Kevät on vihdoin paljastanut pihamaan ja karun, värittömän ja litistynen nurmen, joka odottaa auringon ja lämmön kosketusta. Kuivuneet, ruskeat tammenlehdet leikkivät hippaa tuulessa. Harava saa vielä hetken odottaa, ei ihan vielä...
Olen kulkenut alapihalla, talon takana, päivittäin. Katsastanut lumirajan, joka päivä päivältä on vetäytynyt kauemmas kohti korkeaa syreeniaitaa. Kulkenut ja ajatellut. Katsellut kaikkea Luojan luomaa, miettinyt sen kauneutta ja samalla elämän mielettömyyttä ja arvaamattomuutta.
Välillä pysähtynyt vanhan tammen juurelle tervehtimään Justusta - Elman kieppuessa jaloissa.
Keskimmäinen, neiti punatukka, joka elämänsä keväässä kulkee, menetti hyvän ystävänsä ja koulukaverinsa yhtäkkiä ja odottamatta. Nuorten suuri suru ja hämmennys, suuret silmät täynnä kyyneleitä ja murhetta. Avuttomuus. Halaukset. Kädet käsissä.
Vaikka katson ja kuulen tätä tapahtumaa sivusta, sitä ei voi sivuuttaa. Tämä tapahtuma tulee jäämään tyttäreni elämään yhtenä niistä, joita hän ei tule milloinkaan unohtamaan.
Äitinä asiaa ajattelee monessakin tasossa. Suree nuorta elämää, joka päättyy silloin, kun kaikki on vasta alkamassa. Suree perheen puolesta. Tuntee ja aistii nuorten surun ja menetyksen, kun yksi on joukosta poissa.
Muistaa, kuinka itse juuri lukion päättäneenä joutui jättämään jäähyväiset ystävälle.
Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli.
Ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.
- Aila Meriluoto
Aina ei tiedä, mihin suuntaan menisi - joskus vaan pitää pysähtyä miettimään kaikkea.
Torstaiyön miettein,
Ellis
Voi ellis, sait kauniilla kirjoituksella kyyneleet nousemaan silmiini..
VastaaPoistaTuollaiset tapahtumat pysäyttävät miettimään elämää, sen rajallisuutta, ennalta arvaamattomuutta.
Kovasti voimia teille sinne!
Halaus <3
Kiitos <3 Kyllä tämä pysäytti...
PoistaTässä vaan tuijotan ruutua ja tekstiäsi turtana ja sanattomana, täysin pysähdyksissä. Samassa henkäyksessä kevään valtava voima ja elämän odottamaton hauraus. Paljon kohdattavaa ja elettävää.
VastaaPoistaYhteishalissa lujasti mukana!
Eikö, juuri tuo elämän mahti ja toisaalta voimattomus kaiken edessä.. Tulee hiljainen olo.
PoistaVoimia sinulle ja neiti Punatukalle.♥
VastaaPoistaVoimia toivon, myös ystävän perheelle.
Kiitos <3 Voimia ja ajatuksia ollaan täälläkin joukolla lähetetty perheeseen..
Poista"Elämän tarkoitusta ei aina ymmärtää voi..."
VastaaPoistaEn osaa muuta kirjoittaa kuin myötätuntoinen voimahalaus täältä teidän perheelle!
Ei voi ymmärtää, olet oikeassa. Ja kiitos <3
PoistaJuttelin tänään ystäväni kanssa, jonka vanha äiti on kuolemaisillaan täysin vuodepotilaana, kipeänä ja sairaana. Kuolema tulisi kaikille helpotuksena ja sitten nuoren elämä päättyy kesken täysin odottamatta.
VastaaPoistaElämä antaa - elämä ottaa - sanotaan, että kaikella on tarkoituksensa - aina sitä ei vaan voi ymmärtää.
Niin se on.
