Joskus harvoin, kun innostun ja ajattelen antavani mahdollisuuden itselleni, käy poikkeuksetta niin, että kasvi on vainaa ennenkuin käärepaperit on ehtineet roskiksesta jätekatokseen.
Etämies oli aika etevä hoitamaan kukkia. Oli. Kunnes mun maaginen kosketus hänen poikamiesboksiinsa aiheutti jonkinlaisen kooman kaikelle vihreälle ja lopulta kävi niin, että kaikki hänen viherkasvinsa hyytyivät ja heittivät veivinsä. One by one. Tai no, yksi viimeisiä vetelevä peikonlehti viruu yhä ruukussaan.
Eilen olimme Kodin Terrassa - sillä aikaa, kun mies ropasi kaikki irti lähtevät osat kaasugrilliosaston "muutamasta" esillä olevasta grillistä, minä tutkin puutarhaosaston antia.
Hukkaputkesta tulikin kukkaputki.
En koskaan silti lakkaa haaveilemasta, josko vielä joskus peukalosta alkaisi versoa jotain vihreää. Ja siis - onhan mulla yksi elossa oleva ruukkukasvi!! Mehikasvi, jonka ostin joululomalla Tampereelta pikkuisesta kivijalka-kukkakaupasta. Kauppias vakuutti, että sitä on vaikeaa saada hengiltä. Sitä ei tarvitse kastella kuin kerran kuussa (en ole 100% varma, olenko ihan joka kuu muistanut), mutta se näyttää tosi tyytyväiseltä vanhassa Arabian sokerikossa, johon sen istutin. Se on jopa vähän kasvanut!
Jee!!
Tässä assistenttini, joka on myös kaunis kuin ruusu itsekin, eikö olekin?! :D
Sunnuntai-illan terveisin,
Ellis
Täällä toinen todellinen viherpeukalo. :) Ilm minun ongelma on se että viherkasveja kastan liikaa ja leikokukkien vettä en muista vaihtaa. Kaktukset voivat meillä hyvin ja ovat kasvaneetkin, kun pojat huolehtivat niistä! :) Mukavaa alkavaa viikkoa!
VastaaPoistaNo huh, kiitos Kaisa tunnustuksesta. En ole siis ainoa :D
PoistaKoitan nyt keskittyä pitämään mehitähden elossa. Se selvästi tykkää mun joka-toinen-kuu-kastellaan -tahdista.
Kivaa uutta viikkoa sulle myös!
Mä saan noi mehitähdet aina jossain vaiheessa hengiltä. Minä ja viherkasvit ei olla löydetty sellaista loppuelämän suhdetta. Onneksi olen innokas ostamaan uusia. Älä ota ressiä! En mäkään ota :D
VastaaPoistaSinäkin? <3
PoistaJuu, onneksi kaupasta saa uusia ja vanhat voi hävittää huomaamatta...
Ei, ei stressiä! :D
Minä olen myös ollut muualla viherpeukaloita jaettaessa. Rakastan kyllä kauniita kukkia, kunhan joku muu ne kasvattaa :) Ihana kukkaputki ja assistentti mitä kaunein ruusu itsekin, rapsutukset hälle! Iloista viikkoa Ellis!
VastaaPoistaNo siellä siis kohtalotoveri :D Kiitos, ihanaa sunnuntaita sinne! <3
PoistaLöysinpäs ihanaan blogiisi! :)
VastaaPoistaTervetuloa vastavierailulle. ;)
Kiitos Kata Maria, ihanaa että löysit! :D
PoistaTulen vastavierailulle, kiitos kutsusta!
Minä onnistun tappamaan, tahattomasti toki, ihan kaikki ruukkukasvit, jopa mehitähdet =D
VastaaPoistaPihalle istuttamani kasvit sentään suurin osa kasvavat ja kukoistavat, mutta nehän ovatkin luontoäidin hellässä huomassa. Häneltäkin löytyy viherpeukalo, minulta ei todellakaan ;)
Assarisi on kyllä ehdottomasti mitä kaunein kukka itsekin ♥
Ja sielläkin kohtalotoveri! :D
PoistaAssari kiittää ja lähettää kauniit kiitokset!
Elma <3, ihanuus toista apuria! Kukkaputkesi sopii ruusun kanssa kauniisti, valkoinen ruusu ja farkku on oiva pari. Valitettavasti en jaa nyt viherpeukalon epäonnisuutta, mutta minulla ei muusta syystä niitä ole. Erehdyin antamaan talon rakennusvaiheessa omat kasvini anopille ja äidille hoitoon. Toinen ei koskaan muista kastella ja toinen kastelee liikaa. Kaikki kasvini kuolivat, enkä tullut tänne hankkineeksi uusia. Ei niille oikein kivaa paikkaa olekaan ikkunan äärellä. Tyydyn pihan kasveihin ja leikkokukkiin. Ihanaista lauantai-iltaa Ellis!
VastaaPoistaJuu, Elma on välillä vähän liiankin hanakka apulainen! No voi sentään, no mut ehkä joskus tulee sitten hankittua uusia sisäkukkia. On se hyvä, ttä melkein puolet vuodesta voi kuitenkin ihailla ulkona erilaisia kukkaloistoja.
PoistaIhanaa sunnuntai-iltaa sinne <3