Ellis Tellis

Äkkinäiset päätökset lähteä Tallinnaan päiväksi veivät meidät laivaan eilen aamulla. Jo kahden ja puolen tunnin päästä tästä rantauduimme "ulkomailla" ja ensitöiksemme etsimme R-kioskin satamaterminaalista. Siellä olikin varsin luonteikas ja kenties väärällä jalalla noussut vanhempi rouvashenkilö myymässä. Minä pyysin englanniksi ja suomeksi raitiovaunuun päivän lippua, joka kuulemma maksoi 4 euroa. Siitähän ei meinannut tulla mitään. Rouva hermostui ja tokaisi sitten, että "minäpä selitän soomeksi!" Sinne-päin-suomella sain jotenkin selville, että minun pitää ostaa kortti, joka maksaa kaksi euroa ja lisäksi ladata se, joka maksaa vielä 3 euroa. Näin sitten tehtiin ja kun vielä varmistin, että onko tämä nyt valmis käytettäväksi, sain topakan nyökkäyksen silmät kiinni ja vastauksen: 24 tuntia. Oukkidoukki! Sama homma vielä miehelle ja niin me oltiin lopulta raitsikkakortit taskussa valmiina päivän seikkailuun.

Kävelimme satamasta helteisen kaupungin keskustaan ja etsiydyimme raitsikkapysäkille. Ensin oli suunnitelmissa ajaa linja 2 loppuun asti ja ajaa sieltä sitten vielä linja 4 päätepysäkille asti, jotta päätyisimme isoon kalastusvälinekauppaan. Miehet... ;)
Pysäkillä suunnitelmat muuttuivat... vaunuja tuli ja meni, mutta mistään ei oikein saanut selkoa, kumpaan suuntaan pitäisi mennä - kaupungin kartassa kun kalakaupan osoite ei ollut näkyvissä ja muuta karttaa ei tietenkään hoksattu ottaa. Lisäksi, kun käytettävissä oli rajallisesti aikaa, päätimme tehdä suunnitelmiin muutoksen. Kalastuskauppa jääköön seraavaan kertaan ja tarkempaan etukäteissuunnitteluun - miehen ihan oma päätös... jota vastaan mulla ei tokikaan voinut olla mitään, kun seuraava kohde oli Telliskivi.

Hyppelehdimme toiselle puolelle raitiolinjaa odottamaan seuraavaa. Kohta nro 2 kolisteli paikalle.  Vaunussa luki Kopli ja pienestä kaupungin kartasta bongasin, että se näkyi Telliskiven suunnassa. Ei muuta kuin kyytiin. Korttien kanssa tulikin sitten hauskaa... vaikka miten päin koitti niitä lukijalaitteeseen pyörittää, aina soi ruma summeriääni. Ystävällinen nainen koitti neuvoa, mutta ei onnistunut. Lopulta päättelimme, että "ystävällinen" R-kioskin täti ei ehkä sittenkään ollut ladanut kortteja tai sitten me oltiin itse tehty joku töplinki asian suhteen. Kortit ja kuitit taskussa päätettiin olla turisteja ja nauttia matkasta anyway. Pummilla tai miten vaan ;)

Telliskiven suuntaan matka sujui tosi nopeasti. Jos olisin hoksannut laskea pysäkinvälit kartasta, emme ehkä olisi ajaneet ohi...
Niin tai näin, ohitimme Telliskiven pysäkin ja hurautimme noin kilometrin ohi määränpäästä. Mies olisi halunnut ottaa takaisin päin toisen raitsikan, mutta minä olin jo bongannut ihania puutaloja, joten ehdotin kävelyä. Kun vielä pysäkille hoippui jostain pusikosta himpan verran epämääräisen näköinen ja oloinen mieshenkilö, ei mun päätöstä horjuttanut mikään. Tassua toisen eteen vain!

Pian oltiinkin perillä. Pari-kolme sataa metriä sivuun "päätieltä" ja löydettiin Telliskivi 60, vanhaan tehdasmiljööseen rakennettu käsityöläisten "kortteli", jossa oli hauskoja pikku putiikkeja, pajoja ja kahviloita. Monessa paikassa kehuja kerännyt ravintola F-hoone oli kyllä kehujensa arvoinen, kaunis ja viihtyisä. Pieni keidasmainen piilopaikka tehtaan takana - vai pitäisköhän sanoa varjossa. Jokatapauksessa. Ystävällistä palvelua, hyvää ruokaa, tosi edullinen ja kaikin tavoin käymisen arvoinen. Enkä tietenkään ehtinyt-muistanut ottaa kuvaa viehättävästä ravintolasta...

Sisustuskauppa-kahvila (en muista nimeä) tehtaan sisällä oli myös rikastava kokemus. Kanelipullan ja latten lisäksi paikassa oli jotenkin levollinen ja harmoninen tunnelma... vai johtuiko se sittenkin taustalla soivasta levystä?

Mun oli ihan pakko käydä kysymässä tiskin takaa, mikä levy ja artisti oli kyseessä. Sydämellinen tyttö kirjoitti mulle lapulle heidän soittolistaltaan nimen ja kappaleen. Ihana, mulle uusi tuttavuus.
Yksi parhaita Tallinnan tuliaisia ikinä <3

Agneksen myötä... ihanaa lauantaita!

Ellis