maanantai 23. maaliskuuta 2015

Let me tell you

Kevät.
Menemistä, tulemista, järjesteltävää, siivousta, kesän odotelua, malttamattomuutta, keskeneräisyyttä.




Eräänä päivänä sitä vaan herää jostain kumman talvihorroksesta. Alkaa katsella ympärilleen, vähän ihmeissäänkin, miten on tullutkin haalineeksi tavaraa niin paljon, että sen kiertoon laittaminen ja järkevä hävittäminen tuntuu vievän ikuisuuden. Ehkä juuri siksi hetkeen pitää tarttua nyt heti. Siihen tarpeeseen karsia ja vähentää, selkiyttää. Siltikin, veikkaan, jää vielä paljon jäljelle kaikkea kivaa ja kaunista, jota voi sopivassa määrin ripotella ympärilleen. 




Tekemistä on niin paljon, ettei tiedä, mihin tarttuisi ensiksi. Kuulostaako tutulta?
En osaa päättää, aloitanko raivauksen työhuoneesta vai jostain toisaalta. Keittiön kaapit on jotenkin vahingossa tullut käytyä läpi lähiviikkojen aikana, joten en keksi enää yhtään tekosyytä olla aloittamatta raivausta muualla huushollissa. 
Käyn pöyhäsemässä yhden kasan tuolta ja toisen täältä. Lopulta täällä näyttää siltä kuin joka huoneessa olisi käynnissä jonkin asteinen sotatila. No, ainakin homma on saatu käyntiin. Itseasiassa, ensimmäiset lastit on jo kannettu ulos talosta. Roskiin, auton takakonttiin, autotalliin (sitä ei saa sanoa ääneen, autotalliin ei ehdottomasti saa kasata enää yhtään mitään, se pitäisi kuulemma tyhjätä tulevaa moporemppaa varten...).

Ikkunat huutavat rättiä, kukat (ne kaksi kituvaa) kaipaisivat jotain vettä väkevämpää ja ohran siemenet odottavat istuttamista pääsiäiseksi.
Ja entäs mun uusin hankinta... kevätesikko? Olen sen tosiasian edessä, että oon onnistunut kolmessa vuorokaudessa tappamaan perjantaina ostamani esikon. Ennätys?

Liikaa vettä? Liian vähän vettä? Ehkä se traumatisoitui jo autossa matkalla kotiin, jos päästin vahingossa muutaman ruman sanan liikenteessä? Tai nauroin liian kovaa puhelimeen? 




Annan sille vielä vähän vettä ja yhden mahdollisuuden. Sitten luovutan, enkä ikinä koskaan osta minkäänlaista kevätesikkoa. Piste. 




Viime viikolla tein visiitin ihanan ystäväni luo. Hän oli noin vuosi sitten bongannut face-sivultani valokuvan keskimmäisestä ja koirasta. Kuvassa neitokainen on vielä kovasti punatukkainen ja loihtinut kasvoilleen meikin elokuvasta Blackswan. Lahjakas ystäväni soitti ja kysyi, saisiko hän maalata taulun valokuvasta ja luvan saatuaan alkoikin työstämään maalausta. Se oli ollut hauska projekti toteuttaa ja se näkyy kyllä upeasta lopputuloksestakin.




Kesäkuun alussa saimme keskimmäisen kanssa kutsun näyttelyyn, jossa ihailimme tämän maalauksen lisäksi myös ison joukon muita upeita töitä. Nyt taulu on matkannut meille ja niin mielelläni kuin pitäisinkin taulun itse, se päätyy mitä ihanimmaksi ja persoonallisimmaksi syntympäivälahjaksi tyttärelle. Ihana muisto ajasta aikuistumisen kynnyksellä. Kiitos vielä Jaana <3




Eilen sain raivauspuuskassa omallekin seinälle yhden maalauksen. Muutamien eurojen huutokauppalöytö muutaman vuoden takaa. Maalaus on arviolta 50-60 -luvulta ja kuvaa pariisilaista katunäkymää (tai niin mä olen päättänyt, että se on Pariisista - seinässä oleva mainosteksti "monique"ainakin viittaa Ranskaan...).
Tykkään taulun tunnelmasta ja vähän rapistuneesta lookista. Meinasin kehystyttää sen, mutta sain vinkkejä, että koska pingotusnaulatkin näkyvät, se kannattaa jättää just noin boheemin näköiseksi, kuin se nyt on.




Tämmöistä tänne. Maanantai-ilta alkaa kääntyä myöhäiseen päin, taivaalta tulee rättejä ja minä taidan hivuttautua sohvalle elokuvan pariin.

