sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Se on täälläkin!





Syksy.
Kyllä se vaan tuli tännekin. Jotenkin salaa sateiden myötä se tuli ja värjäsi takapihan villiviinit punaiseksi ja lennätti puiden lehtiä nurmikkoa täplittämään.
Yhtäkkiä illat alkaa hämärtyä niin, ettei oikein tiedä, milloin päivä loppuu ja ilta alkaa. Se, mikä oli ennen lopuiltaa ja alkavaa yötä onkin äkkiä jo alkuiltaa. Moni asia siirtyy seuraavaan päivään, kun valo loppuu kesken.



Puutarhaa on riisuttu kalusteista ja yrttikaappia tyhjennetty. Jotenkin paikkojen siistiminen ja tavaroiden pois roudaaminen on ihan yhtä mukavan tuntuista kun keväällä niiden esiin kaivaminen. Kun jostain luopuu, on tulossa jotain uutta tilalle. Ja hei, kohta voi alkaa viritellä valoja kuistille ja verannalle! Oikeastaan odotan jo niitä kuulakkaan kirpeitä ensimmäisiä pakkasaamuja, kun nurmikko on valkoinen ja rapsakka. Paitsi... pitkän työmatkan takia toivon kyllä sulia ja lämpimiä kelejä mahdollisimman pitkään.




Varma syksyn merkki on se, kun löydän itseni marketin lankaosastolta hypistelemästä ihania pörröisiä lankakeriä. Yleensä kuvio menee niin, että kassajonossa käsissäni on yksi tai kaksi lankakerää, ehkä koukku tai puikot (koska en ole koskaan varma, löytyykö kotoa juuri SEN kokoista puikkoa/koukkua, mitä tämä vuodesta toiseen sama kotiinkannettu lanka vaatii :)). Mielessä tietenkin visio ihanasta omin käsin kudotusta tai virkatusta luomuksesta. Niin tänäkin syksynä. Viikko sitten tulin kotiin kahden ihanan turkoosin kerän kanssa. Taisi siinä olla puikotkin... Ajattelin, että ihan pakko on saada jotakin lämmintä. Pipo? Jonkin matkaa kudottuani totesin, että silmukkamäärä on aivan liian iso minkäänlaiselle pipolle, joten luultavasti tästä saattaa tulla kauluri. Huom! saattaa....
Tekeminen on jokatapauksessa kivaa!



Tänään illansuussa tulin lenkiltä ja kuulin hiljaista mutinaa alapihalta. Koiraystävämme Justuksen haudalla lepatti kynttilä ja penkillä vanhan tammen alla nökötti punalakkinen hahmo Reino-tossuissaan. Tonttu?
Ei, vaan koeviikkolainen, joka ahersi psykologian kimpussa ja höpötti samalla puhelimessa.





Se on syksy nyt.

Mukavaa viikkoa!

Ellis

8 kommenttia:

  1. Syksyn merkit ovat tulleet myös sinne. Puiden lehtien värien muutos ja neulontatyö vireillä. Minäkin hypistelen joka kaupassa lankoja, ei voi lähteä pois ilman pari vyyhtiä lankaa ja varmuuden vuoksi puikotkin.

    Mukavaa viikonalkua!

    VastaaPoista
  2. Ihana tuo viimeinen valokuva =o)

    VastaaPoista
  3. Voi, miten ihania syksyisiä kuvia... ja miten kanista sinistä lankaa...☺

    Oikein ihanaa maanantaita sinulle.♥

    VastaaPoista
  4. Oooo, haluun nähdä, mitä noista lankakeristä syntyy! Värit ja sävyt kauniita.
    Ihan satumainen tuo viimeisin kuva! Voisit hyödyntää joulukorttina ;)

    VastaaPoista
  5. ihanaa havaita syksyn värejä vielä tässä vaiheessa, kohta on edessä tasainen harmaus, mutta ei ajatella sitä vielä...

    VastaaPoista
  6. maiju: samaa mieltä, langat on ihania ja sorrun niihin, vaikka en sitten aina saa aikaiseksi niistä... oon vähän sellainen pitkäaikaiskutoja = tekeleet saattaa jumittua paikoilleen jopa vuosiksi. Sitten löydän jostain varastosta ja mietin, mitähän olen yrittänyt tästäkin tehdä... :)

    Hanna: niin minustakin :)

    Irmastiina: kiitos :) Ihanaa viikkoa sinulle myös!

    Viipi: Lupaan, että näet lopputuloksen. Voi tosin olla, että olemme sitten jo eläkkeellä :D
    Hyvä idea toi joulukortti - kuvan tonttu oli kyllä toista mieltä... :)

    Marita: Niin on, nyt täytyy ottaa luonnon omasta väriterapiasta kaikki irti, pian se katoaa..

    VastaaPoista
  7. Kaunista syksyä..ihanat kuvat siitä!!

    VastaaPoista
  8. Riitta Sinikka: Kiitos! Kivaa syksyä sinulle :)

    VastaaPoista