lauantai 19. syyskuuta 2015

Punaista ja makeaa - pari helppoa lauantairuokaa

Hip hei!

Täällä on ollut tuulinen, kuulas ja suurimmaksi osaksi aurinkoinen päivä tänään.




Viikonloppuna on kiva laittaa ruokaa, semmoistakin, jonka valmistamiseen menee himppasen enemmän aikaa ja jota ei ehkä sen takia arkena tule tehtyä.




Meillä on nykyään muutenkin arkisin hiljaista ruokapöydässä... ruokailijat on kuka missäkin: yksi on Helsingissä, yksi Kokkolassa, yksi Kajaanissa - niin ja etämies omassa kotonaan, etäällä.
Koirankuppi sentään kolisee keittiön ikkunan alla, kun Elma on syömässä. Itselleni harvoin viitsin laittaa mitään "kunnon" ruokaa enää illalla, kun tulee syötyä päivällä töissä.
Viikonloppuna onkin kyllä mukavaa kokata, kun ruokapöytään saa laittaa enemmän lautasia :D




Tänään meillä syötiin ihania Lindströminpihvejä. Ne on ihan parhaita uusista punajuurista!
Heitin kattilaan muutaman kuoritun punajuuren ja keitin, kunnes vähän pehmenivät. Sillä aikaa sekoitin jauhelihataikinan. Taikinaan sekoitin hienonnetun punajuuriraasteen (vaikkakin se on enemmänkin silppua kuin raastetta - melko pientä siis kuitenkin).




Tämmöisellä ohjeella minä pihvit teen - en ole enää vuosiin käyttänyt korppujauhoja jauhelihataikinassa - samoin usein korvaan tuoreen sipulin jauheella. Tuoretta sipulia tosin sitten paistan usein renkaina pihvien päälle! Pippureiden ja suolan määristä en osaa sanoa, kun kokkailen pääasiassa näppituntumalla.

Kun taikina oli maustunut koiralenkin verran, heitin nokareen voita pannulle ja siihen pihvit tirisemään... Samalla, kun pihvit valmistuvat, kiehuvat perunat ja porkkanat.
Konstailematon kotiruoka, joka kyllä vie nälän mennessään. Tykkään muuten ripauttaa valmiiden pihvien päälle vähän rosmariinia, sopii siihenkin mainiosti.

Jälkiruuaksi leivoin nopeat varttitunnin marjamuffinssit.






 Tällä kertaa korvasin ohjeen vehnäjauhot kokonaisuudessaan grahamjauhoilla. Ja aion tehdä niin jatkossakin - niin paljon paremmalta maistui mun mielestä. Ja ehkä vähän terveellisemmältä ;)





Pimenevän lauantai-illan terveisin,

Ellis







sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Minä, Elma ja pari puolukkaa

Ei kivaan sunnuntaipäivään kovin ihmeellisiä aineksia tarvita. Riittää, kun sää on selkeä ja mieli avoin.
Minä olen ollut aina pieni arkajalka menemään metsään yksin. Isoon metsään. Karhut, sudet ja hirvethän sellaisissa mellastaa, kuten kaikki tietää... :D
Turvallisissa pikkumetsissä olen uskaltanut kulkea, kun jokin talo tai muu maamerkki on suurinpiirtein pilkottanut puiden takaa. Vähän nolottaa myöntää, mutta niin se vain on ollut.




Pikkuhiljaa olen siedättynyt ja tullut rohkeammaksi. Etämiehen kanssa ollaan samottu metsiä koiruuksien kanssa jo pitkään... ja tänään sitten pakkasin reppuni ja astuin mukavuuslaatikkoni ulkopuolelle: lähdin suureen metsään ihan ominpäin.




Keitin kahvit termariin mukaan ja koppasin Elman, kameran ja ämpärin autoon. Meiltä ei tarvitse kovin montaa kilometriä ajella, kun jo ollaan keskellä korpea, kaukana asutuksesta. Siellä on suuret metsät, jota halkovat mtsäautoteiden verkostot. Reitit ovat vuosien varrella tulleet tutuiksi, milloin minkäkin polun päästä on lähdetty kulkemaan koirien kanssa. Tuttujen polkujen päähän suuntasin tälläkin kertaa.




