Toukokuun parhaat sekunnit

Mistä aloittaisin, kun toukokuun päivät ovat olleet niin täynnä kaikkea. Töitä, harrastuksia, töitä, tapaamisia, töitä, lumisadetta. Arkea ja juhlaa. Viileää koillistuulta ja pitkiä to-do -listoja. (Rakastan listoja! Mutta entäs, kun pitää jo tehdä listoja listoista??! Jokohan tipahditte kärryiltä? )

Sitten vihdoin tulee se viikonloppu, jota on odotettu! Yhtäkkiä, perjantai-iltana tuuli kääntyy kaakkoon, aurinko alkaa lämmittää ja talo on taas täynnä elämää. Valot loistavat ikkunoista ja eteisen kynnysmatto täyttyy kengistä. Yhtäkkiä muistuu mieleen, että on toukokuu - sekin pääsi jo unohtumaan rakeiden ropistessa ja ikkunoita raapatessa pakkasöiden jäljiltä.
Perjantai-ilta on saapuvia junia, saunanlämmitystä, pizzailtaa ja kuohuvaa. Mukaan mahtuu koirien jälleennäkemisen riemuakin. Hääräilen keittiössä ja kuuntelen, kuinka aikuiset lapset muistelevat lapsuuden kommelluksiaan.

Ilta pimenee yöksi. Ollaan sovittu, että seuraavana aamuna herätään ajoissa, koska olen toivonut äitienpäivälahjaksi yhteistä aikaa lasten kanssa ja retkipäivää Isojärven kansallispuistoon. Opiskelijoiden budjeteille sopivana tämä toive otetaan ilolla vastaan ja kuitataan. Ja minä saan laatuaikaa ja jotain, mitä ei voisi löytyä yhdestäkään lahjapaketista.

Valot sammuvat kuitenkin ihan liian myöhään, yökyöpeleitä kun ollaan koko joukko.
Retkestä tulee ihana ja pieni viivästys matkaan lähdössä ei haittaa hiukkaakaan. Aurinko pilkistelee välillä ja ilmassa tuoksuu keväinen metsämaa.

Kuljetaan polkuja rauhaksiin. Lapset, minä, etämies ja koirat. Pysähdellään. Annetaan ajatusten juosta. Jutellaan ja jutellaan, välillä kuljetaan hiljaa. Sitten jostain tulee nenään jo savun hajua, kun nuotiopaikalla on jo joidenkin aikaisemmin matkaan lähteneiden makkarat tulilla.

Niin meidän päivä ja viikonloppu etenee.
Pitkään nukuttuja aamuja, retkieväitä, reppuun kaatunut kaakao ja vaahtokarkkeja nuotiossa. Päiväunia ja saunapuiden kantoa. Yksi uuniin kuivunut paisti, pelastukseksi koituneet lihapullat ja kermakakkua. Äitejä ja maailman paras mummu. Yksi parisuhdekävely. Koirakaveruksia.

'

Lyhykäisyydessään siinä kaikki oleellinen. Välillä yhtä hullunmyllyä, mutta ihanaa sellaista. En vaihtaisi hetkeäkään. No, vaihtaisin.. että sunnuntain jälkeen voisi tulla vielä toinen sunnuntai, kun kaikki loppuu aina liian aikaisin ja lopulta aina pakataan laukut ja tulee aina kiire junalle. Osa lähtee ja osa jää, niin se menee. Mutta jos ei välillä lähtisi, ei voisi koskaan palata <3



Ellis