Once upon a time there was Ellis

Heissan - ja ihan ensiksi lämmin kiitos, kun olette niin kannustavia ja ihania! Sillä on ihan valtava merkitys!

Koska tänään on vietetty SUOMALAISEN KÄSITYÖN PÄIVÄÄ, ajattelin avata vähän tätä Rebellis-touhua. Olin muutenkin ajatellut kirjoittaa siitä oman postauksensa, kun sellaista joskus toivottiin ja nyt se tuntuu jotenkin istahtavan tähän päivään kuin itsestään. Kuvitus toimikoon päivän teeman mukaisesti - uusia printtejä ja kalenteria, joita toivon pian ehtiväni esitellä paremmin. Verkkokaupasta  www.rebellis.fi  niitä myös kyllä jo löytää, ken haluaa <3

Mutta palataan aiheeseen. Kaikki alkoi kauan sitten. Haave. Se, kun joskus uskaltauduit ajattelemaan, miten olisi ihanaa saada tehdä työkseen sitä, mistä nauttii ja minkä kokee intohimonaan. Päivätyö, perhe, pitkät työmatkat ja elämä ja sen ruuhkavuodet vaan veivät niin paljon aikaa ja energiaa, että usein myöhäisen illan tunteina mieleen hiipinyt haave oli aamulla jo kaukainen kuva, joka lopulta katosi päivän hektisyyteen. Jokin siemen silti oli istutettu.

Luin onnistumistarinoita, ompelin, piirsin ja pidin yllä ajatusta siitä, että ehkä joskus sitten, kun aika on oikea. Nämä olivat sitä vettä, joilla kastelin haavetta niin, ettei se päässyt kuolemaan.

Lopulta viime syksynä tapasin henkilön, joka laittoi minut seinää vasten haaveeni kuultuaan. Hän halusi tietää, aionko tehdä asialle jotain ja suorastaan tuuppasi minua eteenpäin topakasti asiani kanssa. Olin pallotellut ajatusta, olisiko minusta yrittäjäksi. Voisinko. Kannattaisiko. Pitäisikö. Entä jos? Mitäs sitten?
Tätä henkilöä ja hänen mieletöntä tsemppiään saan pitkälti kiittää siitä, missä nyt ollaan. Onneksi olen saanut myös tilaisuuden kertoa se hänelle. <3

Kaikesta tästä seurasi se, että eräänä joulukuun alun päivänä kävelin sisään oman paikkakuntani yritystoiminnan neuvontaan hakemaan ja saamaan apua toiminimen perustamista varten. Kun olin saanut itseni hilattua niinkin pitkälle, huomasin, että kynnys asioiden etenemiseen madaltui huomattavasti. Kohta sitä ei enää ollut, kun innostus oli vallannut mieleni peruuttamattomasti. Tilannetta edesauttoi asiaan vihkiytynyt ja inspiroiva yritysneuvoja, joka hoiti mun kanssa kaikki kinkkiset, byrokraattiset ja pakolliset seikat pois päiväjärjestyksestä. Ihanaa, että löytyy tuollaisia ihmisiä!

1.1.2018 Rebellis näki päivänvalon ja minun pieni polkuni sivutoimisena yrittäjänä alkoi hahmottua. Tyttären kanssa suunniteltiin verkkokauppa, kun alusta oli ensin valittu huolella. Korvaamatonta on oman lapsenkin apu ollut - ja yhä on! <3

Toiminta on pientä, mutta kuitenkin sellaista, että se pitää mielenkiinnon yllä ja mikä tärkeintä, saan piirtää! Piirtäminen ei ole lainkaan kärsinyt tästä kuviosta mitenkään, vaikka alkuun olin siitäkin huolissani. Oikeastaan huvittavaa, miten sitä kuvittelee mielessään kaikenlaista. Että jos nyt piirtämisen innostus ja lumo katoaa ja kaikesta tulee puisevan kylmää ja tylsää. Ehei! Päinvastoin!
Tämä suorastaan ruokkii luovuutta ja kiinnostusta kaikkea uutta kohtaan. Erilaiset uudet kontaktit ja kanavat ovat avanneet silmiä myös muuhun elämään ja siihen, mistä tässä kaikessa oikeastaan on kyse. Elämä on arvokas lahja, eikä ole samantekevää, mitä teet tai ajattelet.

Yksi kaikkein suurimmista oivalluksista tämän lyhyen matkan aikana on ollut se, että ei mun tarvitse laittaa kaikkea uusiksi. Enkä todellakaan edes pystyisi siihen! Edelleen on pakko käydä "oikeissa töissä" ja saada siitä säännöllinen toimeentulo. Ja niin se tulee olemaan jatkossakin. Ja juuri sen tajuaminen, että oma työkenttä voikin koostua monesta palasesta, itselleen mieluisasta.

Kun avoimin mielin tarttuu tarjottuihin tilaisuuksiin, voi eteen tupsahtaa mitä vain mielenkiintoista. Kesällä laitoin napit korviin ja ajelin ruohoa kirjaa kuunnellen. Olin valinnut mulle suositellun opuksen Unelmahommissa  (Satu Rämö ja Hanne Valtari, WSOY 2017). Silmät suorastaan lautasen kokoisiksi avaava ja inspiroiva teos siitä, mitä tehdä, jos haluaa rakastaa työtään. Jotain kirjasta kertoo se, että kuuntelin sen kaksi kertaa kuukauden sisään. Suorastaan paloin halusta tartuttaa itseeni tuon kirjan flow-fiilis. Do what you love! Ihan mahtava kirja, jota lämpimästi suosittelen kaikille vastaavaan tilanteeseen sukeltaneille tai sitä aikoville :D

Jos itse uskot itseesi, alat vetää puoleesi ihmisiä, jotka myös uskovat sinuun. Kun annat mahdollisuuden, saat mahdollisuuden. Tartu siihen! Se ei ainakaan alkuun vaadi kovin paljoa, mutta voi parhaassa tapauksessa saattaa sinut tilanteeseen, missä vapaus tehdä mielekkäitä hommia, unelmahommia, on edessäsi. Minä päätin antaa mahdollisuuden - se ei ollut vaikeaa, kun satsauksenikaan ei ollut kovin suuri: paperi, kynät ja painokulut. Ja rakkaus siihen, mitä teen.

Ugh! Ja puss <3

Ellis

Ps. Olisi ollut vaikka kuinka paljon asiaa, mutta hehee, kuinka ollakaan, kello on 23.40 ja Höyhensaaret kutsuu. Uusi kalenterikin pitäisi päästä esittelemään. Ja tuo blogin kamala bannerikuva vaihtaa. Ja verkkokaupan etusivun kuvat uusia. Ja ja ja... kuullaan taas pian!