Kivaa maaliskuista viikkoa, ystävät!

Ellis





22 kommenttia:

  1. Tuo alimmainen taulu näyttää tutulta, jotenkin. Lukeeko siinä tekijän nimi Lassi tai Lasse jotain kohdin? Terkuin Riitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta kommentista! Signeerauksesta ei valitettavasti saa selvää, maali on jotenkin lohkeillut siltä kohdin. Olisipas kiva, jos osaisit jotenkin valottaa taulun tarinaa... Aattelin, että se saattaisi olla jostain valokuvasta tai postikortista maalattu?
      Olisiko sulla tietoa mahdollisen taiteilijan nimestä?

      Poista
  2. Jonkunlaista raivausepidemiaa liikkeellä ;) Minunlaiselle hamsterille toisaalta vaikeaa mutta niin helpottavaa kun saa edes jotain rojua pois! Ja työhuoneen kimpussa minäkin!
    Esikot on just tuollaisia nirppanokkia, ei niistä kannata välittää (minäkään en osta enää ikinä esikkoa itselleni kidutettavaksi.)
    Tuosta alemmasta taulusta tulee mulle kyllä mieleen yksi tietty kohta Tallinnan vanhasta kaupungista. Mutta on se varmaan Pariisista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, ettei vaan meillä olis jokin yhteinen "tartunnan" aiheuttaja tähän epidemiaan? :D
      No, pääasia, että tartunta on saatu. Ryjät liikkeelle ja sitä rataa.
      Mä en ole tainnut ennen ostaa itselleni esikkoa, kerta se ensimmäinenkin - ja taisi olla samalla viimeinen.
      Juu juu, Pariisi se on, ilman muuta! :D :D

      Poista
    2. En moiti "tartuttajaa"... päinvastoin :)

      Poista
    3. Ehdottomasti paras tartunta ikinä! :D

      Poista
  3. Minullekin saisi jonkinasteinen raivauspuuska iskeä. Varsinkin ompeluhuone muistuttaa sotatannerta, eikä itse ompelia kohta mahdu huoneeseensa :) Kevätesikoita en ole koskaan oppinut hoitamaan, minullakin ne ovat varsin lyhytaikaisia kodin piristäjiä. Upeat taulut. Tuollainen yksilöllinen lahja kodin seinälle on kullan arvoinen .
    Mukavaa tiistaita sinne, toivottelee yksi aamuvirkku :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kun mäkin olisin aamuvirkku! Raivauspuuska oli ja meni... uuta odotellaan. :)

      Poista
  4. Olin viikon lomilla ja se kului kaappeja ja varastoja raivaten. Joka kevät tulee sama vimma. Ja voin paljastaa, että olen ihan yhtä onneton noitten esikkojen suhteen. Kaupassa jo tiiän etten saa niitä pysymään hengissä kauaa, mutta joka kevät ostan. Se on jotenkin niitä kevään merkkejä😊
    Halaus ja rutistus ystäväin ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas kiva kuulla, että vika ei olekaan ehkä pelkästään mun kaikkea-muuta-kuin-vihreässä-peukalossa... vaan että esikko onelma onkin vähän globaalisempi juttu! ;)
      Halit sinnekin <3

      Poista
  5. Kevätesikko on varmasti kukista hankalin, itsekin saan sen näännytettyä muutamassa päivässä.
    Upea tuo tyttärestäsi ja koirulista maalattu taulu. Varmasti paras syntymäpäivälahja ikinä!

    Tiistaiterkkuset Turun suunnalta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tiedän, että lahjan saaja tykkää <3 Olispa aina mahdollista muistaa läheisiä noin henkilökohtaisilla ja persoonallisilla lahjoilla.
      Terkkuja täältä sateisesta sisäsuomesta sinne rannikon suuntaan <3

      Poista
  6. Ihania tauluja molemmat. Ihan mieletön olisi tuollainen muisto. Tuo aikauistumisen kynnyksen aika on niin lyhyt, mutta kaikessa riipaisevuudessaan niin merkittävä. Ja tuon ranskalaisen taulun ottaisin mäkin mun taidekokoelmaan :D... Ja niitä ikkunoita en suostu edes vilkaisemaan. En jaksa, en halua. Niin ei tarvitse pestäkään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Aika kuluu siivillä ja vaikka se kuulostaa niin kliseiseltä, totta on kuitenkin, että lapsista sen juuri huomaa ehkä parhaiten. <3
      Ikkunanpesu... uuh, don't like it at all... ;)

      Poista
  7. Ihana lahja tyttärelle♥ Selvästi tuo sinun taulu on Pariisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitähän minäkin! Pariisista, ihan selvästi :D

