Salaa Loviisassa

Syksy on täällä. Se tuli viime maanantaina aamutuimaan. Huomasin, kun lähdin aamulla töihin. En silti laittanut sukkia jalkaan ja otin neuleen tai takin asemesta vain huivin kaulaan. Nyt onkin sitten kunnon tauti... nenä valuu ja kurkussa on hiekkapaperia.
Jotenkin vaan meinasi kesäfiilis jäädä päälle, kun se vihdoin saatiin - toisaalta, nyt on jo villapaidat kaivettu ja lämmötkin oli pakko laittaa talossa päälle. Syksykin on kyllä mun mielestä ihanaa aikaa. Omenantuoksuisia iltoja ja kynttilän valoa. Se kontrasti, kun vihreät lehdet vielä havisee puissa ja on pimeää illalla. <3

En meinaa pysyä kaiken tapahtuneen perässä... niin nopeasti päivät ja viikot kulkevat.
Viikko sitten perjantaina lähdin pienelle turneelle. Autoon oli lastattu Ellikset, kalenterit ja muuta rekvisiittaa... viikonloppua oli odotettu!
Nostin kytkintä koulun pihalta työpäivän päätteeksi ja suuntasin kulkuni ensin idylliseen Suvimarjan puotiin Auttoisille, sieltä jatkoin Padasjoen kirkolle ihastuttavaan vanhaan kangaskauppaan nappiostoksille, seuraavaksi Vääksyyn ja lopulta Lahden kautta Kouvolan suuntaan, Kuusankoskelle.

Tästä retkestä olisi kyllä ollut syytä mainita täälläkin etukäteen, mutta jotenkin aika lensi ja yhtäkkiä olikin jo perjantai... ihan tuntui, kuin olisin ollut reissussa vähän salaa...

Määränpäässä parkkeerasin autoni keltaisen rintamamiestalon pihaan, puiden katveeseen.
Ihanan ystäväni Ullan kanssa oli kertynyt paljon asioita päivitettäväksi, joten lopulta kaivoin kameran esiin vasta joskus puolen yön tietämillä. Vaikka olin etukäteen ajatellut kuvaavani talon jokaisen kauniin yksityiskohdan ja sopukan, oli pakko taipua yön pimeyden edessä ja tyytyä muutamaan hämärään räpsyyn. Ehkä näistäkin edes hitusen välittyy tämä kaunis ja ajattomalla, ihanan boheemilla tyylillä sisustettu koti.

Kertakaikkiaan ihana koti! Ja entäs kellarissa sijaitseva paja!! Se se olikin... siellä saavat alkunsa upeat LETHER go -tuotteet, joihin voit ihastua täällä.

Pimu <3

Kun vihdoin maltoimme nukkumaan, olikin hetikohta aamu. Aamukahvin jälkeen lähdimme Ullan kanssa matkaan. Olimme jo illalla yöllä pakanneet Ullan auton (erittäin luovasti! ;)) täyteen Ullan nahkapajan tuotteita ja matka jatkui aamutuimaan ensin Kuusankosken taideruukille, josta mukaan tarttui energinen Anni (Anni's Creative Corner) oman autonsa ja ihanien korujensa kanssa. Mainittakoon, että Anni miehensä kanssa valmistaa mm. mahtavia tekstikoruja tuotemerkkinsä Littlebit designin alla! Niihin ja muihin Annin luomuksiin voi tutustua mm. täällä.

Kolmen auton karavaani taittoi matkaa aamuauringossa ja pian löysimmekin itsemme Loviisasta. LWT-tapahtuma oli juuri alkamassa, kun pystytimme puoteja Pitkänpöydän talon punaisen aidan varteen.

Annin puotia...

Ullan puotia...

Pitkänpöydän talo oli idyllinen, kuten arvata saattaa... ja puutarha, se oli aivan ihana ruskeine kanoineen, savipajoineen ja kasvihuoneineen. Harmi vaan, että valokuvia ei tullut sieltä räpsittyä juurikaan.

Ellis-puotia...

Päivä oli helteinen ja kaunis, vasta noin neljän maissa paikalle puhaltanut rankka sadekuuro ukkosen jyrinän saattelemana keskeytti kesätunnelman ja pisti puodit nopeasti pakettiin. Kun olin heitellyt Ellikset autoon suojaan sateelta, en enää viitsinyt niitä kantaa takaisin ulos sateen loputtua. Tapahtuma oli muutenkin jo sen päivän osalta loppumetreillä, mutta ehdimme sentään kävellä alueella ja piipahtaa muutamassa kohteessa ennen kävelyä torille.

