Verenpaineentasaus

Maanantai. Maaliskuu. Kevätpäiväntasaus. Täällä on kylläkin ollut verenpaineentasaus. Pieni pilke silmässä, muutenhan ei kai kannattasi edes kirjoittaa, jos oikeasti harmittaisi... ja elämäänhän kuuluu sattumat - itseaiheutetut ja toisten aiheuttamat. Right?

Aurinko paistoi, kun ajelin töistä kotiin. Ovella vastaan tulvahti makea tuoksu, vähän niinkuin... löysät...
Mertsi, tuo rakas karvainen perheenjäsen, joka jäi hoitoon mulle alkuviikoksi etämiehen työreissun ajaksi, oli päivän mittaan ripuloinut ja oksentanut kaiken aamulla syömänsä - ja varmaan vähän muutakin. Mitä lie oli eilisellä retkellään metsästä löytänyt ja syönyt. Ressukka. Oma petinsä oli ihan yltä päältä siinä itsessään, joten ei muuta kuin iso jätesäkki ja koiruuden petikamppeet sinne. Adjö!

Lohtumopsi auttaa aina <3

Lattianpesuvettä laskiessani huomasin, että vesi on kylmää. Seuraava havainto: öljy loppunut.
Tämäkään ei enää kaikkien vuosien jälkeen yllätä, että kiireessä unohdan tilata öljyä - niinhän siinä oli taas käynyt. Näissä tilanteissa ei auta mikään muu kuin ottaa iso kanisteri ja hurauttaa läheiselle huoltamolle hakemaan öljyä, kantaa kanisteri kellariin, sammuttaa poltin, irrottaa öljypolttimen letku, sujauttaa se kanisteriin ja kytkeä poltin takaisin päälle.
Tällä kertaa tankkasin sentään ihan kanisteriin, enkä hajamielisyyttäni auton tankkiin, kuten kerran muutamia vuosia sitten kävi. Harjoitus tekee mestarin, joskaan tämän asian mestari en ihan välttämättä tahtoisi olla :D
Autolle ei aikanaan onneksi käynyt mitään, se kun on diesel.. pahanpäiväisellä säikähdyksellä siis selvisin siitäkin. Silmissä jo ehti toki vilahtaa kaikenlaiset kamaluudet ja isot korjauskustannukset.

Vaikka mä olenkin oman elämäni (ja ehkä parin muunkin) Mrs. Bean, olen oppinut olemaan armollinen itselleni. Uskokaa tai älkää. Iltalenkki hoitui näissä urheilullisissa kotihommissa ja lopputuloksena täällä on jälleen lämmin. Lattia on puhdas, koiralla uusi peti ja pöydällä lepattaa ruusuntuoksuinen kynttilä. Elämä on sittenkin ihanaa ja taas selvittiin vain vähäisellä rätin heilutuksella. Ainakin melkein. <3 

Ihan alunperin olin ajatellut tänään kirjoittaa kevätpäiväntasauksesta, siitä kuinka aika kiitää ja kuukaudet vain vilistävät ja kuinka ihanaa on löytää instasta oma tuote, Notebook, näin kauniisti ja persoonallisesti muokattuna ja tuunattuna! <3 Olin myyty ja kysyinkin @annukaisu lta luvan lainata blogiin hänen kuvaansa. Kiitos Anna Kaisa!

Tässä Notebookin ajatus just oikein oivallettuna - somista ja korista mieleiseksesi. Tai toki jos haluat, pidä sellaisena, niinkuin mä itse vähän tylsänä olen tehnyt. Pelkistetty ja simppeli antaa mahdollisuudet moneen - sitä mä tavoittelin ja siksikin oli ihanaa huomata, miten sama tuote muuntuu käyttäjänsä näköiseksi ja siitä tulee uniikki, jäljittelemätön.

Vaikka eihän sitä tiedä, tässä on vielä enin osa vuotta jäljellä, ehtii mun omallekin Notebookille tulla vaikka minkälainen outfit, jos oikein innostun.

Näihin kuviin, tunnelmiin ja ruusuntuoksuun,

Ellis