Tavallisen tiistain parhaus

Ei sitä tarvitse odottaa viikonloppua tai lomapäivää. Otetaan vain ihan tavallinen tiistai-ilta. Kääräistään siihen mukaan vähän ilta-aurinkoa ja omenantuoksua. Viinimarjanlehdetkin käy, jos ei omenapuita löydy. Laitetaan samaan pakettiin vielä lenkkarit, pieni koira, jota ei tarvitse maanitella mukaan ja jonka saa helposti iloiseksi, sekä muutama kolikko kotimatkalla haettavaa maitopurkkia varten. Maailman ihanin tekosyy lähteä ulos: maitopurkki!

Kävellään ilman päämäärää. Pysähdellään. Haukotaan henkeä kauniille syystaivaalle. Mietitään, että mikäs kamala se syyskuu muka on. Ei mikään.

Vauhdilla ei niin väliä, kunhan saa raitista ilmaa. Jalat vievät suunnittelematta sinne, mistä näkyy kauneimmat järvenselät ja taivaantulet. Muutama joutsen vielä bonuksena. Ja se savun tuoksu, kun joku lämmittää saunaa rannassa. Ihan tavallisena tiistai-iltana.

Ei muuta tällä kertaa. Ei edes sitä vähää harmitusta, että viikko ei ole edes vielä puolessa. Ja miksi se olisikaan? Mihin täällä on kiire, kun elämä on nyt?

Ja voihan sitä vaikka välillä ajatella niinkin, että mitähän muuta mahtavaa tällä viikolla voi olla vielä tarjota, kun jo tiistai antaa tämmöistä parastaan. <3

Niin ja olihan taas kiva kuvata pieni hetki takapihalla, kun valoa vielä riitti. Pulloveljeksille pitäisi löytää kiva paikka sisältä, ennen pakkasia.

Vanha kristallikruunu saa pala palalta ja prisma prismalta uutta elämää. Se liittoutuu herkän hopealangan kanssa ja tuo koruihin tarvittavaa painoa ja särmää.

Kun alkaa pieniä tekemään, voi kohta jo syntyä muutakin.

Huomaan, että kun tekeminen on ollut jonkin aikaa telakalla muun elämän mellastaessa, on ihanaa aloitella pikkujutuilla. Niillä, joita väkertää valmiiksi asti heti muutaman, äkkiä. Että muistaa taas, mitä se olikaan. Silloin erityisesti käsiin kulkeutuu pikkuinen virkkuukoukku, joka koukkaa näitä pikku koruja, vaikkei virkata osaakaan. Jotenkin ne vain punoutuvat, vahingossa ;)
 

Lempeitä syyskuun päiviä <3

Ellis