Kävelin autolta puolisen kilometriä ja ajattelin hakea litran verran puolukkaa piirakkaa ja rahkaa varten. Olin nähnyt apajan koiralenkin varrella, joten tiesin suurinpiirtein, minne suunnistaa.
Elma hyppeli ja otti etumatkaa aina muutaman metrin, sitten se kääntyi ja odotti.
Puolukkaa löytyikin, samoin mielettömän kokoisia mustikoita mättäät sinisenään. Odottivat siellä minua ihan selvästi.





Löytyi sieltä vielä muutakin: mielenrauhaa, raikasta ilmaa, hiljaisuutta, tuulen huminaa, auringon kultaamia sammalkumpareita.
Huomasin, että mieli keveni muutamasta kaihertavasta ajatuksesta sitä mukaa, kun ämpäri täyttyi marjoista.




Lopulta en olisi malttanut lähteä pois... istuinkin pitkään kivellä auringossa kahvia siemaillen ja kuvia räpsien.




Vihreää terapiaa, joka ei maksa mitään muuta kuin vaivan. Palkaksi saa niin paljon hyvää mieltä, kuin pystyy vastaanottamaan.

Sunnuntaihalauksin <3

Ellis





lauantai 12. syyskuuta 2015

Katiska

Tällä katiskalla tulee kalaa!
Se syntyi vanhasta verhokapasta, joita kerran kiikutin kotiin kirpparilta kaksi kappaletta. Kalaisa kangas elää nyt uutta elämäänsä farkkutyynyn takusena, parina katiskana (hameena) ja essuna.




Surautin hameen hetkessä, katsastin omalla vyötäisillä paikat pienille vekeille, sisäänotoille (noin suurinpiirtein) ja sitten suhautin ne paikoilleen. Nauhojen kiinnitys, taskujen ompelu ja pienen pieni hakanen pitämään hameen sisäpuoleinen liepuke paikoillaan.
Varsinainen rysä! :D

Täällä on aivan ihana ilma! Aurinko paistaa täydeltä terältä ja on ihan uskomaton syyslauantai. Aion ulkoistaa itseni tänään pihalle, ohjelmassa on retkeä mummun ja papan kanssa mökkimaisemiin.

Laitan kuitenkin vielä muutaman sneakpeakin toisesta kalenterista...








Saan sen aiotusta poiketen painosta valmiina vasta noin viikon kuluttua. Meni muutama kuva uusiksi, ihan oman sensuurin takia.. :D Ei kuitenkaan ao. kuva!




Joo, ihan vahingossa meni kesäkuun lehden vuosiluvun numerot sekaisin - ja ihan tarkoituksella korjasin sen noin, enkä piirtänyt kuvaa uusiksi. Elämä on... Tämä vaan kuvaa sitä, mikä vinksin vonksin -juttu tää kalenteri onkaan. Sitähän se elämäkin välillä on! Mulla ainakin.

Aurinkoa jokaiselle, ja ihania viikonlopun päiviä <3

Ellis


sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Salaa Loviisassa

Syksy on täällä. Se tuli viime maanantaina aamutuimaan. Huomasin, kun lähdin aamulla töihin. En silti laittanut sukkia jalkaan ja otin neuleen tai takin asemesta vain huivin kaulaan. Nyt onkin sitten kunnon tauti... nenä valuu ja kurkussa on hiekkapaperia.
Jotenkin vaan meinasi kesäfiilis jäädä päälle, kun se vihdoin saatiin - toisaalta, nyt on jo villapaidat kaivettu ja lämmötkin oli pakko laittaa talossa päälle. Syksykin on kyllä mun mielestä ihanaa aikaa. Omenantuoksuisia iltoja ja kynttilän valoa. Se kontrasti, kun vihreät lehdet vielä havisee puissa ja on pimeää illalla. <3

En meinaa pysyä kaiken tapahtuneen perässä... niin nopeasti päivät ja viikot kulkevat.
Viikko sitten perjantaina lähdin pienelle turneelle. Autoon oli lastattu Ellikset, kalenterit ja muuta rekvisiittaa... viikonloppua oli odotettu!
Nostin kytkintä koulun pihalta työpäivän päätteeksi ja suuntasin kulkuni ensin idylliseen Suvimarjan puotiin Auttoisille, sieltä jatkoin Padasjoen kirkolle ihastuttavaan vanhaan kangaskauppaan nappiostoksille, seuraavaksi Vääksyyn ja lopulta Lahden kautta Kouvolan suuntaan, Kuusankoskelle.