      Poista
  8. Niin tutulta kuulostaa. Raivattavaa, kierrätettävää, hävittettävää tai muuten vaan järjesteltävää olis täälläkin niin paljon, että iskee lamaannus, enkä tiedä mistä aloittaisin. Ja koska en tiedä, en näköjään aloita mistään :). Paitsi että tässä muutama päivä sitten keksin omasta mielestäni kuningasidean (joka ei taatusti ole oma keksintöni alunperin, vaikka niin kuvittelenkin) ja päätin, että en yritäkään siivota kaappi tai huone, vaan tavara kerrallaan. Valkkaan kohteeksi ensin esim. kengät, joita meillä on ihan liikaa (itselläni ei todellakaan, eikä kellään muullakaan, vaan tarkoitan poikien vuosien varrella pieneksi jääneitä lenkkareita, tennareita, skeittikenkiä, kumppareita, sandaaleita, Kuomia, jalkapallokenkiä, pesispiikkareita, monoja, laskettelumonoja.....).
    Aion käydä läpi jokaikisen kenkäparin, mutta sulkea siinä vaiheessa silmät kaikelta muulta ylimääräiseltä ja kun kengät on raivattu (siirryn todennäköisesti pitkälle ja ansaitulle tauolle... ;)), siirryn seuraavaan kohteeseen ja kas, kohta on ihme tapahtunut. Paitsi ette hehhee. Se on ihan yhtä todennäköistä kuin se, että saisin minäkään yhtään viherkasvia pidettyä hengissä :)

    Taitava taiteilija ollut asialla. Taulu todellakin muistuttaa alkuperäisiä malleja <3. (Meillä ei kotona ole yhtään taulua, koska mulla on taulutrauma. Isä keräilee niitä ja lapsuudenkodissa on kaikki seinät tauluja täynnä. Iskee paljousahdistus, vaikka kuinka kauniita ja arvokkaita yksilöinä olisivatkin, niin liika on mulle liikaa. Olen kylläkin ymmärtänyt pitää sen omana tietonani ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvältä tuo sun konsti käydä läpi tavara kerrallaan.Jotenkin musta tuntuu, että täällä meillä raivaaminen on loputon suo. Mulla vaan on niin paljon asioita, joita ei voi laittaa pois. Ja jos ihan totta puhutaan, mä en edes ole mikään minimalisti tyyliltäni. Mutta jonkinlaista selkeyttä olis kiva saada - ja tavarat olis kiva löytää muulloinkin kuin joka viides vuosi tapahtuvan puuskan yhteydessä vahingossa. "Ai meillä on tuommoinenkin..." Raivaamiseen pitäis oikeastaan saada lomaa oikeista töistä! :D

      Mä niin kans tykkään taulusta! Mulla on olkkarissa muutama kiva öljyvärityö, kaikki kirppis- tai huutokauppalöytöjä. Ja sellaisia omannäköisiä. Lasten tekemää taidetta on myös kehyksissä ja esillä. Ne on ehkä ne rakkaimpia <3
      Juu, onhan se niin, että taiteessa liika on liikaa, esillä siis. Mutta on varmaan melkoisia helmiä sun lapsuudenkodin seinillä! :)

      Poista
  9. Kevätsiivo ja talvipesän raivaaminen uuden tieltä pois....tuttu tunne :) Joskus tekisi mieli saada jonkinlainen apuarmeija tänne raivaamaan!

    Hienon taulun on taiteilija maalannut ja lahjana tuo on aivan upea - tyttärellesi siis. Mikä muisto tuosta hetkestä <3

    Kevätesikot ovat täälläkin aina lyhyt ilo, sillä en saa niitä kestämään päivää paria kauempaa. Se on harmi, koska ne ovat niin suloisia kaikissa väreissään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta, kyllä yksin raivaaminen on melkoinen savotta. Meillä on iso talo ja sen mukaisesti isosti varastotilaa, joten pommi on valmis. :)

      Taulu on kyllä kertakaikkisen ihana muisto!

      Poista
  10. Kevätesikot, miten kauniitä ja pirteitä värejä, jotka sitten kumminkin lakastuvat ihan hetkessä. En myöskään ole onnistunut selvittämään, että miten ne saa pidettyä hengissä kastelemalla tai kastelematta, vaikka lähes vuosittain sorrun sellaisen hankkimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tosiaan ole ennen ostanut näitä kukkia - ja en taida toisete näihin päätyä. Niin hankalia hoidettavia ovat kyllä. Huh... Nyt oon saanut pelastettua tuon puolikuolleen, mutta luultavasti vain hetkeksi.

      Poista