3/3

Kolmet pienet varpaat on lämmitetty näiden peittojen alla. Kolme pörröpäätä on kammattu ja niistä takut suorittu maailmaa varten.
Kolmet sukset olivat talvisin pystyssä autotallin seinustalla.  Kolme muumilusikkaa tiskipöydällä.
Kolme koulureppua ja ne loputtomalta tuntuneet kouluvuodet... ne vaan menivät.
Niin, mihin ne menivät?

Aika kului. Ensin juhlittiin synttäreitä, kunkin vuorollaan. Leivottiin merenneitokakut tai oltiin merirosvoja. Tehtiin ongintapussukoita, kirjoitettiin kutsukortteja ja leikittiin lahjaksi saaduilla legoilla.
Käytiin retkellä ja opeteltiin polkupyörällä ajoa ilman apupyöriä.

Iltaisin luettiin sängyn vierellä Tompat ja Ainot. Kolme Karhua ja Kuka lohduttaisi Nyytiä... ne väitän osaavani ulkoa vieläkin. Sitten vähän myöhemmin tuli Onnelin ja Annelin vuoro.

Muumit piti aina muistaa nauhoittaa - ja miten niitä katsottiin! Nauhat venyneinä, niin että osattiin ulkoa Muumipeikon loitsu, jolla se saattoi hengittää meren pinnan alla.

Muumilaaksoonkin, Naantaliin, piti päästä. Siellä meinasi 1/3 hävitä kerran ihmispaljouteen, kun lähti päättömästi juoksemaan muumitaloa kohti mamman heilutettua ikkunasta. Sieltä se kuitenkin löytyi, muumitalon avoimen keittiön ikkunan alta, Muumimamman kanssa. Liekö vaihtaneet lättyreseptejä? ;)

Vuodet vierivät ja sitten tulivat rippijuhlat. Rippiristit ja ruusukimput. Valkoiset kaavut alttarilla ja herkät, kauniit isosten sanat. Lohisopat keitettiin kirkon päätteeksi, kakut herkuteltiin aurinkovarjon alla, kuumana kesäpäivänä. Kukin sai oman auringonpaisteensa, kenenkään juhlissa ei sateenvarjoja tarvittu.

Valkolakit juhlittiin parin vuoden välein ja nyt, pääsiäisviikolla, sai nuorimmainen oman koulunsa päätökseen ja valmistui ammattiin. Pääsiäislauantaina pannu oli kuumana ja talo täynnä iloista väkeä. Maljakot täyttyivät kukista ja juhlajuomaa kilisteltiin.

Kaiken iloisen porinan ja kahvikuppien kilinän keskellä tajusin jotakin... se tunne, kun lapset ovat kasvaneet ja saavuttaneet itselleen jotain kallisarvoista ja tärkeää.
Se ilo ja tyytyväisyys, mikä heistä välittyy. Onni omasta suoriutumisesta, kun pitkä koulutaival tältä erää on päättynyt.

Sykähdyttävintä ehkä kuitenkin se yhteenkuuluvuus, joka näistä kolmesta sisaruksesta näkyy ja se, miten voit äitinä katsoa sivusta, pieni pakahduttava, mutta onnellinen tunne rinnassa, kun maailma raottaa oviaan.

Suuntaa et voi antaa, mutta voit opastaa, miten tuulta haistellaan. Polun pään voit näyttää, mutta polku on kuljettava itse. Reppuun voit antaa eväitä, mutta niin se on itse kannettava. Matkaan tarttuu pikkuhiljaa asioita, opittuja ja perittyjä. Tapoja ja viisauksia.
Tyhmyyksiäkin pitää tehdä, jotta oppisi. Erehdyksiltä ei voi kukaan välttyä - eikä pidäkään.
Kiertoteitä pitkin koitan omiani opastaa, että löytäisivät harhapolkujen kauneimmat orvokit reppuunsa mukaan. Myrskyissäkin pitää oppia luovimaan. Ei opi, jos ei ikinä satu myrskyn silmään.

