Peace of mind

Vien teidät piipahtamaan kirkkoon. Istuin tässä kauniissa kirkossa eilen pitkän tovin miehen kummilapsen konfirmaatiotilaisuudessa. Kaunis, valoisa ja tunteikas messu kansainvälisen leirin päätteeksi, kahdella kielellä.

Kun kyseessä ei ole oman lapsen juhla ja juhlajärjestelyt eivät vie tilaa ajatuksista, levollisuus ja rauha valtaavat mielen kenties vielä syvemmin. Ainakin omalla kohdalla.
Viulu, flyygeli ja laulu. Pehmeät urut. Kauniit sanat. Kiitollisuus. Tutut ja tuntemattomat virret.
Pieni matka omaan sielunmaisemaan - kurkistus, mitä sinne kuuluu.

Täysin omassa rauhassa, lukemattomien ihmisten ympäröimänä. Tällainen tietynlainen state of mind voi olla mahdollista vain kirkossa, niin luulen.

Tunteikkaan kirkonmenon jälkeen kirkon pihalla vierähti vielä tovi nuorten jättäessä jäähyväisiä toisilleen. Vuolaasti kyynelehtien he kietoutuivat toistensa kaulaan uudelleen ja uudelleen, osoitteet vaihdettuina, jälleennäkemisen toivossa.

Rippikirkosta oli juhlakotiin vielä reilusti matkaa, mutta se ei haitannut. Juhlien emäntä ja isäntä huolehtivat ensiluokkaisesti vieraidensa hyvinvoinnista ja järjestivät mainiot peräkonttikaffeet kirkon parkkipaikalla ennen lähtöä.
Pieni retkipöytä liinoineen taiteltiin esiin, pullapitkot ja juustomuffinssit ilmestyivät oheen ja kohta taivaallinen kahvin tuoksu leijaili ilmassa.
Kahvittelu sai ihailua myös muun kirkkoväen toimesta. Muutamakin autolleen kiiruhtava sai nenäänsä kahvin tuoksun ja kävi heittämässä iloisen kommentin hyvästä ideasta.
Kieltämättä - matka juhlakotiin taittui mukavasti, kun kahvihammasta ei yhtään kolottanut :)

Juhlissa unohdin kameran tyystin autoon, vaikka kuvattavaa olisi ollut - ja paljon. Vanhan idyllisen puutalon kaunis ja satoisa puutarha viininrypäleineen ja upeine kasvimaineen...
Puhumattakaan herkuista. Erilaisia keittoja oli tarjolla neljää sorttia. Itse maistoin savuporo-sienikeittoa ja punaista kalakeittoa...mmmm...ihania molemmat!
Ruokailun, kahvien ja kaikkien suussasulavien kakkujen ja pikkuleipien jälkeen tuntui, että seuraavan kerran ei tarvitse syödä kuin ylihuomenna aikaisintaan.
No, kummasti tuossa taas aamupala maistui :)

Kyllä juhlat vaan on mukavia. Toisten juhlista kun saa itsellekin aina paljon muutakin kuin täyden vatsan. Muistoja. Kivojen ihmisten tapaamista. Hyviä ideoita omiin juhliin. Inspiraatioita kotirintamalle. Hyvän mielen.

Hyvää mieltä teillekin - täällä on lämmin päivä, taidan alkaa nauttimaan siitä!

Ellis