalkoiden (=työleirin) jälkeen koti alkaa muistuttaa taas etäisesti sitä paikaaa, mikä se oli joskus... Kamalasti ei vielä jaksa heilua, mutta vähän kerrallaan.
Mihinkäs tässä on kiire?

Pienen automatkan jälkeen päästään istumaan mummulan ruokapöytään. Mummun kalakeitto ja lätyt on ehkä parasta, mitä olen syönyt pitkään aikaan. Muutenkin ihanaa päästä neljän seinän sisältä jo liikenteeseen - muuallekin kuin oman pihan pyykkitelineelle :)

Eiliseen elokuvailtaan vielä...
Juuri, kun vähän sekavalta tuntuvan elokuvan tapahtumat alkavat muuttua kiinnostaviksi ja alkaa vihdoin tapahtua jotakin, tapahtuu OIKEASTI jotakin.
Nimittäin koko leffa jämähtää paikoilleen yhteen kuvaan, eikä suostu liikkumaan eteen eikä taakse.
Sammutan, aloitan uudelleen, etsin kohtausvalikosta edellisen ja seuraavan kohtauksen ja yritän jatkaa katsomista. Ei onnistu. Dvd on jumiutunut johonkin elokuvan puolivälin ja lopun välimaastoon. Mikä tuuri! Toisessa päässä sohvaa jo nukuttiin, karkit oli syöty ja loppuratkaisun sai ihan itse kuvitella millaiseksi halusi. Huippua!

Edellisen kerran, kun vuokrasin elokuvan, unohdin palauttaa sen ajoissa...
Ei ole ehkä mua varten nää vuokraleffat.

Tänään jännitetään kumpi vie voiton, Harjakainen vai Munamies! Ja kun Emma Gaala on samaan aikaan toisella kanavalla, eihän tässä taas ehdi muuta kuin hengästyä lauantai-illan kiireessä. Huh!

Siipien havinaa kaikille,

Ellis