Kiitos

Kiitos ystäväni, että olet olemassa. Silloinkin, kun elämäni on niin kiireistä, että olet vain ajatuksissani. Olet silti siellä ja sinulla on ikioma paikka minun sydämessäni.
Sydämeni on suuri, siellä on tilaa.

Olet rakas.
Ajattelen sinua useammin kuin tiedät.
Koen itseni arvokkaaksi ja rikkaaksi, kun minulla on kaltaisesi ystävä.

Ei ystävyyttä mitata lahjoissa, tapaamisten kerroissa ja kestoissa. Ei kalliissa ravintolaillallisissa.
Se mitataan tiskialtaiden ääressä käydyissä keskusteluissa, joissa sanojakaan ei aina tarvita.
Ja takapihojen terasseilla, joilla aurinko porottaa ja voi potkaista kengät jaloistaan.
Keskellä niitä sunnuntaita, kun hiukset ovat sekaisin huolista ja kampauksen puutteesta.
Se punnitaan siinä luottamuksessa ja lämmössä, mikä välittyy sydämestä toiseen. Ilman välilyöntejä.

Olkapää, johon nojata.
Naururypyt, kun vanhetaan yhdessä.
Salaisuudet, ne hulluimmatkin, jotka jaetaan.
Sitä se on, ystävyys.

Ellis


PS. Arvon korun vasta illalla, vielä ehdit mukaan täällä!

Aurinko ja tähti

Pieni aurinko harmaaseen ja sateiseen torstaihin - tosin tämä aurinko meni kurkusta alas jo eilen, mutta uusi odottaa sekoittamista tuossa pöydällä.

Tarvitset tähän:

* Maustamatonta jugurttia (mä käytin tällä kertaa vähärasvaista Lidlin Milbonaa)
* Maitorahkaa
* Pakastemansikoita noin 2 dl
* Päärynä
* Kiivi

Mittaa ainekset kulhoon ja sekoita blenderillä. Ihanan makeaa ja samettista, sokeriakaan ei tarvinnut lisätä yhtään - hedelmien oma sokeri riittää mainiosti makeuttamaan. Rahkaa ja jugurttia en koskaan mittaa, laitan huntturamitalla (= sen verran kuin tuntuu hyvältä).

Nyt on menossa blenderiin muuten samanlainen satsi, paitsi että päärynän tilalle kulhoon hyppää appelsiini. Veikkaan, että hyvää on sekin!

Kunhan tuosta pommista virkistyn, tartunkin virkkuukoukkuun ja teen eilen virkatulle tähtikorulle kaverin.

Sateesta huolimatta aurinkoa kaikille!

Ellis

Savumerkkejä aamuyöllä

Tiedättekö sen tunteen, kun herää ja on samantien ihan varma jostain asiasta. Eikä oikein pysty selittämään, mistä se tunne johtuu - onko se vain joku intuitio tai häivähdys unesta, jota on hetki sitten katsellut ja joka on jäänyt Höyhensaarille?

Tänä aamuna heräsin vähän ennen kellon soimista. Epätyypillistä. Minä - toivoton yökyöpeli! Joka siis tarkoittaa sitä, että nukun viimeiseen minuuttiin ja mieluummin vähän sen yli. 

Heräsin ja mietin, miten ihanaa, että on maanantai (!!!) ja että voin nousta keittämään kahvia ja lähteä sen jälkeen töihin. Ja että on ihan tavallinen arkipäivä. Että kaikki pyörii normaalisti.

Tunnustan, että useimpina maanantaiaamuina olen takuulla sadatellut sitä, että on pakko nousta, pakko lähteä töihin, pakko sitä ja tätä. Ja varmaan monena muunakin aamuna.
Nyt kaikki oli keikahtanut toisinpäin. Ajattelin, että olen onnekas. Että voin. Että saan.

