Tampereella kalassa

Tänään oli aikainen aamuherätys.
Tiedättehän, niinkuin sellaisina aamuina, jolloin lähdetään kalaan - niitä isoja vonkaleita narraamaan.

Etämies pakkasi itsensä ja minut autoonsa ja käänsi auton nokan kohti Tamperetta... kalastusvälineiden huutokauppaa!
Minä en päätynyt huutokauppaan, vaan jäin matkasta jo Tammelassa kokemaan omia verkkojani, ihan omat vonkaleet mielessä.
Päätin kalastella muutamalla tutulla apajalla ihan ensiksi...

Alkuun suuntasin Kaunottareen ja Kulkuriin -ihanaan Tammelassa sijaitsevaan second hand-liikkeeseen, jossa vaatteet ja asusteet ovat sulassa sovussa ja kauniisti esillä väreittäin omissa rekeissään. Sieltä verkkooni tarttui ihanat puiset isohkot (luultavasti Aarikat?) korvikset. Huomasin näet, että kaikki korut olivat kotona... niinpä tepsuttelin seuraavaan apajaan uutukaiset renksukat korvissa :D

Lähes naapurissa olikin Bonuskirppari, josta haaviin jäi ihana vintagelaukku!! Laukku näyttää kuvassa isommalta kuin onkaan, mutta on oikeasti noin A4-kokoinen (ehkä himpun pienempikin) ja tosi paksua nahkaa. Sisällä paljon pikku taskuja ja väliköitä ehjän silkkivuoren kera. Ja merkki, jossa krokotiilin kuva... krokotiilin nahkaa?? Ei kai? Suutarireissun jälkeen tämä ihanuus saa kulkea mukanani monet reissut... love at first sight <3

Sitten kopsuttelin Koskikeskukseen, jossa pyörin remontin keskellä löytämättä yhtikäs mitään. Paitsi uuden kirjoituskynän siitä toisen kerroksen kivasta kirjakaupasta, jossa on sisällä se pehmeä nojatuoli. Etsin kahvilaakin, mutta en löytänyt - sekin oli remontissa.

Poistuin alakautta sillalle, joka vei minut alarantaan Laukontorille ja huumaville kalamarkkinoille... kaikkialla oli ihana savustettujen muikkujen tuoksu ja lohet olivat loimussaan kuin erämessuilla ikään! Ja jos ystäväni Viipi ei olisi juuri silloin soittanut, olisin sortunut muikkuihin tai lohilautaseen. En malttanut kuitenkaan jäädä ulos syömään (telttaruokailu), vaan lähdin tapaamaan ihanaa ystävääni, jonka kalajuttuja odotin jo malttamattomana.

Viipin kanssa suuntasimme La Famille- kahvilaan (Keskustorilta Plevnan suuntaan), jonka lampaantaljat ovat ennenkin tarjonneet suojaisan paikan rupatella ja suunnitella tulevia. Siellä nytkin istuimme, teimme maailmaamme paremmaksi lohisalaattien ja vaniljakahvien äärellä. Sielunsiskon seura ja kulinaristinen nautinto... mitä sitä ihminen muuta tarvitsee saadakseen onnellisen päivän?

Viipin kanssa taiteilimme itsemme sillan alta mukulakiviä pitkin kävelysillalle, jonka kaiteet olivat täynnä lukkoja...ikuisen rakkauden symboleita. Vaikuttava näky!

Tammerkosken pauhujen jälkeen päädyimme hyvästelemään ja kiittelemään My Country Homen emännän Virpin, jonka ainakin toistaiseksi viimeinen puotipäivä Tampereella oli lopuillaan ja jota uudet, jännittävät seikkailut odottavat! Onnea Virpi ja myötäistä tuulta elämääsi!

Akateemisen kirjakaupan jälkeen etämies liittyi joukkoomme Stockmannin hulluille päiville, ja sitten lähdimmekin jo hakeutumaan pikku hiljaa kotia kohti...

Kaksi kätevää emäntää hullujen päivien vilinässä :D

Oliskos nää hyvät?? Väri ainaskin, mutta toi pituus...hmmm..

WE= Wirberry & Ellis (tosin kuvassa toisin päin :D)

Sillä aikaa, kun me olimme "kalassa", Elma sai viettää laatuaikaa hyvän ystäväni hoivissa (kiitos Satu!). Ensimmäinen hoitopaikka osoittautuikin Elmalle varsin mieluisaksi :D

Tyytyväinen koiranpentu on nyt koko illan seurannut mua joka paikkaan - taitaa kuitenkin vahtia, etten ihan heti karkaa uudelle kalareissulle...


 Ihanaa viikonlopun jatkoa!

 Ellis