Oodi marraskuulle

Marraskuussa sitä alkaa sytytellä iltaisin kynttilöitä. Pianon päälle, eteisen piirongille, ruokapöytään...
Lyhdyt löytävät tiensä varastosta kuistille ja etupihan koristeomenapuun oksanhankaan.

Marraskuussa sitä vaan yhtäkkiä huomaa, että syksy alkaa kääntyä loppua kohti.
Viileinä marraskuun iltoina kaapista etsiytyy päähän pipo lenkille lähdettäessä - hanskat tai muut kädenlämmittimet ovatkin jo kulkeneet mukana jonkin aikaa.
Eräänä marraskuun aamuna töihin ei voinut lähteä, ennenkuin paksu jää oli raaputettu pois auton ikkunoista.
Se aamu oli kaunis, hengitys höyrysi ja puun oksat olivat kuurassa.

Kerran kauan sitten, juuri aikuisikäni kynnyksellä, jouduin eräänä marraskuisena perjantai-iltana luopumaan ystävästäni.
Iäksi.
Ensimmäiset liukkaat olivat petolliset ja kohtalo oli päättänyt, että hänen elinpäivänsä olivat luetut.
Se marraskuu oli surullinen ja kätki sisäänsä ikiaikaisia pohdintoja siitä, mitä on elämä ja mitä on kuolema. Hankala yhtälö ratkaistavaksi, kun on nuori ja elämä on edessä.
Ei se sinä marraskuuna selvinnyt. Ei se vieläkään ole selvinnyt.
Mutta yhä lähetän hänelle ajatuksen sytyttäessäni pyhäinpäivänä kynttilää...

Elämä kulki eteenpäin, kului vuosia ja tuli muita marraskuita.

Eräänä toisena marraskuisena perjantai-iltana, kauan sitten, minusta tuli ensimmäisen kerran äiti.
Kannoin pienen käärön kotiin ja lauloin sille pimenevässä illassa lauluja. Puin sille yöksi villasukat ja pehmeän pipon - niin sairaalassa sanottiin.
Vieläkin naurattaa, kun katson kuvia, joissa hän nukkuu kehdossaan pipo korvilla. Unenlahjat löytyivät heti - ja ne olivat hyvät!
Nyt sama käärö on jo iso tyttö. Aikuinen nainen. Kävimme jokin aika sitten herkuttelemassa kiinalaisessa (Dragon Spring, Helsinki. Kampin takana, Urho Kekkosenkatu muistaakseni).
Laatuaikaa, laaturuokaa, laatuseuraa <3

Nyt, kun lapset ovat jo isoja, on aikaa omille harrastuksille. Ehdoton marraskuun huipennus on kädentaitomessujen pieni metrin puoti, nyt neljättä kertaa. Varsinainen kaamoksen katkohoito!
Se toki tietää lukuisia istuntoja ompelukoneen äärellä. Samaan aikaan pihassa riittäisi vielä haravoitavaa ja muutama marraskuuhun unohtunut puutarhakalustekin kaipaisi kyytiä varastoon...

Tänä vuonna marraskuun illat ovat kuluneet myös tavanomaista enemmän lenkkeilyn merkeissä, mutta myöhäisillasta telakoidun sohvalle, välillä siirryn jääkaapille katsomaan sen valoa ja sitten takaisin sohvalle.
Marraskuussa on aina luvallista pukeutua lämpimään neuleeseen. Eräänä aamuna menin töihin lempineuleessani: harmaassa, sopivasti huopuneessa Signalin villapaidassa.
Pieni tyttö katsoi minua pää hiukan kallellaan ja tuumasi sitten:
"Sä näytät ihan liito-oravalta..."

Niinpä! Totuus lapsen suusta, marraskuussakin.
Ja joo, olen ihan mielelläni harvinainen, jopa vähän uhanalainen :))

Kynttilän valoa iltaasi,

Liito-orava-Ellis...