Nämä kuvat ovat talosta, jossa sijaitsi lifestylepuoti Krinti.

Tapahtuma jatkui sunnuntaina - Ulla ja Anni asettuivatkin jälleen punaiselle aidalle koruineen, mutta minä olin alunperinkin päättänyt olla vain yhden päivän, joten lauantain päätteeksi, pienen Loviisa-seikkailun jälkeen, starttasin auton ja huristelin maalaismaisemien ja kiertoteiden (navigaattori!) kautta kotiin päin. Hieno päivä, ihania kohtaamisia ja mutkatonta tunnelmaa. Kiitos Pitkänpöydän talo ja Loviisa! <3

Nyt täällä omalla pajalla on viimeistelyä vaille valmis toinen kalenteri! Ensimmäinen Keep it simple- kalenteri on saanut hyvän vastaanoton, niitä olen postitellut jo suuntaan ja toiseen, mutta lisää tehdään!

Muutakin piirustusprojektia on meneillään ja farkuista on valmistumassa tilauksesta avainnauhoja ja pikkupussukoita.

Sellaista täällä, syksyn pikkuhiljaa antaessa merkkejä itsestään.
Aamuisin voi nähdä usvan leikkivän pelloilla ja eräänä iltana rantapellolla kurjet keskustelivat kovaäänisesti muuttosuunnitelmistaan. En voinut olla kuulematta. Syksy <3


Ellis

Elliksen värityskuvakalenteri 2016

Siinä se nyt on... juuri painosta tullut uusi, oma "lapsi" <3
Malttamattomana ajelin työpäivän jälkeen hakemaan uunituoreet lämpimäiset... ja fiilis oli kuin lapsella jouluaattona! :D

Elliskalenteri. Värityskuvakalenteri. Ellis Diary. Rakkaalla lapsella on monta nimeä! <3

Elliskalenteri on sellainen, että siinä ei suoraa viivaa ole. Viivotin ei kuulu tämän talon vakiovarusteisiin, joten kaikki kuvat, sekä päiväruudukot on piirretty ja tekstattu vapaalla viivalla. Käsin.

Jokainen ruudukko on ehkä hieman vinksallaan johonkin suuntaan, mutta sulassa sovussa muiden ruutujen kanssa. Vähän niinkuin minäkin. Käsi kuljettaa kynää sinne, minne sydän sanoo.
Niin syntyy Elliskalenteri.

Tämä on ns. simppeli versio niille, jotka pitävät hieman selkeämmistä ja pelkistetymmistä kuvista.
Keep it simple - Elliskalenteri.
Ihan kohta painosta pitäisi tulla myös sellainen kalenteriversio, jossa on piirrettyä kuvaa enemmän.
Niitä omppu- ja sienitaloja... mustikoita ja ystävänpäiväkakkuja <3
Sille annoin nimeksi The more, the better - Elliskalenteri.

Voi että näitä oli ihanaa tehdä! Siksi halusinkin teettää niitä myös muiden iloksi :D

Kalenteri on kooltaan A5, joten se mahtuu pieneenkin koloon.
Paperi on tukevaa, 190g, mattapintaista ja valkoista paperia, johon tarttuu esim. puuväri mainiosti - sen voi siis halutessaan värittää tai sitten pitää ihan musta-valkoisena.
Kalenteri on tarkoituksella tehty arkeiksi - siinä ei siis ole kierteitä, eikä edes reikiä.
Mukaan tulee musta satiininauha, joten sen voi halutessaan rei'ittää ja ripustaa nauhalla seinälle.
Joku taas voi haluta laittaa kalenterinlehden yksi kerrallaan nipistimeen seinälle tai jääkaapin oveen magneeteilla, kuten itse teen.
Kalenterin hinta on 10€ (+ postimaksu 1,60)

Jos sinä haluat oman Elliskalenterin vuodelle 2016, voit tilata sellaisen laittamalla viestiä sähköpostiin tingelstiina@hotmail.com.
Olen hieman ajoissa kalenterin kanssa, mutta koska messut ja muut myyjäiset ovat kuitenkin jo ihan kohta ovella, on nyt matkalaukussa ainakin jotain jo valmiina. :)
Sitäpaitsi, keksin juuri, että iso osa mun antamista joululahjoista tänä vuonna pakataan kalenterin muotoisiin paketteihin... :D


Lämpimin elokuun terveisin,

Ellis

Rukiinen mustikkapiirakka

Mustikkapiirakkaa ei kai voi koskaan syödä liikaa? Ainakaan elokuussa. Jos tuoreista, juuri metsästä poimituista mustikoista ei leivo piirakkaa, sen kai voi luokitella jonkin sortin synniksi...;)  

Niinpä sillä aikaa, kun mies grillasi ulkona, minä kääntelin äkkiä piirakan vuokaan ja uuniin. 