Ja totta vieköön, kun annoin onnenhalausta poikaselleni, enkö vain tuntenutkin selässä, ruutupaidan alla, siellä lapaluiden välissä jotakin... oikein kauniit ja hyvät siipien alut. <3

Pääsiäinen alkaa lähestyä loppuaan. Pöytäliinat liehuvat tuulessa pyykkinarulla, ruusut ovat saaneet uudet vedet ja kahvikupit on nostettu lasikaappiin.
Niin ne lapset nousevat siivilleen - tässä tapauksessa 2/3 on saateltu junaan ja 1/3 lähtenyt harrastukseensa. Nyt tämä äiti istahtaa sohvalle, nostaa jalat ylös ja kohottaa maljan itselleen. Niin vain selvittiin tästä elämänmittaisen ja rakkaan urakan yhdestä vaiheesta. Päivääkään en vaihtaisi.
Tai no, ehkä muutaman ;)

<3

Äiti

(Kuvat on napattu lauantain kahvipöydän antimista, kynttilä pianon päältä.)

Vain luuta puuttuu

Pääsiäisen elementit on olleet kohdillaan... noita-akka omasta takaa, kissan virkaa on ajanut mustakuono ja namusia on löytynyt niin kulhoista kuin kellaristakin.

Tämä noita järjesti omilleen munajahdin. Piilotin pieniä karkkinyyttejä sokkeloiseen kellarikerrokseen, jonka jälkeen napsin piiloista valokuvia. Nuoriso pisti pystyyn pikana whatsup-ryhmän "munajahti", jonne klikkasin valokuvat ja kun ne oli kaikille latautuneet, pääsivät etsijät tositoimiin.

Eniten karkkinyyttejä löytänyt pääsi ekana etsimään suurta suklaapupua, joka oli piilossa ihan muualla kuin kellarissa. Valokuvasuunnistuksen meiningillä siis edettiin :)

Hauskaa oli muuten sivusta seurata, kuinka vanhan noidan pieniin kepposiin lankesi jo aikuiset lapset aivan täysillä :D Palautetta tuli kylläkin siitä, että kätköt löytyivät ihan liian helpolla... hmm.. Täytyypä jatkojalostaa tätä muuten hyvää suunnitelmaa seuraavaan kertaan.

Muutoin meillä on ollut varsin vauhdikkaat ja mukavat pyhät. Niistä enemmän seuraavalla kertaa, nyt pitää mennä laittamaan nokipannu ja essu pyykkiin, seuraavia seikkailuja odottamaan.

Maanantaisin sunnuntaiterkuin,

Ellis

Uusi hattu

Pitkät ja ihanat pyhät ovat vielä edessäpäin... olen aina ollut pääsiäisihminen (hmm... voiko niin sanoa? Pääsiäisihminen?)
Anyway, tykkään kovasti näistä kevään kiireettömistä ja valoisista juhlapyhistä, kun ulkona tuoksuu sulava lumi ja sen alta paljastuva maa ja kun räystäältä vesi tippuu ja sen äänet sekoittuvat lintujen konserttiin. Hiljaista ei ole keväällä missään!

Nyt olen etämiehen hoivissa, huomenna on luvassa metsopaistia, ulkoilmaa ja huutokauppaa, lauantaina koko komppania taas kokoontuu kotiin. Kivaa!

Tänään meillä töissä juhlittiin. Koulumme pitkäaikainen emäntä jäi ansaitulle eläkkeelle ja oli ihana seurata, kuinka pitkän työuran tehnyt, todella hyvän ruuan ammattilainen hyvillä mielin ja hyvissä voimissa sai jäädä nauttimaan oloneuvoksettaren päivistä.
Emännällä ei ollut viimeisen päivänsä kunniaksi hattarahattua päässään, koska hän sai olla ottamassa pienten ja isojen ruokailijoiden kiitoksia ja jäähyväisiä vastaan tiskin toisella puolella. Eräs pieni koululainen katsoi emännän hiuksia, joita ei ollut koskaan ennen hatun alta nähnyt ja tokaisi sitten, että "sulla on uus hattu" :D
Monet naurut on ruokalassa emännän kanssa yhdessä naurettu lasten sutkauksille näiden vuosien aikana...

