maanantai 24. helmikuuta 2014

Suvisoppaa ja sulanutta lunta


Lomaviikko on startannut täällä soppaa keitellessä. No, jos tarkkoja ollaan, tämä keitto keitettiin jo eilen, mutta koska sitä tuli sen verran iso kattilallinen, päätyy se ruokapöytään vielä tänäänkin. 

Mikään ei maistu niin hyvälle, kuin kesällä uusien perunoiden ja tuoreiden kasvisten aikaan keitetty kesäkeitto - paitsi mummun ahvenista keittämä kalakeitto - mutta kun talvi näköjaan meni jo menojaan, aattelin korkata kesäkeittokauden tässä ohimennen. Vähän etuajasa, ihan vanhoilla perunoilla ja pakastealtaan antimilla.












Kuorin ja pilkoin kattilaan muutaman ison perunan. Kun olivat kiehuneet noin 10 minuuttia, heitin sekaan kaksi pussia sekavihanneksia - niitä, joissa on porkkanaa, herneitä, papuja ja kukkakaalia.
Taas kattila porisi noin 10 minuuttia, jonka jälkeen lisäsin reilut puoli litraa maitoa (ostin punaista maitoa tähän tarkoitukseen), yhden purkin lilaa Ruokacremeä ja ruususuolaa.
Kun keitto oli kiehahtanut tämän jälkeen, tarkistin suolan ja heitin sekaan peukalonpään kokoisen palan (tai noh, kahden peukun ;)) voita.
Koko hommaan meni aikaa noin puolisen tuntia.

Nyt tuuppaan herneet likoamaan. Ette varmaan arvaa, mitä keittoa huomenna on?! 

Ai niin, meillä on ruokakunnassa yksi, joka ei ole mitenkään ihastunut keittoihin. Ei kuulemma nälkä lähde, pitää olla "kunnon" ruokaa. Nuorukainen siis kiertää soppakattilat kaukaa, jos vain mahdollista. Onneksi pekoninakit ja eilen toiseen tarkoitukseen keitetyt perunat pelastivat tilanteen! :)
Ja kasa lättyjä, jotka menivät alta aikayksikön. Jotka muuten tulivat sopivasti siitä punaisen maidon lopusta, mikä keitosta jäi.

Nyt jatkamaan toista projektia, johon ei enää tarvita kuin ehkä yksi oikeanvärinen lahje ja sakset. Niin ja virkkuukoukku! 









































Ei, kyseessä ei ole pianotuolin päällinen, vaan matto, joka on tuossa telakalla odottelemassa valmistumistaan.

Hiihtämisen sijaan saatan myös päästä jatkamaan haravointia siitä, mihin se syksyllä jäi. 
Enpä äkkiä muista tämmöistä hiihtolomaa...

Maanantaiterveisin,
Ellis



8 kommenttia:

  1. Meillä ei myöskään keitot uppoa nuorisoon. Itse olen keittojen ystävä ja niitä kyllä usein keittelenkin. Kesäkeittoa en kyllä ole tehnyt aikoihin, täytyis varmaan. Mukavaa lomaviikkoa!

    VastaaPoista
  2. Katoinkin, että ompas Ellis tehnyt hienon tuolinpäällisen..:))
    Kesäkeitto on kyllä hyvää...tähänkin aikaan vuodesta.
    Mukavaa lomanjatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, eihän se kesäkeitto vuodenaikaa katso... :)
      Kiitos!

      Poista
  3. Kesäkeitto on niin hyvää. Meillä oli tänään siskonmakkarakeittoa ja onneksi sitä jäi vielä huomisellekin. Se on yksi lempikeitoistani näkkileivän kanssa syötynä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monesti keitot on vielä parempia seuraavana päivänä, kun lämmittää... Näkkileipää täälläkin keiton kanssa meni muutama pala :)

      Poista
  4. Nam! Kesäkeitto on mulla "soppalöytö" näin aikuisiällä. Lapsena se ei ollut mikään kovin hääppöisen oloinen ruoka, ja nykyäänkin teen siitä koskenlaskijalla vähän hevimmän version...kun meilläkin asuu yksi joka ei keitoista perusta! ;) Mä tykkään tosi paljon kokeilla erilaisia keittoja, mutta kokeilut jäävät sattuneesta syystä harmillisen vähiin!

    H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin, muistan, kuinka lapsena mua ällötti pavut, jotka pilkisti esiin keitosta ;) Onneksi makumieltymykset muuttuu ajan myötä, useimmiten ainakin! :)

      Poista