Sunnuntaimietteitä

Sunnuntai.
Aamun kirkkaus vaihtui pian utuiseen alkutalven päivään. Kuura sentään viipyi nurmikolla pitkään, kun ilma sinnitteli pakkasella koko päivän.

Päivä täyttyi pitkästä kävelystä metsään koirien kanssa, eilisen lohisoppa lämpeni lautasille ja ensimmäiset piparkakut paistuivat uunissa. Hiippailin päivän valolla puutarhassa tarkistamassa, onko tammenlehdet tallella ;) Oli ne. Sytytin samalla kynttilän lyhtyyn, joka on vanhan tammen alla.

Joulu alkaa hiipiä ihan varovasti mieleen... oikeestaan kiva, koska vaikka sitä aina etukäteen ajattelee, ettei ainakaan stressaa tai vouhota joulun tulon kanssa, on se kumminkin ihan mukavaa sitä odottaa ja valmistella.
Rauhassa ja sopivasti.

Tänään aloitettiin sen verran, että kirjoiteltiin ylös, mitä ruokapuolta jouluna on ja kuka mitäkin hankkii ja valmistaa. Jokunen lahjakin on jo kaappien kätköihin etsiytynyt, ihme ja kumma!

Meillä ei ole muuten kotona tänä vuonna ensimmäistäkään joulukalenteria! Partiolaisten kalenteri vähintään on ollut aina, mutta nyt sekin jäi hankkimatta. Vielähän tuota ehtii, mutta jospa nyt mentäiskin tää vuosi näin.

Jospa mä teen itselleni ihan oman kalenterin, joka päivä ihan pienen jouluvalmistelun? Blogikalenteria oon pitänyt pari vuotta, nyt en ole ehtinyt miettimään sellaista, mutta jos oikein inspis iskee, kuka tietää...

Adventtiterveisin,

Ellis