Mahdatte ihmetellä tätä sepustusta? Niin minäkin ihmettelisin, mutta kun se ajatuksen virta... kutsun sitä nyt vaikka savumerkeiksi, se vaan oli jotenkin niin vahva.

Monia asioita pitää itsestäänselvinä. Ei asioiden tilaa ole aikaa pysähtyä joka päivä miettimään tai kiittelemään. Paljon helpommin irtoaa se ikävä ajatus ja moite - väärä viikonpäivä, kurja sää, kiire...
Siksi tuntuikin huisin kivalta, että tuli tämmöinen fiilis heti aamusta.
Siksi halusin kirjoittaa siitä, ehkä vähän salaa toivoen, että se kestäisi siten vähän pitempään.
Että muistaisin keskittyä enemmän siihen, mitä on, enkä siihen, mitä ei ole.

Ulkona sataa. Just nyt ei yhtään haittaa... vedän saappaat jalkaan ja lähden lenkille. Voi olla, että vähän liukastelen kulkiessani, mutta säälle en voi mitään. Sille voin, miten ajattelen.

Ajattele, kuinka onnellinen olisit,

jos juuri nyt menettäisit kaiken

mitä sinulla on

- ja sen jälkeen saisit sen

kaiken takaisin.

-Frances Rodman

Ihanaa ihanaa maanantaita!

Ellis


Ps. Kuvat vanhoja omia, koneen syövereistä napattuja.
Muistathan koruarvonnan!

Koruarvonta

Arvonta alkaa... onnea kaikille!

Ellis <3

Do what you love, love what you do

Tuo lause on pompannut mun silmille eri yhteyksistä viikon sisään ainakin pari-kolme kertaa. Oikeestaan pysähdyin vasta viimeisellä kerralla miettimään sitä ja sain ahaa-elämyksen. Ei haittaa, vaikka riisipuuron maidot läikkyi kuuman uunin pohjalle ja päästin suustani sammakoita, kun sotkua siivotessa poltin sormeni uunin luukkuun.

Kun puuro ja pullat oli paistettu, kaadoin lasin viiniä ja otin pienen lootan esiin... Mulla on työstettävänä edelleen tuota hopeoitua kuparilankaa, josta sorvaan virkkuukoukun kanssa mitä sattuu. Se vaan on kivaa. Tuun siitä tosi hyvälle mielelle. Se kai siinä tärkeintä onkin, ei se lopputulos tai se, mitä joku muu siitä ajattelee.

Tämä hopealanka on kulkenut mulla mukana vuosia. Se on välillä pitkiä aikoja telakalla, nytkin jouduin etsimään korulootaa tovin, ennenkuin se löytyi. Joskus aikanaan tuli tehtyä paljonkin näitä. Niihin eksyi vanhoja nappeja, piparimuotteja ja pikku leivosvuokia. Vieläkin joulun tienoilla saatan ripustaa piparimuottikorun kaulaan.

Tänään virkattu pitsimäinen ja herkkä pyörylä sai taas kaverikseen kristallinpalan. Pullan leipomisen lomassa tämä koru oli valmis. Siitä tuli vähän niinkuin pikkusisko tuolle aiemman postauksen korulle.

Laitan huomenna pienen ystäväarvonnan - lähetän tämän pullantuoksuisen korun jollekin teistä.
Ihan vaan, koska ilahduttaminen on kivaa - niinkuin tekin ootte. <3

Piipahtakaa huomenna osallistumaan!

Ellis

Timantteja, timantteja!

Arkiviikko. Kiirettä ja aikaisia aamuja. Väsymystä ja hetkiä, kun haluaisi vetää peiton korviin. Ja sitten kun oikein tuntuu, että kaikki seinät kaatuu päälle, sitten muistan yhtäkkiä vanhan suutarin naulapakin ja huutokaupasta joskus ostetut kristallikruunun palaset. Niitä on paljon! Vähän sameita ja pölyisiä, mutta kimmeltävät silti hämärässä huoneessa. Katse pyyhkii hopealangasta virkattujen pitsikorujen yli ja hetkessä tiedän, mihin tarvitsen pari palasta ja että tässä on intuitio, joka toimii.