Tästä retkestä olisi kyllä ollut syytä mainita täälläkin etukäteen, mutta jotenkin aika lensi ja yhtäkkiä olikin jo perjantai... ihan tuntui, kuin olisin ollut reissussa vähän salaa...





Määränpäässä parkkeerasin autoni keltaisen rintamamiestalon pihaan, puiden katveeseen.
Ihanan ystäväni Ullan kanssa oli kertynyt paljon asioita päivitettäväksi, joten lopulta kaivoin kameran esiin vasta joskus puolen yön tietämillä. Vaikka olin etukäteen ajatellut kuvaavani talon jokaisen kauniin yksityiskohdan ja sopukan, oli pakko taipua yön pimeyden edessä ja tyytyä muutamaan hämärään räpsyyn. Ehkä näistäkin edes hitusen välittyy tämä kaunis ja ajattomalla, ihanan boheemilla tyylillä sisustettu koti.








Kertakaikkiaan ihana koti! Ja entäs kellarissa sijaitseva paja!! Se se olikin... siellä saavat alkunsa upeat LETHER go -tuotteet, joihin voit ihastua täällä.


Pimu <3

Kun vihdoin maltoimme nukkumaan, olikin hetikohta aamu. Aamukahvin jälkeen lähdimme Ullan kanssa matkaan. Olimme jo illalla yöllä pakanneet Ullan auton (erittäin luovasti! ;)) täyteen Ullan nahkapajan tuotteita ja matka jatkui aamutuimaan ensin Kuusankosken taideruukille, josta mukaan tarttui energinen Anni (Anni's Creative Corner) oman autonsa ja ihanien korujensa kanssa. Mainittakoon, että Anni miehensä kanssa valmistaa mm. mahtavia tekstikoruja tuotemerkkinsä Littlebit designin alla! Niihin ja muihin Annin luomuksiin voi tutustua mm. täällä.


Kolmen auton karavaani taittoi matkaa aamuauringossa ja pian löysimmekin itsemme Loviisasta. LWT-tapahtuma oli juuri alkamassa, kun pystytimme puoteja Pitkänpöydän talon punaisen aidan varteen.





Annin puotia...




Ullan puotia...




Pitkänpöydän talo oli idyllinen, kuten arvata saattaa... ja puutarha, se oli aivan ihana ruskeine kanoineen, savipajoineen ja kasvihuoneineen. Harmi vaan, että valokuvia ei tullut sieltä räpsittyä juurikaan.





Ellis-puotia...








Päivä oli helteinen ja kaunis, vasta noin neljän maissa paikalle puhaltanut rankka sadekuuro ukkosen jyrinän saattelemana keskeytti kesätunnelman ja pisti puodit nopeasti pakettiin. Kun olin heitellyt Ellikset autoon suojaan sateelta, en enää viitsinyt niitä kantaa takaisin ulos sateen loputtua. Tapahtuma oli muutenkin jo sen päivän osalta loppumetreillä, mutta ehdimme sentään kävellä alueella ja piipahtaa muutamassa kohteessa ennen kävelyä torille.

Nämä kuvat ovat talosta, jossa sijaitsi lifestylepuoti Krinti.











Tapahtuma jatkui sunnuntaina - Ulla ja Anni asettuivatkin jälleen punaiselle aidalle koruineen, mutta minä olin alunperinkin päättänyt olla vain yhden päivän, joten lauantain päätteeksi, pienen Loviisa-seikkailun jälkeen, starttasin auton ja huristelin maalaismaisemien ja kiertoteiden (navigaattori!) kautta kotiin päin. Hieno päivä, ihania kohtaamisia ja mutkatonta tunnelmaa. Kiitos Pitkänpöydän talo ja Loviisa! <3




Nyt täällä omalla pajalla on viimeistelyä vaille valmis toinen kalenteri! Ensimmäinen Keep it simple- kalenteri on saanut hyvän vastaanoton, niitä olen postitellut jo suuntaan ja toiseen, mutta lisää tehdään!




Muutakin piirustusprojektia on meneillään ja farkuista on valmistumassa tilauksesta avainnauhoja ja pikkupussukoita.




Sellaista täällä, syksyn pikkuhiljaa antaessa merkkejä itsestään.
Aamuisin voi nähdä usvan leikkivän pelloilla ja eräänä iltana rantapellolla kurjet keskustelivat kovaäänisesti muuttosuunnitelmistaan. En voinut olla kuulematta. Syksy <3


Ellis