Iloa ja valoa pääsiäiseen!

Ellis

Sand in my shoes

Tänään on:
* haravoitu
* syöty hyvää ruokaa
* kuljeksittu pitkin rantoja
* tavattu venettään tervaava mies
* löydetty "menneen maailman" kahvila
* katseltu jäiden lähtöä
* nautittu auringosta lähes kesäisissä lämpötiloissa
* juhlistettu 11 v. mopsivaaria <3
























Mukavaa kesäistä pääsiäisfiilistä,

Ellis

Miehen maailma

Olen lomalla.
Nuoriso lomailee isänsä perheen luona, minä täällä etämiehen valtakunnassa. Kiireettömät päivät täynnä kirpputorikierroksia, ulkoilua ja lähes kotityövapaa vyöhyke... en valita.
Olen silmäillyt ympärilleni "sillä silmällä" tänään, mieleni teki kertoa vähän tästä ympäristöstä, jossa vietän suuren osan aikaani itsekin. Mies arvasi aikeeni ja hyväntahtoisesti murahtaen antoi luvan pikku tarinaan. Tämä tarina on tosi.



Miehen olohuoneessa on iso kaappi. Tai ennemminkin vitriini. Siellä majailee kokonainen vanhojen arabioiden legioona. Pari astiastoa ja niiden lisäksi lähemmäs 80 vanhaa maitokannua. Kaikki Arabiaa. Itse kerättyä, etsittyä, löydettyä.
Ihan ensituntumalta ei uskoisi, että ollaan tämän metsien miehen olohuoneessa. Tämän, joka kuraisissa kumisaappaissaan rämpii risukoissa koiransa kanssa, istuu tiiviisti (ja kovaäänisesti) kaikki jalkapallo- ja jääkiekko-ottelut tv:n ääressä hievahtamatta (no joo, leuat liikkuu :)) ja haaveilee sapattivapaasta pohjoisen riistamailla.



Tätä vanhan vaalijaa ei oikeasti pakottamallakaan saanut vielä muutama vuosi sitten astumaan kirppiksen kynnyksen yli - kuten aiemmin taisin jo kertoakin. Jotakin tapahtui, jokin muuttui. Nyt yhteinen harrastus number one on vanhojen astioiden ja aarteiden etsiminen, huutokaupat ja kirppistely.
Pehmeän puolen tässä mörököllissä saattaa myös huomata, kun salavihkaa huomaa joskus hänen kääntelevän kannua isoissa käsissään, tutkiskellen sen leimoja ja kulunutta vanhaa kuviota. Hellyttävää, sanon minä <3



^ mun lemppari kaapin aarteista on pieni sinipilkkuinen kannu.






Huomisen ruoka on tässä aluillaan. Metsäkyyhkyä, joka pääsee yön ajaksi punaviinimarinadiin.
Nyt sauna alkaa olla löylynheittäjiä vailla.
Ihanaa, leppoisaa pääsiäisen jatkoa kaikille!

Ellis

Lentosää: mainio, munakori: painava

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Luuta oottaa oven pielessä, tää noita nostaa kohta helmat ja kaartaa taivaalle :)

Tähän elämänmenoon ja ystäväpiiriin on onneksi siunaantunut mukaan varsin rentoa ja hulvatonta porukkaa. Beck-fanklubin arvovaltaisen johtajan kanssa ollaan tässä juuri luudat täristen lähdössä toimittamaan tärkeää asiaa.

Kuva on kahden vuoden takaa, kun ollaan matkalla virpomaan silloin 40-vuotissynttäreitään viettävää ystäväämme.
Onnistuimme yllättämään paitsi päivänsankarin, myös muutaman muun kylän raitilla liikuskelevan.. Parasta oli se, kun ihmiset oikeasti eivät tunnistaneet, yksi autokin oli vähällä ajaa ojaan.
Matkaeväänä taisi olla tilkka jotain noitaa väkevämpää ja lakritsaa, kuten kalustosta näkyy...
Arvaattekin varmaan, että yksi lempisaduistani on Peter Pan. Sekään ei halunnut kasvaa aikuiseksi :D

Kuvan toinen noita lentelee tämän pääsiäisen täällä kotikulmilla, tää noita lähtee puolestaan vähän reissun päälle.

