Sarvet sunnuntaina

Taas on yhtäkkiä sunnuntai-ilta. En tiedä miten se yllättää viikko toisensa jälkeen... jotenkin tuntuu, että se mun oma aika, kun voin totaalisesti rauhoittua, se tapahtuu kai sitten sunnuntai-iltana. 

Ei yhtään paha juttu - toisaalta silloin just on hyvä kurkata olan yli ja summata kulunut viikko, valmistautua ottamaan vastaan uutta ja huokaista hetki.

Kuluneeseen viikonloppuun mahtuu monta hyvää hetkeä. Ihanat oman isän 85-juhlat, joita lämpimästi ja lähimpien kanssa kahviteltiin. Samoilut metsässä - eilen rapsakassa, kuivassa kevätauringossa ja tänään sateen jälkeisessä raikkaassa havuntuoksussa.

Haravan heilutusta niin, että lopulta paitsi että iso osa pihaa näytti siistiltä, kroppaa kivisti joka paikasta. Kuumaa saunaa ja kylmää juomaa. Pitkään nukuttu yö ja sunnuntai-iltapäivän pullataikina.

Eiliseltä metsäsamoilulta löytyi ihana aarre. Kauniit, pienet sarvet olivat pudonneet lähelle polkua. Koirista isompi, Mertsi, kantoi ne ystävällisesti keskelle väylää niin, että niitä ei voinut olla huomaamatta - mahtoiko se tietää, että olin haeskellut kirppiksiltä jo pidemmän aikaa pieniä sarvia? 

Siinä ne olivat ja odottivat! 

Ne pääsivät olohuoneen pöydälle isolle tarjottimelle. Kuin olisivat aina olleet siinä. Joskus vaan sattuu näitä ihmeellisiä juttuja, sattumia. <3

Jostain sain kummallisen sunnuntai-iltapäivän virtapiikin ja keksin pyöräyttää pullataikinan. Kovin usein ei pullaa tule leivottua... kai siksi, että sitä on vaikeaa vastustaa ja tulee sitten syötyä vähän liian monta. ;) Nyt kuitenkin nappasin vain yhden kaksi ja loput pakkasin niiden jäähdyttyä pakkaseen.

 

Tänään pitää vielä viimeistellä pieni kesäkalenteri, jotta se pääsee painoon. Ai niin ja ompeluhuoneessa odottaa kiva farkkuprojekti! Saa nähdä, mitä tässä vielä keksii ennen kuin ilta ehtii...

Ellis