PoistaHalaus Sinulle tässä elämänpyörässä! Oman lapsen surun katsominen on äidille raskasta... lämmin syli auttaa pehmentämään oman ja tärkeän osansa näitä elämän karikoita. Valitettavasti lastenkaan karikoita ei voi ottaa pois, vaikka sitä eniten haluaisi...
VastaaPoistaHalaus vielä!
Kiitos <3 On välillä tosi vaikea lohduttaa, mutta onneksi nuorilla on toisensa ja saavat antaa ja saada lohtua toisiltaan. Ja kun arkipuuhat pikkuhiljaa jatkuvat, elämäkin jatkuu.
PoistaMuistan siskollani olleen vähän samanlaisen tilanteen aikoinaan, kun ystävä yllättäen joutui auto-onnettomuuteen. Vierestäkatsojaan sattuu ja kun tuntuu, ettei oikein mitään voi tehdä.. Lämmin halaus sinne!
VastaaPoistaNiin totta. Nämä on niitä tilanteita, joita vaan tulee väistämättä vastaan elämässä.
PoistaKiitos <3
Elämä on niin ennalta-arvaamatonta, se on siinä yhtä aikaa parasta ja pahinta. Parasta silloin, kun yllätys on iloinen. Painajaismaista silloin kun päinvastainen.
VastaaPoistaTällaisiin hetkiin ei taida olla oikeita sanoja, ei ehkä sanoja ollenkaan. Tai jos sanoja onkin, vastauksia niistä ei saa muodostettua.
Paljon voimia kaiken tämän keskelle!
Siinä se elämän ennakoimattomuus varmaan juuri on - niin hyvässä kuin pahassa. Hyvä kuitenkin, että asioita ei tiedä etukäteen..
VastaaPoistaKiitos <3
Voi miten surullista. Itse olen viime päivinä puhunut tyttärieni kanssa kuolemasta ja valimistan heitä siihen, että läheinen sukulainen (ja heille kovin rakas) on kohta poistumassa luotamme. Sairaus, jota vastaan hän on taistellut viimeiset 5 vuotta on viemässä häntä nyt pois luotamme, aivan liian nuorena. On vaikea löytää sanoja, vaikea lohduttaa ja vaikea ymmärtää. Löysin tämän runon, joka mielestäni sopii tilanteeseen.
VastaaPoistaVoimia teille <3
Ei pieni puu vielä
myrskystä tiedä.
Ei pieni puu vielä
myrskyä siedä.
Ole suojana myrskyssä
suuri puu,
että pienelle juuret
vahvistuu.
Nää on vaikeita asioita kohdata ja valmistaa muita kohtaamaan.. Ihana runo, kiitos <3
PoistaPaljon voimia teille tulevaan <3
Koskaa ei tierä huomisest mitä se tuo tullessaa ja siks pitäiski yrittää nauttii elämäst täysil ♥ Haleja sin ja voimia ♥
VastaaPoistaIhan totta.. Kiitos <3
PoistaAina kun tulee näitä huonoja uutisia alan miettimään miten epäreilua se on läheisiä kohtaan, miten paljon he tarvitsevatkaan voimia koota elämän palaset jälleen kasaan, ei sitä soisi kenellekkään. Voimia nuorelle ja sinulle!
VastaaPoistaNiinpä, olen ihan samaa mieltä. Kiitos <3
PoistaOma tyttösenikin on tapahtunutta murehtinut. Elämä ei ole aina reilua ja omakin sydän on sykkyrällä, kun ajattelee tytön läheisiä ja heidän tuntemaansa tuskaa ja hämmennystä.
VastaaPoistaKuten edellä todettiin, niin pitäisi osata elää aina meneillään olevassa hetkessä ja nauttia, kun kaikki on hyvin. Arvostaa, kiittää ja rakastaa lähimmäisiään <3.
Osuit naulan kantaan. Sen kun aina muistaisi elämän menossa... elää hetkessä ja nauttia, arvostaa, kiittää ja rakastaa.. <3
Poista