Jos kyykkiminen metsässä (ainakin parin tunnin jälkeen) aiheuttaakin välillä huokauksia, palkitsee tuokion kuluttua uunista tuleva tuoksu monin verroin - puhumattakaan siitä, miltä se maistuu jälkiruokakahveen kera.. nokassaan pieni pala vaniljajäätelöä!

Useimmiten tulee leivottua mamman marjapiirakkaa - siis sitä kermaviilipiirakkaa. Nyt kokeilin samaa piirakkaa vähän rukiimmalla twistillä ja kevyempänä. Ja voi taivas, miltä se maistuikaan lämpimänä jäätelön kanssa! <3

Ohjeen tekaisin patalappuun, että muistaisin jatkossakin leipoa tällä kombolla. 

Muuta muutosta ei ohjeeseen tullut, kuin että sokerimäärää vähensin desistä yhteen ruokalusikalliseen.

Grahamjauhoja laitoin taikinaan puolet jauhomäärästä (1,5 dl) ja vehnäjauhojen osuuden (myös 1,5 dl) korvasin ruisjauhoilla. Kannattaa kokeilla, jos tykkää ruisjauhojen karkeudesta ja mausta. Sopii erinomaisesti pehmeän kermaviilin ja täyteläisen, makean mustikan kaveriksi. 

Sunnuntain sinisin terveisin, 

Ellis

Ihanat lenkkarit rannalla

Lähdimme lenkille, minä ja keskimmäinen. Lenkkarit jalassa ja reput selässä. Niin hieno ilta, että päätimme ottaa kamerat mukaan.

Kuljimme metsän läpi ja peltojen sivu muutaman kilometrin, kunnes kylmenneet sormet lämpenivät ja kunnes lenkkarit upottivat hienoon hiekkaan.
Uimaan ei tehnyt mieli, aurinko oli jo painunut mailleen, mutta oli sentään värjännyt lähtiessään taivaanrannan sinisellä ja punaisella.

Paluumatkalla ilta alkoi tummua. Hiljainen maaseudun tie, vadelmilta tuoksuva metsä ja vielä vihreät kaurapellot. Ensimmäiset kellertävät lehdet ja sienitalot, joiden piipuista nousi hento savukiemura... Kurkia ei näkynyt pellolla tänä iltana, mutta järvellä huusivat joutsenet.

Näitä iltoja, tuoksuja ja ääniä kannattaa nyt säilöä talven varalle ja purkittaa verkkokalvoille. Varastoida niin, että menevät ihon alle..

Ihanaa viikonloppua ja vielä hetki kaunista kesää!

Ellis <3

Ystävyydestä

Ajattelin, että olisin kirjoittanut siitä, kun kävin ystäväni luona kylässä.

Olisin ehkä kertonut suussasulavasta lohisalaatista ja tomaateista, joissa oli ripaus balsamicoa ja basilikaa. Ja siitä mustikkapiirakasta, jonka tuoksu tuli postilaatikolle asti.

Lämpimästä iltapäivästä, joka kääntyi myöhäiseen iltaan kenenkään huomaamatta - ja siitä, kun aurinko vain paistoi ja paistoi. Vihdoinkin!

Aloitin. Aloitin uudestaan. Kerran vielä.

Sanoja ei löytynytkään. Kuului vain naurun kuplintaa ja syvää hyrinää sydämessä. Pitkän ystävyyden mukanaan tuomaa viisautta ja ymmärrystä. Myötäelämistä ja ihmettelyä. Suunnittelua ja oivalluksia. Nutturat ja pinnit ja paljaat varpaat.

Ajoin kotiin auringon laskiessa pieniä, mutkaisia hiekkateitä pitkin. Pysähtelin välillä kameran kanssa ihmettelemään elokuisen illan kauneutta. Ajattelin, että jos matka kestää vähän kauemmin, se ei haittaa. Saan viipyä hienossa päivässä vielä hetken.

Jos jotain toivon, niin sitä, että jokaisella olisi hyvä ystävä, sillä...

 "Hyvät ystävät ovat kuin lyhtyjä tiellä
- he eivät lyhennä matkaa,
mutta tekevät sen turvallisemmaksi kulkea."
(tuntematon)


Ellis

Ps. Kuvat ystäväni ihanasta kodista.. kiitos luvasta (ja kaikesta muustakin) Viipi <3
Ps 2. Kuinkahan koskaan ikinä saan rytmin käännettyä ennen ensi viikkoa?? terv. Yökyöpeli