Lauantairakkautta

Jos arki välillä ottaakin mehut pois, tulee lopulta aina viikonloppu. Mä olen pitkään ajatellut perjantaita viikon parhaana päivänä - enkä siitä ajatuksesta nytkään kokonaan luovu - mutta pikku hiljaa lauantai on hilautunut vahvasti sinne perjantain vanaveteen. Lauantaina sitä on niin irti arjesta ja etenkin työstä ihan fyysisestikin, kun työmaa sijaitsee himpan yli 60 km:n päässä.

Ei sillä, joskus lauantai tarjoaa mahtavan arkiboostin kotitöiden merkeissä, mutta silloin se on yleensä vapaaehtoiseti sille päivälle buukattu ja on ihan kivaakin. Pyykin viikkaus ja pesu, ruuanlaitto ajan kanssa, nurkkien suoriminen. Niitä unohtuneita arjen juttuja, pakollisia pahoja, joille ei vaan aina arkisin löydy aikaa ja jaksamista. Tai viitsimistä.

Tänään ei kuitenkaan pesty, puunattu, ei edes kokattu. Ensin nukuttiin viikon univelat pois ja sen jälkeen pakattiin koirat ja pilkkivehkeet autoon ja suunnattiin auton nokka kohti siskon perheen saariparatiisia ja pilkkiretkeä.
Mummu, meidän ikioma ihana pilkkimestari, oli saatu mukaan. Kaloja ei tullut tänään, mutta ulkoilmaa senkin edestä. Potkukelkka sai kyytiä jäällä ja niin sain minäkin, kun päätettiin sitoa naru auton vetokoukusta potkukelkkaan :D :D (en suosittele...)

Mökillä odotti kattilallinen hernesoppaa ja pannulla tirisivät köyhät ritarit. Ja pilkkipalkinnot, raaputusarvat kaikille :D

Ei pieniin ihmeisiin ja elämyksiin tarvita aina niin kovin paljoa. Viitseliäisyyttä, heittäytymistä ja mukaan lähtemistä. Pilkettä silmäkulmaan ja leppoisaa mieltä. Naurua. Vähän hernesoppaa. Ja kahvia pahvimukista <3


Ellis