Talkoot

Viikko takaperin meillä oli oman perheen talkoolauantai. Nuorten aikuisten työkasvatusta parhaimmillaan :D

Olin jo keväällä päättänyt, että pidän omalle perheelle talkoot, saadaan yhden päivän/viikonlopun aikana kuivat puut liiteriin, uudet puut pinottua seinustalle kuivumaan ja matot pestyä.
Nuorison kalentereihin merkittiin hyvissä ajoin kesäkuun ensimmäinen lauantai, ettei kukaan keksisi viime metreillä mitään erikoista ja äkillistä ajanvietettä itselleen... hehee.

Mä en oikeastaan muista, mistä ajatus talkoiden pitämiseen syntyi... oliko se jonkun turhautuneen "voitkoviedäroskat tai viitsisitkötyhjätätiskikoneen" -päivän jälkimainingeissa syntynyt kuningasidea vai ajattelinko vaan, että kun järkätään puolivirallisesti talkoot, kukaan ei voi kiemurrella talon pakollisista hommista eroon (= ne eivät jää yksin mulle!)...
Koska totta puhuen, jos mä olisin vaivihkaa kysynyt jonakin ihan tuiki tavallisena lauantaina: "Haluaisko joku lähteä pesemään mattoja?" tiedän vastauksen ilman kristallipalloa tai muuta: voisin ihan itse lähteä mattoja pesemään. Tai sitten saisin ehkä mukaan jonkun puoliksi pakotettuna. Tai ihan kokonaan...

Jostain se talkooajatus kuitenkin lähti. Ja hyvä niin!

Esikoisneidille sattui omien töidensä kanssa sopivasti vapaa viikonvaihde, joten hän saapuikin kotirintamalle jo perjantai-iltana. Hänen poikaystävänsä puolestaan ennätti junaan vasta lauantaiaamuna aikaisin, työvuoroa kun kesti myöhäiseen perjantai-iltaan asti.
Keskimmäinen neitokainen vasta odottelee kesätyönsä alkamista, joten hän oli jo valmiina passissa, samoin poikaystävänsä.
Nuorimmainen nuorukainen meni aamuseitsemään töihin, mutta kotiutui sieltä jo puolen päivän jälkeen.

Lauantaina klo 13, yhden reippaan reissulaisen junalta hakemisen ja parien aamukahvien jälkeen julistettiin talkoot alkaneeksi!

Miesväki suuntasi kulkunsa puuliiteriin ja klapukasalle. Etämies alkoi halkomiskoneen kanssa pilkkomaan vielä edellisiltana hakemaansa puukuormaa ja kolme nuorukaista kiikutti koivuhalkoja liiteriin. Kun talon seinusta oli tyhjentynyt kuivista koivuista, alkoi siihen muotoutumaan pikku hiljaa uusista puista hienoa pinoa... puita tuntui aina vaan riittävän...

Halkopinot kolmessa rivissä... näyttää, ettei niitä paljoa ole, mutta...

trust me - kyllä niitä on :D

Minä pakkasin tyttäret autoon mattokuorman kanssa. Molemmilla omat pullot mäntysaippuaa ja kunnon kuurausharjat... ja vähän evästä tottakai ;)
Matka vei mattorantaan, jonne jätin reippaat pyykkärit mattojen kanssa.

Mitäs mä sitten itse tein?
No, täytyyhän jonkun vastata työnjohdollisista asioista :D
Ei vaan, mä sain linnoittautua keittiöön ja leikkiä italialaista suurperheen emäntää...
Ensin laitoin hellalle mehumaijallisen raparperia ja mansikoita kiehumaan. Yksi pieni satsi mehua saatiin siinä muun ruuanvalmistuksen ohessa.
Uunissa paistui iso vuoka lasagnea ja kaksi pellillistä pizzaa. Kulhoon vielä iso salaatti ja jälkiruuaksi lättyjä mansikkahillon ja kermavaahdon kanssa.
Huolehdin myös, että talkoojuomaa oli kylmässä, keittelin kahvia tarpeen ja taukojen mukaan.

Pieni  kamala kaatosade ja kohtalainen ukkoskuuro sotkivat hommat muutaman tunnin päästä, joten saunanlämmitykseen päästiin hiukan aiottua aikaisemmin. Loppuilta pelailtiin, relailtiin ja nautiskeltiin raparperi-mansikkaboolia.
Ai niin, tarkistettiinhan täällä myös lottolappuja! Jokainen sai ruokapöydässä itselleen valmiiksi täytetyn lottorivin - olin tehnyt jokaiselle yllätyksenä yhden rivin lottoa :D
(vahinko vaan, voittoja ei tällä kertaa tullut...)
Seuraavana aamupäivänä jatkettiin talkootyöt loppuun, niin että sunnuntai-iltapäivään mennessä kaikki saatiin valmiiksi.

Talkoista jäi tosi positiivinen mieli. Olen supertyytyväinen tämän idean toteuttamiseen, siihen sitoutumiseen, millä kaikki osallistuivat ja miten asiaan suhtautuivat. Erittäin iloinen ja ylpeä olen omasta kolmesta nuoresta aikuisestani, mutta myös molempien tyttärien poikaystävistä, jotka ennakkoluulottomasti heittäytyivät anoppi-kokelaan halkopinon kimppuun :D
Etämies hoiti oman hommansa ja ohjeisti nuoria miehiä puuhommissa ja minä keskityin "naisten hommiin" - näin tällä kertaa.

En tainnut ihan kokonaan vävykokelaitakaan pelästyttää, kun toinen sanoi reippaasti lähteissään:
"ensi vuonna sitten uudestaan" :D
Tosin, mulla siintää jo mielessä syksy... tää piha on aika iso... ja täällä on paljon isoja, vanhoja lehtipuita... joko arvaatte?

Ihanaa juhannusviikkoa!

Ellis