Parisuhdekävely, kadonnut Mertaranta ja vihreä smoothie

No nyt kyllä otsikko kuvastaa hyvin mun rönsyilevää kevätfiilistä! Täytyy yrittää selventää, mistä on kyse...
Aurinkoa saatiin tänäkin sunnuntaina, ihan isolla mitalla. Pitkälle puoleen päivään venyneiden aamukahveiden jälkeen pakattiin koirat autoon ja hurautettiin lentokentän taakse, mistä lähdettiin tarpomaan metsätietä aurinkoa kohti. Nämä viikonlopun (usein sunnuntain) pitkät, kiireettömät koiralenkit liki tiettömien taipaleiden äärellä ovat ihan parasta.
Parisuhdekävelyt, kuten niitä olen alkanut nimittää.

Kun ei ole kiire ja tuuli, raikas ulkoilma ja valo tulevat vasten kasvoja, juoksevat ajatukset selkeinä ja kirkkaina. Silloin on hyvä jakaa ajatuksia ja tuulettaa omia tuntemuksia. Pitkät leppoisat keskustelut etenevät samalla, kun maisemat vaihtuvat. Askeleita kertyy huomaamatta. Kilometrien päähän päästyämme olemme yleensä ehtineet jutustella niin lähiaikojen tapahtumat kuin muutkin mielen päällä olevat asiat.

Yleensä keskustelut sivuavat jossain määrin tulevaisuutta, lomasuunnitelmia, ihmissuhteita, perhettä, molemmille tärkeitä asioita. Sunnuntaina työasiat eivät paina mieltä, vaan keskitytään meihin, meidän elämään. Tätä ei ole kirjoitettu mihinkään, ei suunniteltu - niin vaan tapahtuu ja sama toistuu viikonlopusta toiseen. Parisuhdekävelystä on tullut yksi viikon kohokohta. Summataan samalla vähän kulunutta viikonloppua ja mietitään tulevaa viikkoa ja seuraavaa viikonloppua - meillä kun arki on aina sujunut eri osoitteissa. Tähänkin lienee tulevaisuudessa tulossa muutos, joten vaikka toisen tunteekin läpikotaisin, on varmaan hyvä miettiä niitäkin asioita, miten asiat sujuvat sitten, kun meillä on oikeasti yhteinen pyykkivuori, jääkaappi ja postilaatikko. Kun on kohta 20 vuotta ollut oman talonsa isäntä ja emäntä, Lady of the house, on kaiken jakaminen toisen kanssa yhtäkkiä kuitenkin iso muutos. No, vielä on aikaa tehdä strategioita, ihan heti vielä nämä muutokset eivät häämötä  :D :D

Tänään samalla, kun jalat tallasivat auraamatonta metsäautotien pohjaa, pohdimme matkustaako ensi talvena jonnekin lämpimään ja kauas monen vuoden tauon jälkeen vai päätyäkö sittenkin lähemmäs vaikka parin pienen reissun verran. Vai säästääkö rahaa tulevia pakollisia remontteja varten?
Juuri kun matkasuunnitelmat oli päätetty lykätä uudelleen mietittäväksi seuraavaan viikonloppuun, oli etämiehen Mertaranta eli Mertsi, maailman kiltein ja jalkavin saksanseisoja, päättänyt ottaa jalat alleen ja hävitä. Matkapohdinnat vaihtuivat huoleen, kun koiraa ei alkanut kuulua takaisin. Ensimmäistä kertaa ei Mertsi retkilleen häivy, mutta aina se kuitenkin on tullut pienen hetken päästä ilmoittautumaan ja tökkäämään kuonollaan parasta ystäväänsä, Elmaa.

Tällä kertaa Mertsi loisti poissaolollaan liki tunnin. Aika tuntui pitkältä, kun koiraa ei vihellyksistä huolimatta kuulunut. Onneksi se päätti kuitenkin lopulta ilmaantua, eikä kadonnut kokonaan mittaamattomiin korpiin - asutusta kun ei ole lähimaillakaan.
Sitä aina välillä tajuaa, miten tärkeitä perheenjäseniä karvakuonotkin ovat <3

Mä olen sekoitellut muutaman kerran jo itselleni raikkaan vihreää ja hyvää smoothieta.

Laitan siihen maustamatonta jugurttia, Valion uutta sitruuna-vaniljakeittoa (vähäkalorista!), pienen avokadon ja pari kiiviä.

En juuri mittaile aineksia, laitan sen verran kuin hyvältä tuntuu. Yleensä mun smoothiesta tulee kaksi reilun kokoista lasillista, jotka saan kyllä ihan itse nautiskella. Etämies ei suostu tähän koskemaan, joten tänään hellyin paistamaan myös kasan lättyjä, jotka hupenivatkin kaikki :)

Yllätin pihassa päivittäin mellastavan oravan puistelemasta tuulettumassa olevaa päiväpeittoa... varsinainen pikkuapulainen! Onneksi se ei säikähtänyt, kun sähelsin puhelimen kanssa ikkunan takana.

Toivottavasti viikosta tulee aurinkoinen, ihania kevätpäiviä sinne ruutujen taakse! <3

Ellis