Eiliset nuoren miehen rippijuhlat on juhlittu, olo väsynyt mutta onnellinen!
Uskomatonta, minkälaisen tunteiden kirjon sitä käy läpi pienen ajan sisällä. Kyllä elämä on ihanaa, juhlat on ihania ja niistä jää aina paljon kalliita muistoja.
Ennen kaikkea en voi lakata hämmästelemästä ajan kulua. Miten niin mun pieni poika on jo mua muutaman sentin pidempi nuorimies??!
Vanhat Arabiat pääsivät taas juhlapöytään. Niillä saa loihdittua kivan ja kotikutoisen, mutta silti ihan juhlavan kattauksen.
Myös Riihimäen Lasin vanhat keittiötölkit pääsevät vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta juhlakattaukseen sokereineen. Ne vaan musta jotenkin niin kuuluvat yhteen noiden kuppien kanssa :)
Ensin syötiin etämiehen savulohta (<3) uusien perunoiden kanssa, lautaselle sai ottaa myös salaatteja ja lihapullia. Sitten oli makeiden herkkujen vuoro. Tykkään ehkä kaikkein eniten täytekakkujen tekemisestä, siksi teenkin ne ihan mielellään itse. Molemmat mummut ovat myös melkoisia jauhopeukaloita, joten yksin ei tarvitse huolehtia siitä, että pöytä notkuu. Mummujen tuliaisia kahvipöytään olivat pikkuleivät, pullat, kuivakakku, Brita-kakku ja yksi täytekakkukin omieni joukkoon.
Ihanaa mummut ihanaa <3 ja suuri kiitos!
Oma tämänvuotinen must have-kakku oli mansikkakakku tummalla suklaalla kuorrutettuna... olin visioinut, että kuorrutus ihanasti valuu reunoille, jolloin päälle ei tule lainkaan kermaa, mutta toisin kävi. Notkistin suklaata hiukan rasvalla ja se levittyi ihanasti kakun päälle. Valumisvaiheessa totesin, että kaksi suurta suklaalevyä on auttamattoman liian vähäinen määrä, lisäksi suklaa jämähti kesken valumisensa, joten tilanne (=kakku) oli pakko pelastaa kermavaahdolla.
Kermaa oli onneksi justiinsa sen verran, että sain jotenkin sen riittämään kakun reunoille. Pursotettavaksi asti sitä ei riittänyt, joten lopputulos ei ollut niin kaunis kuin muuten olisi voinut olla. No mutta makuhan se on pääasia, eikös ;)
Päälle sulatin vielä valkosuklaata...
Kaksi ihanaista ystävääni tarjoutuivat kyökkipiioiksi (kiitos Päivi ja Maria!) - tässä toinen reipas keittiöpäällikkö, joka myös vastasi kirkonmenojen aikana Mertarannan makkaraeväistä ja pissatuksesta. Essu tiukasti ympärillä, kuinkas muuten :D
Joku osasi ottaa juhlat näin rennosti! Ystävämme herra Mertaranta alias Mertsi uuvahti kesken juhlahumun isäntänsä syliin...
Ihanaa heinäkuun viikkoa teille kaikille - ja tervetuloa mukaan uudetkin lukijat!
Ellis