Huivi tiukalle ja menoksi!

Ellis

Candy cup

IIIk mikä Beatles-mania iski Tampereella. Musiikkiteatteri Palatsin Beatles Shown tunnelma oli kuin livekonsertissa konsanaan. Kyllä on pojat osanneet säveltää paljon ja hyvää silloin aikanaan :)
Hetki sitten kotiin tulleena kierrokset on vielä sen verran ylhäällä, että ihan heti ei osaa rauhoittua nukkumaan. Paras tapa rauhoittua on kirjoittaa muutama rivi ja koota päivän ajatuksia ja touhuja.

Töissä on syntynyt lisää pääsiäiskoristetta. Jostain oli ilmaantunut joukko puisia, sorvattuja munakuppeja - oikeastaan ne ovat kuljeksineet siellä jo useamman vuoden, mutta nyt sattui olemaan sopiva aika kaivella ne esiin varaston perukoilta.

Maalasimme kupit ensin pahvilaatikoiden maalaamisesta ylijääneellä lateksilla, joka sattui jotenkin väriltään sopimaan tähän kevään juhlaan.
Maalin kuivuttua halkaisin puukon ja vasaran avulla erivärisiä puuhelmiä, joilla lapset koristelivat kuppinsa. Ennen kuin sanottiin heipat huomiseen, tehtiin taikoja, jotta munakuppeihin ilmaantuisi yön aikana jotain herkullista suuhunpantavaa.

Aamulla nähdään, onko taiat tepsineet...

Ellis

Tule hyvä kakku, vol.2

Aika hyvä kakku tulikin, vai mitä?
Ohra tosiaan kasvoi huikean nopeasti. Kun maanantaiaamuna menin töihin, meinasin selälleen lentää siitä viherryksestä :) Hyvin olivat pärjänneet kevyen kelmun alla. Huomenna pakataan kotiin vietäviksi, etteivät ehdi lakastua.

Tämän päivän saldona taas sen verran haravanheilutusta, että päivällä syöty pala täytekakkua ja illemmalla herkuteltu pulla ovat ihan taatusti saaneet kyytiä.
Tänään ei tarvinnut enää pakottaa itseään pois pihahommista... Viidennen ison kasan luona kottikärryt pysähtyivät, jalat kääntyivät ulko-ovea kohti ja alkoivat liikkua kohti sitä. Huomenna sitten taas, mutta vähän pienemmällä tohinalla, koska illalla on tiedossa kulttuuripläjäys. Auton nokka kohti Tamperetta ja Musiikkiteatteria, jossa Beatles Show!

Tiistaiterkuin,

Ellis

Tule hyvä kakku

Tällä viikolla on töissä tehty pääsiäistaikoja. Ohrat kylvetty vanhoihin kakkuvuokiin, hoidettu ja kasteltu ahkerasti. Tänään oli jo näkyvissä elämää, kun ensimmäiset ohrat pilkistivät mullasta :)

Varastojen ja puodin siivouksen tuloksena löytyi iso pino vähän vanhempia kakkuvuokia, joita on joskus tullut tuunauksia varten jemmattua. Tuli idea valjastaa ne pääsiäiskoristeiksi ja laittaa sillä tavalla kiertoon. Valmiiden ohrakakkujen ympärille kiedomme kauniit pellavarusetit tervanarulla höystettynä, ohraruohikon joukkoon savitiput, jotka on jo odottaneet ikkunalla valmiina jonkin aikaa. Ties vaikka kukko kävisi kakkuvuokiin vielä pyöräyttämässä jotkut herkut ennen pääsiäislomaa... :D

Mutta nyt, meen ihmettelemään Gunvaldin partaa! Juuh, meillä on täällä varsinainen Beck-fanklub, jonka yksi jäsen tilasi pari uusinta Beck-elokuvaa. Saatiin lainaksi... en voi odottaa kauempaa..

Mukavaa perjantai-iltaa!

Ellis