Viikko tuli, viikko meni

Viimeiset kaksi viikkoa on ollut melkoista haipakkaa..... hyvä kun on ehtinyt sukat välillä vaihtaa ja taas on menty. On jo oikein ikävä blogien kiireetöntä ja rauhallista maailmaa - ja teitä, ihanat blogiystävät!! Huomenna aion istua kaffekupposen kanssa pitkäksi kiireettömäksi toviksi lukemaan kaikki lukemattomat lukemattomat blogit :))

Tänään oli hassu päivä. Perjantai ja maanantai samassa paketissa. Aamulla töihin lähtiessä fiilistelin perjantain tapaan hehkuttaen mielessäni jo huomista vapaapäivää. Meinasin sujuvasti unohtaa mennä viimeiselle tunnille... kun ajattelin koko ajan, että on perjantai. Toivottavasti en kirjoittanut kenenkään reissuvihkoon hyvän viikonlopun toivotuksia...!

Töiden jälkeen ajelin markettiin, jonka parkkipaikka oli täyn-nä autoja - perjantain tapaan. Ostin ruokaa ja tarviketta taas koko komppanialle ja kotona pihvit paistettuani maustoin kastikkeen pippurin sijaan vahingossa - kanelilla. Onhan nyt siis joulukuu ja kaneli tuo kivasti joulun tuntua, mutta pippuripihvin kera... hmm.. aika mielenkiintoinen makuelämys! Etämiehen kommentti oli kannustava ("hmm, aika originellin makuista ") joten nuorisokin uskalsi maistaa. Jätin varmuuden vuoksi kertomatta, että lorautin pienen tilkan Vana Tallinnaa kastikkeeseen, ajattelin sen vähän taittavan kanelin makua. En tiedä taittoiko ja mitä, mutta kastike oli tosi mielenkiintoisen makuista, enkä ainakaan ihan heti aio kokeilla samaa reseptiä :))



Pohdin viimeksi nuottien, kaavojen ja ohjeiden puuttumista ja asioiden tekemistä ilman niitä. Tällä viikolla eteeni sitten tupsahtikin yllättäen ihan mieletön kasa kaavoja. Käsittämättömän hienoja ja upeita.



Muotiliike Silver Scissors oli vuonna 1956 lähettänyt ompelijana työskennelleelle tädilleni ison paketin muotipiirustuksia, joiden jokaisen takaa löytyi yksityiskohtainen kaava-arkki pienoiskoossa. Lisäksi paketissa oli metalliviivotin, kaarrokepahvi ja pieni ohjevihkonen, miten mitat otetaan ja miten ne sitten suurennetaan käyttäen apuna pienoiskoossa olevia kaavoja... ihan huikeaa.






Mieli tekisi joskus kokeilla, miten tuo toimii käytännössä. Ella-täti ei ole täällä enää kertomassa, ompeliko hän joskus jollekulle noita ihania luomuksia... lukemattomat ihanat nahkakassit, kukkarot, pussukat, liivit, hameet ja muut muistan Ella-tädin loihtineen minulle ja siskolleni, sekä monille muille. Ihanaa, että paketti kutenkin löytyi ja on tallessa. Pieni pala oman suvun historiaa :))

Minä jatkan pienen viikonloppuni viettämistä... kun nyt kerran on perjantai, huomenna tietty lauantai ja sitä rataa. Mutta jokatapauksessa, oikein rauhaisaa ja hyvää huomista Itsenäisyyspäivää kaikille!

Ellis