Ystäväni vaaka

Jaahas, reilu viikko takana herkutonta elämää... ei karkkia, ei leivonnaisia, vähemmän leipää, enemmän kasviksia ja hedelmiä...
Oon siis ottanut lusikan kauniiseen käteen ja aloittanut. Eikä se nyt niin vaikeaa ollut! Paljon vaikeampaa se olisi varmaan ollut puolen vuoden tai vuoden päästä. Alkuhan se on monesti hankalinta... kun asian saa käyntiin, päättäväisyys kasvaa ja pienen pienistäkin tuloksista saa potkua jatkaa eteenpäin.

Oon taas noudattanut samaa kaavaa kuin viimeksikin: töissä otan himpan verran vähemmän ruokaa lautaselle, ainakin peruna-pasta-riisi- osastoa ja salaattia sitten puolestaan vähän reilummin. Yksi näkkileipä per lounas... ah, rakastan koulun näkkäriä, siitä en kokonaan luovu! Ja voi - tai tarkemmin Oivariini... sehän laitetaan tietenkin reikäpuolelle ;)

Iltapäivällä hedelmä tai vastaava, jos on pitkä päivä ja sitten kotona heti jotain nopeaa ja hyvää lautaselle... raejuustoa ananaksella, kanasalaattia, munakas... sillä taintuu suurin nälkä. Kuppi kahvia päälle. Illalla maustamatonta jogurttia mustikoilla ja pähkinöillä tai jotain vastaavaa.

Vaa´alle en ole erehtynyt kuin kerran, siis sen järkyttävän alkumittauksen jälkeen... pientä edistystä oli  lukeman mukaan, joten voin kyllä kertoa, että me ollaan vaa´an kanssa ihan hyvät kaverit :) Huomenna on sitten eka puolivirallinen punnitus...

Yhden yön päässä perjantai ja viikonloppu!
Nyt täytyy tarkkaan miettiä kauppalistalle jotain sallittua herkkua ja oikein hyvää ruokaa, ettei sorru jo tavaksi tulleisiin junkfood -osaston makupaloihin (sipsit ym.)... ne saa kyllä nyt jäädä unholaan.
Joka tapauksessa, oon luvannut itselleni, että kerran viikossa saa vähän herkutella... sitä paitsi, etämiehellä on huomenna onnea-päivä, joten ehkäpä ihan pikkuisen jäätelöä?

Ehdottomuus... not. Ei sovi ollenkaan mun luonteelleni. Pystyn ihan hyvin kieltäytymään kekseistä ja suklaakonvehdeista, rasioita seikkailee nytkin töissä kahvipöydässä, mutta kun päätän etten ota, en ota. En kuitenkaan ajattele, että ei ikinä koskaan. Sellaista ehdottomuutta siis tarkoitan - sellainen ei ole mun juttu.
Opettelen mieluusti itseni kanssa sellaisen tavan syödä ja nautiskella herkkuja, että ihan totaalikieltäytyjäksi ei tarvitse ryhtyä. Kaikkea kohtuudella.
Mutta nyt alkuun on oltava tiukka, on saatava omat vanhat mitat takaisin = saatava omat vaatteet mahtumaan kinnaamatta päälle!

Aina vaan ja edelleen on mielessä se toive, että näkisi tässäkin asiassa metsän puilta... että osaisi olla niin kaukaa viisas, että saisi juurrutettua itselleen hyviä, pysyviä elämäntapoja.

Voimaannuttavaa viikonloppua!

Ellis