sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Ihanuus-laukku - taas yksi!

Rompepäivät, jossain keskellä maaseutua ja heinäpeltoa.
Haitarimusiikkia, avonaisia peräkärryjä täynnä vanhoja ja ruosteisia työkaluja... ongenkoukkuja ja virvelinkeloja... vanhoja ruohonleikkureita ja talonpoikaishuonekaluja.
Kahvila heinäladon parvella ja ystävällisiä ihmisiä.

Maalaisidyllin seasta silmäni erottaa vihreän, maahan levitetyn lainapeitteen päältä, sekalaisen tavaran joukosta ruskean, pienen pussukan. Laukun itseasiassa - nahkaisen ja vanhan pikkulaukun.




Kolmen euron laukku kainalossa kotiudun maaseuturetkeltä tyytyväisenä.
Laukku on juuri passeli kännykälle, huulipunalle ja pikkurahalle.








































Itseasiassa... vähän hymyilyttää nämä mun laukkulöydöt :)
Toiset keräävät, säästävät ja ostavat ihania merkkilaukkuja... entä minä?
Mulle kerääntyy näitä toisten hylkäämiä nahkalaukkuja, joiden alkuperästä ei ole useinkaan mitään tietoa.
Yksi löytyi vuosia sitten Skotlannista - epäilen vahvasti sen olevan kylläkin jotain kaukaista sukua Mulberry-laukuille... vanha se on ja parkkiintunut ja jotenkin siihen tyyliin sopiva.
Yksi tummanvihreä ja kolme (tai neljä) mustaa on kirppislöytöjä. Mustissa on kyllä leimat ja merkit - suomalaista laatutyötä vuosikymmenten takaa.
Tämä tuorein pikkulaukku pääsi jo tänään käyttöön. Veikkaanpa, että siitä taisi tulla mun uusi suosikki...
...ja mikä parasta: mahtuu tarvittaessa mukavasti pienimmänkin Ellis-bägin uumeniin!

Kivaa sunnuntai-iltaa!

Ellis



18 kommenttia:

  1. Hieno löytö - ja on noissa sun keräämissä laukuissa sekin ero noihin merkkilaukkuihin verrattuna, että eipä taida ihan heti samanlaista tulla vastaan;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olet ihan oikeassa, varsinkaan näin "räjähtänyttä" ja elämää nähnyttä ei varmaan tule :)))
      Toisaalta, se oli just se, mihin tässä rakastuin!

      Poista
  2. Kiva pikkulaukku....ja laukkujahan ei koskaan voi olla liikaa...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niin... mutta totuuden nimissä, mun on varmaan jossain vaiheessa laitettava vähemmällä käytöllä olevia kiertoon. Tai sitten voin perustaa vintagelaukku-lainaamon :)) Yksi mun 50-luvun laukuista olikin lainassa yksissä juhlissa keväällä.

      Poista
  3. Kiva löytö ! Ei kai sen merkin väliä, jos malli ja koko ja laatu sattuvat itseä miellyttämään ? Rompetorit ovat ihan parhaita !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Just niin, ei olekaan. Tässä laukussa kysyntä ja tarjonta tosiaan kohtasivat toisensa.
      Rompetorikulttuuri elää suurta kukoistustaan... reilun viikon kuluttua taas käydään yhdessä isossa tapahtumassa :)

      Poista
  4. Mäkin olin tänään eräänlaisella rompetorilla eli Espoon Vermossa sunnuntaikirppiksellä. Tein löytöjä, muttä yksi juttu jäi harmittamaan. Siellä keikkui tangon päässä pieni vaaleanpunainen putkimallinen käsilaukku, kunnon paksua nahkaa, ei mitää merkkiä. Laukku näytti siltä, että joku oli käyttänyt sitä vuosia antaumuksella ja rakkaudella. Laukkuosa oli vielä hyvä, mutta kahvat olisi pitänyt pistää vaihtoon. Mä jo visioin sitä, miten teen siihen uuden kahvat jostain. Kivasta kankaasta vaikkapa. En tiedä, mihin ajatukseni sitten harhautui, mutta sinne jäi laukku. Vieläkin harmittaa, sillä se olisi ehdottomasti ollut ihana löytö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttu tunne! Mua harmittaa vieläkin, kun viime kesänä yhdessä huutokaupassa meni vanha IHANA nahkalaukku sivu suun, kun meklari ei "ehtinyt" kääntää päätä ja katsoa ennen vasaran kopautusta...
      Hyvät löydöt säkin teit Vermosta :)

      Poista
  5. Hyvän värinen nahkalaukku! Tämmöset löydöt ovat miusta paljon mielenkiintoisempia kuin isolla rahalla hankitut merkkijutut ;)
    Huvittava tuo edellisen postauksen onneton mököttäjä, joka olis kans kalaan halunnut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Joo, Elma... se osaa kyllä näyttää, jos on loukkaantunut ;)
      Harvinaista, että se pysyi vähän aikaa paikallaan... yleensä se kiitää ympäri pihaa ja metsiä.

      Poista
  6. Mikä löytö! Aivan mielettömän hieno, olisin ottanut mukaan ihan saman tien! Vanhassa nahassa on sitä jotain, aina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Nahka on kuin hyvä viini, paranee vanhetessaan :D

      Poista
  7. Täällä myös yksi vanhasta nahkapinnasta pitävä :-) Ikivanha ja kulahtanut Mulberryn olanyli-satulalaukkuni kulkee päivittäin mukana. Senkin ostin itse silloin joskus second handista. Satulasaippua ja nahkaöljy parhaat tilpehöörit näiden kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhassa vara parempi :) Vanhat nahkalaukut on parkkintuneinakin ihan parhaita!

      Poista