Leipäaddiktin huijaussalaatti

Pakko tunnustaa, ennen kuin alan oikeasti kirjoittaa... olen leipäaddikti. Jos en pidä varaani, syön itseltäni salaa iltaisin tsiljoonia paloja leipää. Ruisleipää, hapankorppuja, näkkileipää... you name it. Vaaleaan leipään en sentään ole kallellaan, mutta kaikki tummat ja rapeat kelpaavat.

Pahin hetki on se, kun saavun töistä kotiin. Leivät huutelevat nimeäni leipäkorista ja ilakoivat, kun vihdoin tulin. Tämä on se hetki, kun on iskettävä. Nopeasti ja varmasti. Nopeammin kuin ehdin kuvitella, miltä paahdettu ruisleipä maistuisi, kun voi hiukan sulahtaa sen päälle.

Näihin hetkiin varustaudun nykyisin kauppareissulla. Ihan siksi, että jääkaapissa olisi vaihtoehtoja voileipävuorelle. Herkullisia ja terveellisiä vaihtoehtoja. Ei sillä, etteikö ruisleipä olisi terveellistä - on kuidut ja kaikki...  Mutta kun mulla se jää todella harvoin siihen yhteen tai edes kahteen palaan.
Mount Everestin kokoisen leipäkasan jälkeen vatsa on kuin olisi ilmapallon nielaissut. Totuuden nimissä, ei tarvitse niinkään montaa palaa syödä tuohon olotilaan.
Juuri siksi aloin vierottaa itseäni ylenmääräisestä leivän iltasyönnistä.
(Ja ettei tulisi väärinkäsityksiä, ruisleipä on suuri rakkauteni, joten ihan päivittäin sitä kyllä syön - yhden-kaksi palaa joka aamu, samoin lounaalla töissä aina keiton kanssa. Siellä kyllä keiton ohella sujahtaa alas tuoreet sämpylätkin, jos niitä vain on tarjolla. <3)

Viime aikojen suosikiksi ja leivänkorvikkeeksi on noussut pikainen minuuttisalaatti. Tänään kutsun sitä huijaussalaatiksi, koska ujutin lautaselle muutaman viipaleen juustoleipää... haha :D

Salaatti on ihan tuikitavallinen salaatti, mutta juju on siinä, että teen sen suoraan lautaselle täsmäannoksena. Tosi, tosi nopeaa, kunhan vain ainekset ovat jääkaapissa valmiina. Se onkin usein tämän kokin suurin pulma - ainekset ovat päässeet loppumaan tai sitten siellä on "vain" tavanomaiset kurkku, tomaatti ja vihreä salaatti.
Nykyisin kaupassa käydessäni yritän muistaa tuoda sieltä kotiin aina jotain kivaa salaattiin laitettavaa - niin, että sitä salaattia oikeasti tekee mieli, eikä se ole pakkorehua.

Tänään lautaselta löytyy:

* jääsalaattia (ehdoton suosikkini, koska se on niin rapeaa, että edes veistä ei välttämättä tarvita sen      pilkkomiseen - riittää kun sen "napsauttaa" ja repii lehti kerrallaan. Ja maku.. se on tosi raikas!
* kurkkua
* cantaloupea (taitaa olla sama kuin verkkomeloni? Tosi makea ja raikas!)
* fetaa (intohimoni!!)
* tomaattia
* juustoleipää
* siemeniä ja pähkinöitä
* vähän salaatinkastiketta

Salaatin tekemiseen ei mene aikaa kuin jokunen minuutti. Syömisessä kestää kauemmin, salaattiannos kannattaa syödä hitaasti ja nautiskellen. Jäävesi tai kuplavesi on parasta raikkaan salaatin kanssa (jollei nyt sitten satu olemaan vahingossa tilkkaa valkoviiniä, mitä ei kyllä viikolla ole, ellei viikonlopun tähteinä ole sellaista jäänyt).
Jos sen jälkeen vielä tekee mieli leipää, kaikin mokomin! Minä olin tämän lautasellisen jälkeen aivan täynnä, joten ei puhettakaan, että olisin jaksanut syödä palaakaan leipää. Kuuma kahvi maidolla sen sijaan oli just passeli jälkiruoka.

Usein laitan salaattiin juustoleivän asemasta siivun tai pari hyvää kinkkua, kylmäsavulohta ja/tai keitetyn kananmunan. Tekevät vielä vähän ruokaisamman siitä.

Onko teillä muilla hyviä konsteja, kun heti-mulle-kaikki-tänne-jääkaapista -olo pukkaa päälle kotiin tultua?

Vielä yksi tunnustus: ei se mulla hyvistä aikeista huolimatta ihan aina näin mene... ;) Tänäänkin olisi ollut ainekset kunnon leipäkilareihin, kun ensin aamulla ei herätyskello soinut (ehdin silti!) ja ehkä pahinta kaikista, jostain käsittämättömästä syystä sain eilen illalla saunan jälkeen päähäni leikata itselleni otsiksen. Kun luonnonkiharaa, märkää hiusta leikkaa, voitte kai arvata lopputuloksen, kun se on kuivunut??!!
Juuri niin. Eikä ollut edes eka kerta! Mielessä oli joku tosi kiva ja reipas, sporttinen audrey hepburn -otsis. Virhe virhe virhe!!!
Tänään mua katsoi peilistä joku etäisesti itseäni muistuttava lampaansaparo. Saksen jäljet näkyi ja työkavereilla oli hauskaa. En voinut edes syyttä lapsia, kun nekin ovat jo maailmalla.
Hautaan vanhat parturin sakset takuulla etupihan perennapenkkiin heti kun lumet sulaa!

Nyt menen tekemään pikku iltalenkin Elman ja otsatukan kanssa.

Hymyt & halit!

Ellis