Nämä on niitä arjen pieniä pelastuksia. Torstai-illan toivehetkiä, kun sen jo tietää, että viikko on pian selätetty. Kun yhtäkkiä tulee ajatus ja visio.

Sitten löytyy oikeat palat kohdilleen, muutama hetki näpräämistä -  ja huomaan, että väsymys on tiessään. Ajatuksesta syntyy jotain konkreettista.
Alan jo suunnitella, minkä paidan ja minkälaisen kauluksen kanssa tämä olisi parhaimmillaan...

Kaunista viikonloppua!

Ellis

PS. Ihan aina visioista ei synny onnistumisia... Näkisittepä senkin yhden kamalan kukkaron, jonka tekeminen ei ollutkaan niin yksinkertaista. Kun onnistuin jotenkin ruttaamaan vetoketjun niin, että ratkojakin katkesi.
Mutta visioita - ihan niin kuin unelmia - niitä pitää aina olla... <3

Pieniä koruja hopealangasta

Moikkis!

Maanantai. Uusi alku uudelle viikolle... ehkä myös pieni ripaus jotain keväistä ilmassa - helmikuu! Ja ihana auringonvalo, sekä parin asteen pakkanen - kyllä kiitos, tätä lisää vaikka joka päivä. :D

Heti työpäivän jälkeen heitin kameran kaulaan ja nappasin pienen rasian mukaani takapihalle.
Tuo rasia on kulkenut viime päivinä mukana laukussa, kynän ja lehtiön kaverina.
Rasian sisällä matkustaa rulla hopeoitua kuparilankaa, koruvaijeria, kauniita nappeja, korulukkoja, pihdit, virkkuukoukku... varmaan jotain muutakin vielä.

Silloin tällöin tulee tarve ja halu palata nappikorujen pariin. Niitä valmistui kymmenittäin aikanaan, vuosia sitten. Itseasiassa ne olivat ihka ensimmäisillä Tampereen messuillakin mukana, jolleivat vielä toisillakin. Sitten niiden tekeminen vain hiipui... tuli farkkutyöt ja muut.
Korutarvikkeet odottelevat kuitenkin kärsivällisesti rasiassaan ja niiden odotus aina silloin tällöin palkitaankin, kun inspiraatio iskee. Juuri silloin avaan rasian ja tartun virkkuukoukkuun.

En koskaan tiedä, miltä valmis työ näyttää, kun aloitan. Ei ole ohjeita. On vain lanka, koukku ja hetki aikaa. Tulee sellainen, kun tulee. Välillä se on pieni kukkanen, välillä pieni pyörylä.

Viime vuonna taisin virkata tähtiä ja muutaman sydämen, jotka sitten hävisivätkin niitä halajaville. Nyt sain itsellenikin vihdoin sydämen kaulaan, samoin koukulta putkahti pari kukkasta ja pyörylöitä.

 Mielessä on eräänlainen rannekoru farkusta ja näistä hopealankapyörylöistä.. hmm, katsotaan tuleeko siitä julkaisukelpoista. :D

Kiitos muuten kovasti teille kaikille Metrinpuotiin eksyneille!
Ystäväarkkeja ja pakettikortteja on lähtenyt postin mukaan useita nippuja ja vielä odottelen joidenkin tilaajien osoitetietoja, että saan paketit matkaan. <3

Arkkeja ehtii vielä hyvin ennen ystävänpäivää tilaamaankin, jos sellaisella haluaa ystävää ilahduttaa.

Minä taidan nyt mennä liukastelemaan liiterin suuntaan ja hakea kopallisen saunapuita. Täällä päivä on laskenut mailleen ja ulkona on ihana sininen hetki.

Kivaa maanantai-iltaa ruutujen taakse - huomenna on taas päivä uus!

Ellis