Lumi on alkanut toden teolla sulaa ja kevään huomaa jo ihan kaikkialla! Ihanaa :D
Meillä on ilmojen lämpenemisestä huolimatta ollut ajoittain viileät tunnelmat kotona. Vanha ystäväni kiertovesipumppu - siellä talon kellarissa sijaitsevassa pannuhuoneessa - ilmoitti taas olemassaolostaan sammumalla pääsiäisen pyhinä.
Puhelinsoitto tutulle putkimiehelle, ja saatiin pumppu palaamaan kotikonstein, kunnes sitten taas kuluneella viikolla ensin eräänä iltana keskimmäisen kanssa huomattiin, että kivan keväisestä fiiliksestä huolimatta tuntui taas vähän viileältä. Pumppuperhana.
Ronklasin pumppua ison lattapäämeisselin kanssa hetken ja kirosin ankarasti perään.
Toistin saman aamulla kaksi kertaa. Ja taas saatiin pelaamaan.
Viimein perjantaina tuttu putkimies tuli ja teki jotain perusteellisempaa pumpulle, koska nyt ei reistaamisesta ole tietoakaan.
Etämies on kätevä, mutta miksi kaikki paikat reistaa juuri silloin, kun mies on siellä etäällä? Noh, olen kyllä jo tottunut olemaan tämän vanhan talon(kin) yksinhuoltaja, huomaan selviäväni mitä kummallisemmista tilanteista YKSIN. Se on oikeastaan ihan huikean tuntuista. Ei mene ihan helposti sormi suuhun, pikemminkin käsi etsiytyy työkalupakkiin - tai sitten kännykkään. Nimittäin jos en tiedä itse, mitä teen, tiedän yleensä mihin soittaa.
Etämies on kätevä, mutta miksi kaikki paikat reistaa juuri silloin, kun mies on siellä etäällä? Noh, olen kyllä jo tottunut olemaan tämän vanhan talon(kin) yksinhuoltaja, huomaan selviäväni mitä kummallisemmista tilanteista YKSIN. Se on oikeastaan ihan huikean tuntuista. Ei mene ihan helposti sormi suuhun, pikemminkin käsi etsiytyy työkalupakkiin - tai sitten kännykkään. Nimittäin jos en tiedä itse, mitä teen, tiedän yleensä mihin soittaa.
Ehkä lopulta kaikki on kiinni omista valinnoista ja omasta asenteesta. Kun on päättänyt pärjätä, sitähän pärjää. Ainakin yrittää. Apua saa kuitenkin aina, kun sitä pyytää <3
Eikä tää nyt tarkoita sitä, että täällä henkseleitä paukutellen hoidellaan kaikki kattopeltien vaihtamiset sun mut omin käsin, ehei... mielellään heittäydyn avuttomaksi ja otan täyden palvelun vastaan, jos sitä vain on tarjolla :D
Mutta... tuli vaan mieleen, mihin se kaikki aika on taas mennyt, kun tuntuu, ettei ole saanut mitään aikaiseksi ja aika vaan kuluu ja kuluu.
Osasyyllinen aikavarkauteen makaa tyytyväisenä mun jalkojen juuressa tällä hetkellä.
Elma <3
Mitä pidemmälle kevät ehtii, sen mustemmaksi muuttuu Elman kuono. Se on tainnut pikkupentuna pudota johonkin hiilikellariin...
Näin täällä huhtikuu etenee. Viikolla tapahtui sellainen ihme, että sain ompelukoneen laitettua esille... jos se vaikka tästä!
Mukavaa lauantai-iltaa kaikille!
Ellis <3
Luettuani otsikon ja nähtyänu mustanaaman säikähdin, että Elmalla on todettu sydänvika...! Mutta kurjaahan tuokin pumppuvaiva on.. Kaikesta huolimatta lämmintä ja valoista sunnuntaita!
VastaaPoistaAnteeksi... ei ollut tarkoitus säikyttää :) Aattelin itsekin nähtyäni kuvan ja otsikon, että joku saattaa ajatella pientä Elmaa...
PoistaSamoin minä... Elman kuva ja otsikkona pumppuvika...:)
VastaaPoistaKyllä sitä todellakin kummasti osaa tehdä vaikka mitä, kun on pakko.
Luin tuon osan ääneen miehelleni, miten korjasit pumpun:D
Aurinkoista sunnuntaita sinulle ja Elmalle.♥
Oot oikeassa! Sitä pystyy kummasti vaikka mihin -ainakin melkein- kun on pakko.
PoistaKiitos sunnuntaitoivotuksista, vaikkakin näin viikon kuluttua :)
Nii kylhä se niin on et yleensä naiset on sitkei ja pärjää ku on kerra pakko pärjätä ja vanhas talos on ain jottai bräkäämist jossai nurkas ;)toi Elma on kyl ihana ruttunaama ja tääl onkki sil sit uus koti orottamas ;)
VastaaPoistaKyll', sitkeitä ollaan. Hyvä me!
PoistaSäikähdin melkein tuota otsikkoa!! Mutta onneksi selvisi ja niinhän me naiset selvitään kaikesta, eikös!! Ja on se vaan suloinen tuo koira nappisilmineen;) Mukavaa tulevaa viikkoa.
VastaaPoistaVoi... oon kyllä säikyttänyt teitä suotta... Elmalla onneksi kaikki kunnossa :)
PoistaAuts, melkein oma pumppu pysähtyi, kun kanssa sujuvasti yhdistelin Elman kuvan ja otsikon yhteen, mutta kyseessä olikin tuo vanha tuttusi kellarissa. Huh! Hymyillen mietin sua, meisseliä ja työkalupakkia siellä pumpun vieressä + hieman kireentynyttä sananvaihtoa kyseisen aparaatin kanssa ;D Siis, uskon, että sua ei paljon naurattanut ja sympatiseeraan ja empatiseeraan sua täysillä, mutta minkäs näille mielikuvilleen voi!? Ja totta vie ystäväiseni, sulta ei kanssa konstit ihan heti lopu kesken..., vaiks ajan kanssa välillä vähän tiukkaa tekeekin ;) Hali!
VastaaPoistaJoo, kellari ja minä - erottamaton parivaljakko :)
PoistaOlipa meillä taas terapeuttinen tapaaminen -tänks ystävä rakas!!
Tottakai kaikki hajoaa juuri silloin, kun yhtään miehen kättä tai porakonetta tai muuta taianomaista värkkiä ei ole saatavilla. Kokemusta on! Samoin siitä, että itse saa heilua vasaran varressa vaikka kuinka ja heristellä nyrkkiä ja sammutella aparaattia siin toivossa että pelkkä uudelleenkäynnistäminen korjaisi vian. Sitten kun mies tulee paikalle niin tuntuu, ettei hänen tarvitse muuta kuin mennä lähelle reistaavaa kojetta ja johan kaikki taas toimii. Itsellä kun on siinä vaiheessa yleensä tukka hiestä märkänä ja koko kirosanavarasto ainakin kertaalleen käytetty.. Onneksi sinulta ei konstit lopu:)
VastaaPoistaNiinhän se yleensä just menee... Jos mun kellarissa olisi joku nauhoittava laite, se menisi varmaan oikosulkuun siitä kiukuamisesta ja kiroamisesta...huoh :)
Poista